Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja ja ihminen elämäntilanteessa
18.9.2017
− Mikä erottaa sosiaalialan ammatillisen työn lähiammateista, kysyy Aulikki Kananoja. Kuva: Veikko Somerpuro
Valmisteilla oleva sote-uudistus vaikuttaa sosiaalihuoltoon ja alan ammatilliseen työhön monin tavoin. Tiivis yhteistyö terveydenhuollon kanssa korostaa ammattilaisten taitoa kuvata oman työn sisältöä, sen etiikkaa ja osaamista yhteistyökumppaneille.
Myös kansalaiset tarvitsevat helposti ymmärrettävää tietoa siitä, minkälaisissa elämäntilanteissa he voivat saada apua sosiaalialan ammattilaisilta. Tieto sosiaalialan tehtävistä ja auttamismahdollisuuksista on nykyään vielä kirjavaa. Selkeän ammatillisen profiilin tarve kasvaa. Sen sisällä yksilöllisten tilanteiden variaatio voi ja saakin olla suuri.
Mikä erottaa sosiaalialan ammatillisen työn lähiammateista? Työn keskeisen lähtökohdan voi tiivistää sanontaan: ihminen on sosiaalinen olento. Jo käsite sosiaalinen viittaa siihen, että työskentely suuntautuu sekä ihmisen – tai perheen – elämäntilanteeseen että ihmisen omiin toimintaedellytyksiin. Ihminen kasvaa ja kehittyy sikiöstä alkaen suhteessa toiseen ihmiseen ja ympäristöönsä. Lapsuudesta aikuisuuteen ja vanhuuteen ihmisiin vaikuttavat keskeiset elinympäristöt, niissä syntyvät kokemukset ja tärkeät ihmiset. Elämänkulku tuo monille vastaan tilanteita, joissa tarvitaan ammatillista apua sekä olosuhteiden helpottamiseen että ihmisen omien edellytysten vahvistamiseen.
Hyvinvointiyhteiskunta on rakentanut sosiaalialan työtä paljolti yksilöiden lakisääteisten oikeuksien ja niitä toteuttavien järjestelmien varaan.
Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakentanut sosiaalialan työtä paljolti yksilöiden lakisääteisten oikeuksien ja niitä toteuttavien järjestelmien varaan. Tämä sosiaalihuollon vahvuus on tuonut mukanaan myös työtä rajoittavia piirteitä. Ihmistä lähestytään järjestelmien viitekehyksestä ja lakien yksilöitä koskevista palveluista lähtien.
Yksilöllisen elämäntilanteen tunteminen on kuitenkin auttamisen kivijalka. Tutkimukset ja asiakaspalautteet osoittavat, että asiakkaan ja ammattilaisen yhdessä toteutuvalla elämäntilanteen ja siitä nousevien muutostarpeiden tutkimisella ja jäsentämisellä voi jo sellaisenaan olla auttava merkitys. Elämäntilanteiden tutkimisesta avautuu myös kanava rakenteelliseen työhön.
Jyväskylän tutkijoiden toimittamassa teoksessa Sosiaalisen toiminnan perusta (PS-kustannus 2011) filosofit Raimo Tuomela ja Pekka Mäkelä toteavat, että ryhmät ja yhteisöt ovat sosiaalisen ydintä. Tämä näkökulma sosiaalialan työhön on meillä jäänyt vähälle huomiolle. Vaikeassa elämäntilanteessa eläville ihmisille vertaisryhmät sekä muut osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia rakentavat areenat ovat verrattomia auttajia. Niiden organisointiin tulisi alan ammattilaisten osallistua, vapaaehtoisten järjestöjen rinnalla.
Toivottavasti tulevassa sote-järjestelmässä sosiaalialan ammattilaiset kehittävät nykyistä laajemmin myös ryhmä ja yhteisökohtaisia käytäntöjä. Näiden kautta on mahdollista yhdistää elämäntilanteiden helpottaminen ja ihmisten omien voimien vahvistaminen.
