Täydennyskoulutukseen tarvitaan rahaa
Täydennyskoulutusasetuksesta ei ole hyötyä, mikäli hyvinvointialueet eivät budjetoi asiaan rahaa. Täydennyskouluttamiseen tarvitaan rahoituksen lisäksi käytännöllinen soveltamisohje.
Talentia on antanut lausunnon sosiaali- ja terveysministeriön (STM) valmistelemasta luonnoksesta sosiaali- ja terveydenhuollon täydennyskoulutusasetukseksi.
Täydennyskoulutusasetuksella pyritään lisäämään asiakas- ja potilasturvallisuutta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asetus viimeistellään ministeriössä lausuntokierroksen jälkeen. Sen on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2024.
Talentian mukaan täydennyskoulutusasetus on hyvä asia, koska se kertoo halusta täydennyskouluttamisen tukemiseen, mutta asetuksen käytännön toteutukseen hyvinvointialueilla liittyy vielä paljon kysymyksiä.
Epäselvää on muun muassa se, miten täydennyskouluttamista pystytään hyvinvointivointialueilla käytännössä toteuttamaan, kun täydennyskoulutukseen ei ole kohdennettu erillistä valtionrahoitusta ja hyvinvointialueet kärvistelevät jo valmiiksi rahapulassa yli miljardi euroa alijäämäisinä.
– Siksi työpaikoilla olisikin tärkeää keskustella täydennyskoulutuksesta ja vaatia sitä. Nähtäväksi jää kuitenkin se, miten alueet pystyvät tarttumaan täydennyskouluttamiseen ja budjetoimaan siihen rahaa, kun resursseista on jo ennestään pulaa. Tästä tarvittaisi nykyistä tarkempaa analyysiä ministeriöltä, Talentian erityisasiantuntija Jaana Manssila arvioi.
Täydennyskoulutuksessa vajetta resursseissa ja johtamisessa
Talentian selvityksen (Jatkuva oppiminen sosiaalialalla 2021) mukaan sosiaalialan täydennyskoulutus tarvitsisi parempaa johtamista ja resursointia. Noin kolmannes selvityksen vastaajista oli kustantanut täydennyskouluttautumisensa joko kokonaan tai osaksi omalla rahallaan.
– Koska täydennyskoulutukseen ei ole monilla työpaikoilla resursoitu rahaa, työntekijät joutuvat kouluttautumaan omakustanteisesti, kun he haluavat huolehtia osaamisensa päivittämisestä, Talentian erityisasiantuntija Jaana Manssila kertoo.
Manssilan mielestä ministeriön kannattaisi harkita erillisen soveltamisohjeen antamista hyvinvointialueille asetuksen käytännön toteutuksesta. Soveltamisohje neuvoisi käytännön tasolla täydennyskoulutuksen järjestämisessä ja varmistaisi sen, että eri alueilla sovellettaisiin asetusta käytäntöön samalla tavalla. Näin edistettäisiin myös työntekijöiden yhdenvertaisuutta.
– Täydennyskoulutus tulisi määritellä nykyistä selkeämmin, eri ammattien erityispiirteet huomioiden, ammattispesifiä osaamista edistäväksi. Täydennyskoulutukseen ei saisi sisällyttää työnantajan perehdytysvastuulle kuuluvia asioita, hän näkee.
Henkilöstön osallistumiselle tarvitaan tarkemmat kriteerit
Ministeriön asetusluonnoksen perustelumuistiossa linjataan, että henkilöstön tulee voida osallistua riittävästi oman alan täydennyskoulutukseen pohjautuen sote-järjestämislain 59 §:n säännökseen. Talentian mielestä riittävä on liian tulkinnanvarainen ja epäyhtenäinen ilmaus tässä asiayhteydessä, ja asiaa tulisi esimerkiksi ministeriön soveltamisohjeessa täsmentää. Myös seurantaa ja tilastointia täydennyskoulutuksesta tarvitaan lisää.
– Hyvinvointialueiden tulee seurata täydennyskoulutusten toteutumista niin sisältöjen, laadun, vaikuttavuuden kuin kustannustenkin osalta. Kattava ja osaamistarpeisiin vastaava täydennyskoulutus on henkilöstön saatavuutta edistävä tekijä ja henkilöstöllä tulee olla tässä aktiivinen rooli, Manssila summaa.
STM ehdottaa perustelumuistiossaan täydennyskoulutuksen laadun seuraamista asiakas- ja potilaspalautteen perusteella. Talentian mielestä se ei ole hyvä idea, koska asiakkailla ja potilailla ei ole osaamista tai tietoa arvioida sitä, missä määrin henkilöstön täydennyskoulutus on vaikuttanut tai ollut yhteydessä palvelujen laadun parantumiseen.
Asiakas voi arvioida pelkästään kokemustaan palvelun laadusta, mutta hän ei voi hahmottaa tai tietää palvelun laadun kohentumista selittäviä syitä tai taustatekijöitä.
