Opinnäytetyö terveyssosiaalityön muutoksista

Kirjoittaja Ulla Koivisto Lapin yliopistosta (2024) on kirjoittanut pro gradu -tutkielmansa johtavien terveyssosiaalityöntekijöiden näkemyksistä alaan kohdistuviin muutoksiin liittyen.

Terveyssosiaalityön johtavat sosiaalityöntekijät näkevät uhkia terveyssosiaalityöhön kohdistuvissa muutoksissa.

Terveyssosiaalityön supistaminen heikentää terveyssosiaalityössä toimivien johtavien sosiaalityöntekijöiden mukaan merkittävästi asiakkaiden avun saamista. Vaikutusten arvioidaan ulottuvan koko palvelujärjestelmään, sillä terveyssosiaalityön supistaminen tulee todennäköisesti kuormittamaan sosiaalihuollon palveluita sekä hidastamaan terveydenhuollon asiakasvirtaa.

Mistä on kyse?

Hyvinvointialueiden toiminnan aloittamisen jälkeen useat alueet ilmoittivat suunnitelmistaan organisoida terveydenhuollon sosiaalityötä uudella tavalla. Muutosten tarkoituksena on siirtää sosiaalityöntekijäresursseja terveydenhuollosta sosiaalihuollon toimialueille. Lisäksi suunnitelmana on liittää terveyssosiaalityöhön joitakin sosiaalihuollon tehtäviä, kuten palvelutarpeen arviointia ja päätöksentekoa.

Tarkastelin pro gradu –tutkielmassani johtavien terveyssosiaalityöntekijöiden näkemyksiä terveyssosiaalityöhön kohdistuvista muutoksista. Pureuduin tähän ajankohtaiseen aiheeseen haastattelemalla seitsemää eri hyvinvointialueella työskentelevää johtavaa terveyssosiaalityöntekijää. Tutkimukseen osallistuneet näkivät terveyssosiaalityön nykyisessä tilanteessa vahvuuksia ja heikkouksia. Tulevaisuuden muutoksissa nähtiin erityisen paljon uhkia, mutta myös joitain mahdollisuuksia.

Vahvuutena oikea-aikainen ja varhainen tuki lähellä terveydenhuollon yksiköitä

Nykyisen terveyssosiaalityön vahvuutena nähdään oikea-aikaisen ja varhaisen tuen tarjoaminen asiakkaalle sekä työntekijöiden fyysinen sijoittuminen lähelle terveydenhuollon yksiköitä. Läheinen sijainti helpottaa kasvokkaisten asiakastapaamisten järjestämistä sairaaloiden nopeatempoisessa rytmissä ja mahdollistaa osallistumisen tiiviiseen moniammatilliseen työskentelyyn terveydenhuollon henkilöstön kanssa.

Terveyssosiaalityö koetaan vaativana ja tärkeänä sosiaalityön erityisalana, jolla tuetaan sairaiden ja vammautuneiden arjessa selviytymistä. Terveydenhuollon sosiaalityössä viihdytään – siitä kertovat pitkät työurat terveyssosiaalityössä.

Heikkoutena asema ja lainsäädännöllisen paikan puuttuminen

Nykyisen tilanteen heikkoutena koetaan terveyssosiaalityön asema varsinkin sosiaalihuollon sosiaalityöhön verrattuna. Aseman häilyvyyttä lisää se, ettei terveyssosiaalityötä löydy sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä.

Terveyssosiaalityön roolin ja merkityksen ymmärtämisessä nähdään puutteita. Terveyssosiaalityöntekijät joutuvatkin jatkuvasti puolustamaan paikkaansa ja asemaansa terveydenhuollon prosesseissa. Toisaalta uhkaa aiheuttaa sosiaalityön arvottaminen julkisessa keskustelussa pelkän päätöksenteon perusteella. Koska terveyssosiaalityö ei sisällä päätöksentekoa, se määritellään virheellisesti toisinaan pelkäksi ohjaustyöksi.

Heikko arvostus ja terveyssosiaalityötä valtakunnallisesti kuohuttava tilanne aiheuttaa jatkuvaa epävarmuutta ja kuluttaa työntekijöiden voimia.

Kehittämisen mahdollisuudet

Terveyssosiaalityön kehittämiseen suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin myönteisesti ja niin toimintatapojen kuin työnkuvienkin laajempaa läpikäyntiä pidetään tärkeänä. Haastateltavien mielestä kartoitusta olisi hyvä toteuttaa etenkin mahdollisen päällekkäisen työn tunnistamiseksi.

Eräänä muutoksen mahdollisuutena nähdään yhteistyön tiivistyminen sosiaalihuollon kanssa. Myös sosiaaliohjaajien roolia osana terveyssosiaalityön tiimejä tulisi johtavien terveyssosiaalityöntekijöiden mielestä tarkastella erityisesti siitäkin syystä, että tällä hetkellä kärsitään vakavasta sosiaalityöntekijäpulasta.

Tutkimuksessa nousi esille, että sosiaalihuollon tehtävien liittämistä terveyssosiaalityöhön on hyvä selvittää. Näiden tehtävien tulisi kuitenkin olla tarkoituksenmukaisia ja hyödytettävä asiakkaita.

Muutoksen uhkakuvat

Terveyssosiaalityöhön kohdistuvissa muutoksissa koetaan uhkana ennaltaehkäisevän, varhaisen ja oikea-aikaisen tuen väheneminen, jonka myötä asiakkaiden avunsaanti heikentyy. Tutkimuksen perusteella on odotettavissa myös ongelmien kasautumista ja monimutkaistumista.

Viivytyksettömällä ja oikea-aikaisella avulla voidaan vähentää potilaan kuormitusta ja lyhentää hoito- tai kuntoutusjakson pituutta. Avun saaminen välittömästi hoidon alkuvaiheessa voi myös poistaa esteitä hoidon tieltä. Varhaisella tuella voidaan parantaa sairaanhoidon vaikuttavuutta ja alentaa kustannuksia [1]. Lisäksi terveydenhuollon sosiaalityöntekijät ovat avainasemassa tunnistamassa avuntarpeessa olevia henkilöitä ja marginalisoitumisen signaaleja [2].

Tutkimukseen osallistuneet arvioivat, että terveyssosiaalityön supistaminen tulee heikentämään terveydenhuollon vaikuttavuutta. Lisäksi muutosten ennakoidaan lisäävän kuormitusta sosiaalihuollon palveluissa.

Muutoksen myötä hedelmällisenä koettu moniammatillinen työskentely kärsii. Sote-alojen välistä integraatiota toteuttavan terveyssosiaalityön supistaminen johtaa siihen, että toimialojen väliin alkaa muodostua kuilua.

Tutkimukseen osallistuneet arvioivat, että terveyssosiaalityön supistaminen tulee heikentämään terveydenhuollon vaikuttavuutta.

Ulla Koivisto, 2024

Lopuksi

Johtavat terveyssosiaalityöntekijät näkevät muutossuunnitelmat lyhytnäköisinä, tietoon perustumattomina ratkaisuina, joita toteutetaan ilman vaikutusten arviointia.

Näyttää siltä, että suunnitelmia on edistetty organisaatioiden ylätasoilla, kuulematta terveyssosiaalityön henkilöstöä tai esihenkilöitä. Muutoksia on valmisteltu terveyssosiaalityön ulkopuolella, eikä uudistusten edistämisessä ole toimittu oikeudenmukaisen muutosjohtamisen periaatteiden mukaisesti [3] ja [4].

Haastatteluissa korostui vakava huoli siitä, millä tavoin terveyssosiaalityön muutokset tulevat vaikuttamaan sosiaalityön tuen tarpeessa oleviin terveydenhuollon asiakkaisiin. Terveyssosiaalityön kehittämiseen suhtaudutaan myönteisesti, mutta siihen toivotaan rauhaa ja hallittavuutta.

Lähteet:

1. Kananoja, Aulikki (2017): Sosiaalityö terveydenhuollossa. Teoksessa Aulikki Kana-noja, Martti Lähteinen & Pirjo Marjamäki (toim.) Sosiaalityön käsikirja. 4. uudistettu laitos. Helsinki: Tietosanoma Oy, 347–356.

2. Kumar, Dinesh & Suthar, Nidhi (2024): Predictive analytics and early intervention in healthcare social work: a scoping review. Social Work in Health Care 63 (4–5), 208–229.

3. Kaihlanen, Anu-Marja & Laulainen, Sanna & Niiranen, Vuokko & Keskimäki, Ilmo & Hietapakka, Laura & Sinervo, Timo (2019): ”Yrittäny vaan kestää pinnalla – tai sil pe[1]lastuslautalla” Sote-henkilöstön näkemyksiä sosiaali- ja terveydenhuollon muutosten keskeltä. Yhteiskuntapolitiikka 84 (2), 152–164.

4. Taskinen, Helena (2018): Organisaatiomuutosten johtaminen. Teoksessa Sari Rissanen & Johanna Lammintakanen (toim.) Sosiaali- ja terveysjohtaminen. 3.–4. uudistettu painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy, 147–166