Sosiaalityöntekijäpulaan on seitsemän ratkaisun avainta

Tehokkaimmat keinot sosiaalityöntekijäpulan ratkaisemiseksi ovat kilpailukykyinen palkka, hyvät työolosuhteet ja toimiva työnjako.

Työntekijäpulan helpottamiseksi voidaan lisäksi harkita muun muassa osa-aikaisten virkasuhteiden käyttöönottoa, muuntokoulutusta ja sosiaalihuollon palveluiden joustavoittamista ajallisesti.

Seitsemän ratkaisun avainta sosiaalityöntekijäpulaan:

Ratkaisun avaimet 1–7:

Laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on ammattihenkilörekisterissä yli hyvinvointialueiden tarpeen, mutta he hakeutuvat usein muualle töihin. Alan veto- ja pitovoiman parantaminen on paras ja kestävin keino helpottaa sosiaalityöntekijäpulaa.

Tämä vaatii hyvinvointialueilta konkreettisia tekoja. Työntekijöiden saatavuuteen tepsii tehokkaimmin se, että työoloja parannetaan.

Liian suuret asiakasmäärät, kiire ja huono johtaminen karkottavat potentiaaliset työntekijät.

Sosiaalityöstä valmistuneet maisterit ovat haluttuja ammattilaisia, joista kilpailevat myös muut kuin hyvinvointialueet. Palkka, palkitseminen ja työolot vaikuttavat keskeisesti siihen, miten vetovoimaiseksi työpaikka koetaan ja miten siihen sitoudutaan.

Sosiaalityöntekijöiden asiakasmääriä on kohtuullistettava. Näin voidaan turvata henkilöstön jaksaminen ja palvelujen laatu.

Lastensuojeluun tulee 2024 mennessä portaittain käyttöön asiakasmitoitus. Sillä on iso merkitys lastensuojelussa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden jaksamiselle ja pysyvyydelle. Asiakasmitoituksen aikataulusta on pidettävä kiinni, jotta työntekijät eivät uuvu ja pysyvät alalla. Mitoitus tarvitaan myös muille sosiaalityön sektoreille, kuten vammaispalveluihin ja aikuissosiaalityöhön.

Sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien välinen työnjako on rakennettava huolella. Kun ammattilaisten välinen työnjako toimii hyvin, parantaa se koko alan pitovoimaa. Lisäksi toimiva työnjako vahvistaa sosiaalipalvelujen laatua, työn vaikuttavuutta ja asiakasturvallisuutta.

Hyvin toimiva työnjako parantaa työhyvinvointia.

Työntekijät sitoutuvat entistä vahvemmin työhön, kun he voivat työssään hyvin. Myös osaavan henkilöstön saatavuus paranee.

Sosiaalityöntekijöiden koulutusmääriä voidaan nostaa hallitusti. Yliopistojen on kuitenkin saatava pitkäaikaiset resurssit, jotta ne voivat järjestää laadukasta sosiaalityön koulutusta. Myös sosionomitaustaisten sosiaalityön opiskelijoiden opintopolkuja on sujuvoitettava. Tämä on tehtävä sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittämishankkeen SOTEKOn pohjalta.

Työnantajan on pidettävä huolta siitä, että työpaikalla on tarpeeksi päteviä sosiaalityöntekijöitä. Tilapäisenä toimiville sosiaalityöntekijöille, joilla ei ole sosiaalityöstä maisteritutkintoa, on tarjottava muuntokoulutusta.

Koulutus on järjestettävä yhteistyössä yliopistojen kanssa ja sen on johdettava sosiaalityön maisterin tutkintoon.

Työnantajien on tuettava työntekijöitä sosiaalityöntekijän pätevyyden hankkimiseen. Yhtenä porkkanana voisi toimia se, että koulutukseen saa käyttää työaikaa. Työntekijät arvostaisivat myös graduvapaata.

Sosiaalityöntekijöiden on voitava nykyistä joustavammin tehdä osa-aikaista työtä virkasuhteessa. Nyt sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneita työskentelee esimerkiksi kehittämis- ja opetustehtävissä. Osa on myös perhevapailla tai tutkimus- ja opintovapailla. Heillä saattaisi olla kiinnostusta toimia osa-aikaisena sosiaalityöntekijänä.

Otetaan käyttöön ajallisesti joustavat sosiaalihuollon palvelut, eli palveluja olisi tarjolla virka-ajan lisäksi muihin aikoihin.

Sosiaalihuollon palvelujen ajallinen joustaminen voisi avata mahdollisuuden saada käyttöön niiden työntekijöiden osaamista, joilla ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta työskennellä esimerkiksi perinteiseen toimistoaikaan.

Samalla on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että työntekijät saavat nykyistä paremmin vaikuttaa omaan työaikaansa. Sosiaalialan ammattilaiset pitävät tärkeänä työn, perheen ja vapaa-ajan mutkatonta yhteensovittamista ja etätyömahdollisuuksia.