Pieni poika Länsirannalla tuhotun talon edessä. Kuva: Leena Sillanpää
Sosiaalityöntekijän ammattitaidosta on hyötyä ihmisoikeustarkkailijan työssä, kertoo Länsirannan palestiinalaisalueilla työskennellyt Leena Sillanpää. Monta sukupolvea jatkunutta toivottomuutta oli silti vaikea kohdata.
Sosiaalityöntekijä Leena Sillanpään päivät kuluivat viime vuoden alkupuolella normaalista poikkeavalla tavalla.
Sillanpää asui Palestiinan Länsirannalla Jerikossa ja teki pitkiä päiviä kansainvälisen EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkailijana. Länsiranta on Israelin ja Jordanian välillä sijaitseva, Israelin miehittämä palestiinalaisalue.
EAPPI on lyhennys sanoista Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel. Ohjelman tavoitteena on tukea palestiinalaisten ja israelilaisten pyrkimyksiä rauhaan ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Sillanpää työskenteli alueella kolme kuukautta tammi-huhtikuussa yhdessä pohjoismaalaisten kollegojen kanssa.
– Teimme töitä kuusi päivää viikossa ja liikuimme neljän hengen joukoissa, Sillanpää kertoo.
Länsirannalla asuu noin 2,5 miljoonaa palestiinalaista. Siellä sijaitsevat myös juutalaissiirtokunnat, joita Israel on perustanut vuonna 1967 käydyn kuuden päivän sodan jälkeen valtaamilleen alueille. Siirtokuntia laajennetaan jatkuvasti ja palestiinalaisia häädetään siirtolaisten tieltä. Koteja, kouluja ja yrityksiä määrätään purettaviksi.
YK:n turvallisuusneuvosto ja Haagin kansainvälinen tuomioistuin pitävät siirtokuntia laittomina. Amnesty Internationalin mukaan Israelin palestiinalaisiin kohdistamat sortotoimet täyttävät apartheidin tunnusmerkit.
Sosiaalityöntekijänä on tottunut siihen, että pystyy auttamaan ihmisiä.
Länsirannan palestiinalaisalueet on jaettu kolmeen hallinnolliseen alueeseen, joita kutsutaan A-, B- ja C-alueiksi. Palestiinalaishallinto hallitsee A-alueita. B-alueiden hallinta on jaettu palestiinalaishallinnon ja Israelin välillä siten, että siviilihallinnosta vastaavat palestiinalaiset ja turvallisuudesta Israel. C-alueet ovat kokonaan Israelin hallinnassa. Israel rajoittaa C-alueilla palestiinalaisten vedenkäyttöä, estää paikallisten asuinrakentamisen ja rajoittaa liikkumista sekä työssäkäyntimahdollisuuksia.
Leena Sillanpään ryhmän työskentelyalueena oli Jerikosta pohjoiseen sijaitseva Jordanjoen laakson alue, joka kuuluu C-alueeseen.
Jordanian rajan vierellä sijaitseva Jordanjoen laakso alue on harvaanasuttua ja pääelinkeinona alueen asukkailla on lampaiden kasvatus, paimennus ja maanviljely. Alueella asuu noin 65 000 palestiinalaista.
Uhkailua, pelottelua ja asuinrakennusten tuhoamista
Päivät Länsirannalla toistuivat samanlaisina.
– Aamulla autonkuljettajamme tuli hakemaan meitä, ja lähdimme kentälle. Kuljettajamme toimi myös tulkkina niille ryhmän jäsenille, jotka eivät osanneet arabiaa. Kentältä palattuamme kirjoitimme raportteja, jotka lähetetään YK:n kehitysapua koordinoivalle UNOCHA:lle, muille kansainvälisille järjestöille ja toimijoille, Sillanpää kertoo.
Työssä tarvittiin joustavuutta, sillä suunnitelmat muuttuivat nopeasti.
– Paimenten elämäntapa on liikkuvaa. Koskaan ei voi olla ihan varma mistä heidät tavoitti, Sillanpää kertoi.
Muutoksia suunnitelmiin ja aikatauluihin toivat myös jatkuvat tiesulut ja tarkastuspisteet. Aikaa saattoi kulua pelkästään sopivan reitin löytymiseen ulos Jerikosta. Tarkkailijat pyrkivät lähtemään nopeasti paikalle, kun he saivat tiedon käynnissä olevasta tapahtumasta.
– Kyseessä saattoi esimerkiksi olla Israelin armeija tuhoamassa puskutraktorilla asuinrakennuksia. Etäisyydet olivat kuitenkin pitkiä. Tilanne oli useimmiten jo ohi, ennen kuin ehdimme paikalle, Sillanpää kertoo.
Nuori palestiinalaismies katselee talon tuhoamista Jerikossa Israelin sotilaiden valvonnassa. Kuva: Leena Sillanpää
Tarkkailijoiden tehtävänä oli tällöin kerätä mahdollisimman paljon tietoa rakennuksesta, sen tuhoista ja dokumentoida tuhoja.
– Selvitimme kenen rakennus oli ja mihin sitä oli käytetty. Jos se oli perheen koti, selvitimme, keitä siellä asui ja kuinka monta ihmistä oli jäämässä kodittomaksi. Ja mitä omaisuutta perhe menetti, Sillanpää kertoo.
Palestiinalaisten viljelysmaita takavarikoitiin ja otettiin armeijan käyttöön sattumanvaraisesti. Israelin armeija järjesti myös harjoituksia ja ampui kovilla panoksilla palestiinalaisten kotien lähettyvillä ja teki öisiä kotietsintöjä.
Palestiinalaiset siviilit kokevat alueella häirintää myös siirtokuntalaisten toimista.
– Se saattoi olla uhkailua ja tavaroiden rikkomista. Tai eläinten ja lasten pelottelua. Useimmiten he olivat aseistautuneita, Sillanpää kertoo.
Annoimme kasvot kansainväliselle yhteisölle.
Häirintä tapahtui usein armeijan avustuksella tai suostumuksella.
Tarkkailijoiden tehtävänä näissä tilanteissa oli tarjota niin sanottua suojelevaa läsnäoloa.
– Kun paikalla oli ulkomaalaisia ihmisiä dokumentoimassa tilanteita, häirintä oli yleensä hitusen lievempää. Tai se saattoi loppua siltä kerralta, koska he tiesivät, että tieto asiasta menee eteenpäin.
Israelin miehityksestä alkaen alueella on ollut voimassa sotatilalaki. Sen perusteella palestiinalaisiin sovelletaan eri lainsäädäntöä kuin israelilaisiin.
– Jos palestiinalainen esimerkiksi heittää protestina kiven, se tulkitaan terroriteoksi. Israelilaisen vastaava teko johtaa siviilikanteeseen, Sillanpää selittää.
Sotatilalain perusteella Israel tuomitsee vuosittain satoja lapsia sotilasoikeudessa. Pelastakaa Lapset ry:n raportin mukaan lapset voivat saada kivien heittelystä jopa 20 vuoden tuomion.
Avun saaminen hankalaa
Sosiaalityön koulutuksen tuomasta eettisestä pohjasta ja ammatillisuudesta huolimatta Sillanpää koki tilanteet usein vaikeiksi. Ihmisten hätä oli suuri.
– Yritimme hoitaa asian mahdollisimman sensitiivisesti. Ja toimia samalla kuuntelevina korvina. Tuntui kuitenkin toivottomalta, kun emme pystyneet tarjoamaan juuri muuta apua kuin raportoida asioista eteenpäin. Sosiaalityöntekijänä on tottunut siihen, että on käytössä välineitä, millä auttaa ihmisiä.
Palestiinalainen mies paimentaa lampaitaan Länsirannalla. Taustalla siintää Jordan-rajajoki ja sen takana Jordania. Kuva: Leena Sillanpää
Sillanpää, joka oli ryhmänsä ainut sosiaalialan ammattilainen, pyrki yhdistämään avun tarvitsijoita muiden alueella toimivien järjestöjen kanssa.
– Sosiaalityöntekijänä, joka on tehnyt palvelutarpeen arviointia, ymmärsin, minkälaista apua ihmiset tarvitsisivat. Avun saaminen alueella on kuitenkin vaikeaa.
Erityisesti tilanne, missä liikuntavammaisen pojan perheen koti oli tuhottu, jäi Sillanpään mieleen pitkäksi aikaa.
– Se oli hyvin vaatimaton koti. Lähinnä tavarankuljetuskontti. He olivat saaneet sen lahjoituksena EU:n kautta muutama vuosi sitten. Kun me saavuimme paikalle, jäljellä oli enää kasa peltiä ja romua, Sillanpää muistelee.
Perheen poika joutui eroon perheestään, koska jäljelle ei jäänyt minkäänlaisia saniteettitiloja. Muu perhe, mukaan lukien pojan pienemmät sisarukset, jäivät sinnittelemään talonsa raunioille.
Sosiaalityön koulutuksesta oli myös apua. Samoin aikaisemmasta työkokemusta
– Olen työskennellyt aikaisemmin traumatisoituneiden ihmisten kanssa vastaanottokeskuksissa ja maahanmuuttajapalveluissa Suomessa. Traumat mitä kohtaamillani ihmisillä Länsirannalla oli, olivat hyvin tuoreita. Tilanteet olivat voineet tapahtua edellisenä iltana, Sillanpää kertoo.
Ristiriitaa työlle aiheutti sama asia mikä on esillä kaikessa sosiaalityössä. Auttajana sosiaalityöntekijä antaa kasvot koko järjestelmälle.
– Palestiinassa me olimme kasvot kansainväliselle yhteisölle. Samaan aikaan kuitenkin käytännön muutostyö puuttuu.
Globaali vastuu
Sillanpää on miettinyt ihmisoikeustarkkailijan roolia myös rakenteellisen sosiaalityön kannalta. Hänen mielestään sosiaalityöntekijöillä on sosiaalityön arvolähtökohdista käsin vastuu ottaa kantaa asioihin myös globaalisti. Sosiaalialan ammattilaisilla on siihen erityistä osaamista.
Sillanpää uskoo, että erityisesti ne sosiaalityöntekijät, jotka työskentelevät pakolaistyössä ja turvapaikanhakijoiden kanssa Suomessa hyötyisivät ihmisoikeustarkkailijana toimimisesta.
– On hyödyllistä nähdä minkälaisia pakolaisleirit todellisuudessa ovat. Työskenteleminen toisesta kulttuurista tulevien ihmisten kanssa auttaa myös ymmärtämään, miten haasteellista Suomeen sopeutuminen voi pakolaisille olla.
Vaikeinta Länsirannalla oli toivottomuuden kohtaaminen. Tilanne on jatkunut sukupolvesta toiseen. Ratkaisua tilanteelle ei ole näkyvissä.
– Tuntui, että ihmisiltä oli viety tulevaisuus. Monet kohtaamamme ihmiset kysyivät meiltä, että onko mitään toivoa. Ikään kuin me, jotka katsomme tilannetta ulkopuolelta, tietäisimme enemmän kuin he.
Yhteistyöohjelma pyrkii rauhanomaiseen rinnakkaiseloon
Eappi toiminut vuodesta 2002 alkaen. Se on Jerusalemin kirkkojen johdon, Kirkkojen maailmanneuvoston sekä eri maiden kirkkojen ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöohjelma.
Ohjelman periaatteisiin kuuluu, että tarkkailijat eivät puutu poliittisiin, aatteellisiin, uskonnollisiin tai kansallisiin ristiriitoihin eivätkä he asetu konfliktin osapuolten puolelle.
Tarkkailijoiden tehtävänä on raportoida ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomuksista tasapuolisesti, huolimatta kenen toimesta rikkomukset ovat tapahtuneet.
Suomalaisia on osallistunut ohjelmaan vuodesta 2005 alkaen. Tarkkailijoiden valinnasta ja valmennuksesta Suomessa vastaa Kirkon Ulkomaanapu. Toimintaa rahoittaa ulkoasiainministeriö kumppanuusjärjestöjen ohjelmatuella.
Kaikki EAPPIn ihmisoikeustarkkailijat evakuoitiin Länsirannalta sen jälkeen kun äärijärjestö Hamas teki terrori-iskun Israeliin lokakuussa 2023 ja Israel aloitti sotilasoperaation. YK:n raportin mukaan Israelin turvallisuusjoukkojen ja siirtokuntalaisten väkivalta Länsirannalla on lisääntynyt Gazan sodan alkamisen jälkeen.
Pitkä konflikti
Ennen ensimmäistä maailmansotaa enemmistö Palestiinan asukkaista oli muslimeja. 1920-luvulla YK:ta edeltänyt Kansainliitto antoi Palestiinan Britannian haltuun. Erimielisyydet alueen hallinasta aiheuttivat väkivaltaisuuksia puolin ja toisin.
Toisen maailman sodan päätyttyä alueelle suuntautui juutalaisten muuttoaalto Euroopasta. YK:n päätöslauselmassa vuonna 1947 alue jaettiin arabi- ja juutalaisvaltioon, Jerusalem jäi kansainvälisen yhteisön valvontaan.
Israelin julistauduttua itsenäiseksi vuonna 1949, syttyi sota ja yli 700 000 palestiinalaista karkotettiin kodeistaan. Samaan aikaan Jordania miehitti Länsirannan aluetta ja Egypti Gazaa. Kuuden päivän sodassa 1968 Israel miehitti Länsirannan, Gazan ja Itä-Jerusalemin. Palestiinan vapautusjärjestö PLO kävi taisteluita Israelia vastaan terrori-iskuilla.
Vuonna 1993 PLO ja Israel allekirjoittivat Oslon rauhansopimuksen. Sopimuksen ehtoja ei noudatettu, mikä johti palestiinalaisten kansanousuihin. Vuonna 2007 äärijärjestö Hamas otti Gazan haltuunsa. Länsirantaa hallitsevan palestiinalaishallinnon johdossa on Fatah-puolue. Käytännössä Israel hallitsee suurta osaa Länsirannasta.
YK:n alainen Palestiinan pakolaisjärjestö UNRWA arvioi, että palestiinalaispakolaisia on yli 5 miljoonaa.
Lähteet: UNRWA, Tampereen yliopiston Palestiina tutkimusryhmä, maahanmuuttoviraston maaraportti, The Guardian, BBC, International Crisis group, Amnesty International, Politiikasta-lehti
