Tutustu sosiaalialan ilmastokäsikirjaan

Sosiaalialan ilmastokäsikirja julkaistiin syksyllä 2023. Käsikirjan juuret ovat Talentian ammattieettisen lautakunnan 2016–2020 toimikauden jäsenten ja erityisesti puheenjohtaja Maija Uramon innostuneisuudessa ja ajatuksessa siitä, että sosiaalialan ammattietiikkaa on tarkasteltava myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

Käytännön vinkkejä!

Onko sinulla tiedossa käytännön esimerkki ilmastoystävällisestä ratkaisusta sosiaalialalla hyödynnettäväksi?

Ilmastonmuutoksen hillitseminen välttämätöntä

Ekologisen ja ilmastokriisin pahimpien seurausten vähentämiseksi on tehtävä nopeasti mittavia ilmastonmuutosta hillitseviä ja luonnon säilymistä tukevia järjestelmämuutoksia.

Muutosvaade koskee jokaista yhteiskunnan sektoria ja alaa. Sosiaalialalla on hyvät edellytykset olla yksi ekologisen järjestelmämuutoksen avainaloista. Siirtymä on valtava sosiaalinen ja kulttuurinen muutosprosessi, jota kannattelemaan tarvitaan sosiaalialan ammattilaisten kaltaisia yksilö- ja yhteisötason muutostyön osaajia.

Sosiaalialalla on myös vastuuta siitä, että siirtymä on alan:

• asiakasryhmien,
• marginalisoitujen,
• köyhien, ja
• haavoittuvissa asemissa olevien näkökulmasta reilu.

Sosiaalialan näkökulmasta ilmaston lämpenemisen ja laajemmin ekologisen kriisin seuraukset ovat pahimmillaan katastrofaalisia. Ne ovat myös epäoikeudenmukaisia, sillä globaalisti ne osuvat kovimmin köyhiin ja marginalisoituihin ihmisiin, jotka ovat lämpenemiseen vähiten syypäitä.

Sosiaaliala voi tulla osaksi ratkaisua uudistamalla:

• etiikkaansa,
• tietoperustaansa,
• toimintakäytäntöjään ja
• instituutioitaan elämän ekologisen perustan ja keskinäisriippuvuudet tunnustaviksi.

Sosiaalialalle ekologinen jälleenrakennus on sekä haaste että mahdollisuus käyttää ja kehittää alalle ominaista osaamista rakentavasti ja luovasti.

Sosiaalialalla on valmiiksi tietoa ja kokemusta muun muassa yksilöiden ja yhteisöjen kanssa tehtävästä tavoitteellisesta muutostyöstä ja tunnetyön tukemisesta, samoin siirtymän reiluuden turvaamisen kannalta oleellista ymmärrystä haavoittuvuudesta ja epätasa-arvosta.

Alalla osataan organisoida mielekästä arkea, hoivaa, tukea ja virkistystä paikallistasolla, sekä puolustaa ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tehdä ruohonjuuritason työtä yhteiskuntarauhan puolesta. Sosiaalialan ammattilaisilla on kykyä yhteistyöhön muiden samaan suuntaan ponnistelevien kanssa sekä työstä kumpuavaa näkemystä toimia poliittisesti ja vaikuttaa rakenteisiin. Alan keskeinen siirtymähaaste onkin löytää, miten toteuttaa omaa perustehtävää osana laajempaa kestävyyssiirtymää.

Sosiaalialan ammattilaisilla on kykyä yhteistyöhön muiden samaan suuntaan ponnistelevien kanssa sekä työstä kumpuavaa näkemystä toimia poliittisesti ja vaikuttaa rakenteisiin.

Sosiaaliala voi edistää ekologista kestävyyttä:

• työn sisällöillä ja
• supistamalla omaa ekologista- ja hiilijalanjälkeään.

Sisällöllisesti ekososiaalinen viitekehys laajentaa ymmärrystä sosiaalialan roolista ja tehtävästä yhteiskunnassa ja mahdollistaa alan asiakkaiden hyvinvoinnin edistämisen perinteistä, lähinnä sosiaaliseen ympäristöön keskittynyttä lähestymistapaa monipuolisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Samalla ekososiaalinen viitekehys haastaa instituutiolähtöisiä tapoja tehdä työtä.

Ekososiaalinen viitekehys haastaa instituutiolähtöisiä tapoja tehdä työtä.

Meillä ja muualla sosiaalialan työ on nähty vahvasti kansallisen lainsäädännön ja toimintaympäristön kautta, mikä on hämärtänyt eettisten ja moraalisten velvoitteiden hahmottamista suhteessa rajat ylittäviin ilmiöihin. Voikin väittää, että sosiaalialan työtä on leimannut vahvasti kansallinen katse.

Keskinäisriippuvuuksien määrittämällä planeetalla eettinen velvoite suojella heikossa asemassa olevia koskee nykyhetkessä elävien lisäksi myös tulevia sukupolvia ja ei-inhimillistä luontoa. Nykyhetkessä ainoa eettisesti kestävä ratkaisu on sitoutua ekologisen järjestelmäsiirtymän tavoitteisiin ja toteuttamiseen siten, että siirtymä on sosiaalialan asiakasryhmien näkökulmasta ja ylipäätään reilu.