Säästää voi fiksusti
Talentian puheenjohtaja Jenni Karsio piti puheenvuoron Akavan liittokokouksessa 21.5.2024.
“Hyvät Akavan liittokokousedustajat,
Olemme jokainen voineet luottaa siihen, että lapsemme voivat kävellä turvallisesti kouluun. Ikääntyvät vanhempamme saavat tukea ja hoivaa. Jos ystävämme vammautuu auto-onnettomuudessa, hänen tukenaan on kuntoutusta, kodin muutostöitä ja monenlaista tukea arjen uudelleen järjestämiseen.
Maan hallituksen leikkaukset sosiaaliturvasta ja hyvinvointialueiden rahoituksesta tulevat kuitenkin muuttamaan tätä luottamusta ja todellisuutta, johon olemme tottuneet.
Sosiaaliturvaleikkaukset iskevät pahasti esimerkiksi lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Akavan Mieleni terveys on Tärkeä osa minua -kampanjassa nuorilta ja opiskelijoilta tuli useita satoja tarinoita, joissa kerrotaan, miten työelämän, opintojen, arjen ja talouden haasteet yhdistettynä epävarmaan tulevaisuuteen voivat ajaa vahvankin nuoren voimavarat ahtaalle. Lapsista ja nuorista puhutaan yhteiskuntamme tulevaisuutena, mutta tulevaisuus vaatii satsauksia. Leikkaukset syventävät lasten ja nuorten – tulevaisuutemme ongelmia. Eriarvoisuus ja köyhyys lisääntyvät, mikä johtaa sosiaalisten ongelmien ja yhteiskunnallisen turvattomuuden ja rauhattomuuden lisääntymiseen.
Perustan hyvinvoinnille yhteiskunnassa rakentavat sote-palvelut, jotka pitkän työn jälkeen saivat leveämmät hartiat sote-uudistuksen myötä. Hyvinvointialueet ovat kuitenkin vasta aivan tiensä alussa. Sote-uudistuksen yhteisesti jaettuna tavoitteena on ollut parempien palveluiden myötä säästää kustannuksissa. Uudistuksen tarkoitus on vahvistaa peruspalveluita, ja saada suomalaiset oikea-aikaisesti palveluiden piiriin, jolloin raskaampien palveluiden käytön vähenemisen myötä syntyy myös kustannussäästöjä. Hyvinvointialueiden mahdoton rahoitustilanne kääntää kurssin kuitenkin väärään suuntaan. Uudistuksen alkuvaiheessa ennaltaehkäisevät ja peruspalvelut olisivat edellyttäneet aiempaa suurempia panostuksia, jotta raskaampien palveluiden käyttöä saadaan pienempänä palveluntarpeena vähennettyä. Maan hallituksen suunnitelmat leikata alueiden rahoituksesta vaarantavat uudistuksen tavoitteiden toteuttamisen. Ironista kyllä, myös säästöjen syntymisen osalta.
Kolmen kuukauden hoitotakuun ei voida edes sanoa olevan hoitotakuu.
Kehysriihen päätökset veivät tilannetta vielä hullumpaan suuntaan. Hoitotakuun romuttaminen kolmeen kuukauteen, kun alueet olivat saaneet tämän sitä paitsi jo kuntoon, on aivan älytön käännös. Kolmen kuukauden hoitotakuun ei voida edes sanoa olevan hoitotakuu. Sosiaalihuollossa vastaava panostus olisi tarvittu esimerkiksi perhesosiaalityöhön, koulukuraattorien resursseihin tai päihdepalveluihin, joilla voitaisiin estää lastensuojelun asiakkuuksia, raskaaseen päihdekuntoutukseen tai ennenaikaiselle eläkkeelle joutumista mielenterveyssyistä. Nyt näitä panostuksia ei todellakaan näy.
Surullista on, että palvelutarve kokonaisuudessaan kasvaa suurten ikäluokkien tullessa paljon palveluita tarvitsevaan ikään. Silti esimerkiksi ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on ajettu alas, ja tilalle ei ole tullut ollenkaan korvaavissa määrin satsauksia kotihoitoon tai yhteisölliseen asumiseen. Jos ikääntyneiden palveluja ei saada kuntoon, varsinkin keski-ikäiset naiset tulevat jättäytymään osa-aikatyöhön tai jättämään ansiotyön kokonaan hoivavelvollisuuksien johdosta. Tämä on vakava asia vallitsevan työvoimapulan, mutta myös tasa-arvon näkökulmasta.
Kaiken kukkuraksi sosiaalipalveluista päätettiin leikata 100 miljoonaa euroa. Riihen jälkeen, niin STM:n virkakunta, kuin vastuuministerikään ei osannut sanoa, mistä tämä 100 miljoonaan säästövelvoite on suunnitelmana säästää. Kyseessä on summa, jota ei voi saada kokoon ilman merkittäviä muutoksia palveluihin, jolloin asiakkaiden perusoikeudet vaarantuvat. Erityisesti sosiaalipalveluissa säästäminen johtaa vain suurempiin kustannuksiin tulevaisuudessa. Kun samaan aikaan aiemmin päätettyjä sote-järjestöjen leikkauksia päätettiin vielä aikaistaa ja kasvattaa, unohtamatta sosiaaliturvan leikkauksia, on huoli suuri.
Tätä tapaa ei voi nimittää edes hölmöläisten peiton kutomiseksi vaan peiton purkamiseksi.
Tämä aiheuttaa lopulta vain enemmän kustannuksia yhteiskunnalle. Ja se tulee tuntumaan monen akavalaisen selkänahassa ja työmäärässä. Ei vain sosiaalialan korkeakoulutettujen vaan myös yhteiskunnallisen turvallisuuden rapautuessa turvallisuudesta vastaavien asiantuntijoiden, opettajien ja kuntoutuksen ja terveydenhuollon asiantuntijoiden töissä. Sekä jokaisen meistä arjessa, turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteessa.
Säästää voi fiksusti. Tätä tapaa ei voi nimittää edes hölmöläisten peiton kutomiseksi vaan peiton purkamiseksi. Ja sillä on seurauksensa. Yhteiskuntarauhan, tasa-arvokehityksen ja hyvinvointimme näkökulmasta. Meidän edustamillamme asiantuntijoilla on tarjolla fiksumpia ratkaisuja. Meidän tehtävämme Akava-yhteisönä on saada nämä kuuluviin ja täytäntöön.”
