− Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalista hyvinvointia pitäisi nostaa enemmän sosiaalityön tuen keskiöön, sanoo Minna Veistilä. Kuva: Lauri Rotko
Venäjältä Suomeen muuttaneet lapsiperheet tarvitsevat tilannekohtaista tukea, selviää Sysmän sosiaalijohtajan Minna Veistilän väitöskirjasta. Tutkimuksen mukaan perheet kotoutuvat Suomeen vaiheittain.
Sosiaalialan ammattilaisten on hyvä tunnistaa vaiheet ja sen perusteella päätellä, millaisia palveluja perheet tarvitsevat. Kaikille ei sovi samanlainen tuki, Minna Veistilä sanoo.
Veistilä selvitti, miten venäläistaustaiset perheet rakentavat sosiaalista hyvinvointiaan Suomessa. Hän haastatteli 25 Kaakkois-Suomessa asuvaa lapsiperhettä, jotka olivat muuttaneet tänne Venäjältä 1990-luvulta lähtien.
Osa perheistä oli kotoutunut hyvin ja piti Suomea kotina. Jotkin perheet etsivät vielä paikkaansa yhteiskunnassa. Kotoutumisessa voitiin ottaa myös takapakkia, jos perhe esimerkiksi kohtasi rasismia tai muita vaikeuksia.
− Integroituminen yhteiskuntaan ei ole tietyn ajan kestävä prosessi, jossa kuljetaan alkupisteestä kohti päätepistettä. Vaiheet voivat olla hyvin erilaisia, ja niiden välillä voidaan liikkua, Veistilä sanoo.
Vaiheet voi jakaa karkeasti kolmeen osaan. Ensimmäisessä perheet yrittävät sopeutua uuteen kotimaahan. He tarkkailevat ympäristöä ja ottavat selvää kielestä. Tässä vaiheessa perheet tarvitsevat erityisen paljon tukea niin sosiaalialan ammattilaisilta kuin Suomessa asuvilta sukulaisilta ja ystäviltä.
Ei ole hedelmällistä tarjota esimerkiksi sellaisia palveluita, joista perheet hyötyisivät vasta myöhemmässä vaiheessa.
Toisessa vaiheessa perhe toimii aktiivisesti kotoutumisen eteen: lapset käyvät koulua, aikuiset ovat töissä tai hakevat töitä, koko perhe opettelee uutta. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista koki elävänsä tätä vaihetta.
Viimeisessä vaiheessa perheet tuntevat olevansa kotona ja osa suomalaista yhteiskuntaa. Tunne maahanmuuttajuudesta häviää.
Tukea parisuhdeongelmiin
Minna Veistilä toivoo sosiaalialan ammattilaisten kuuntelevan tarkkaan maahanmuuttajaperheitä ja heidän tarpeitaan. Viranomaisten ei pidä mekaanisesti määritellä, mitä tukea ja toimenpiteitä perheet tarvitsevat.
− Sosiaaliselle hyvinvoinnille on tärkeää perheenjäsenten keskinäiset hyvät suhteet. Ammattilaiset voivat auttaa tässä. Tukea perheen rakkautta ja vanhempien parisuhderakkautta, Veistilä sanoo.
Huomiota pitää kiinnittää myös perheenjäsenten vastavuoroisuuteen ja vuorovaikutukseen, erityisesti avioliittokriiseissä. Nyt maahanmuuttajaperheiden vanhemmat jäävät varsin yksin parisuhdeongelmineen, vaikka ammattilaiset voisivat auttaa ongelmien ylipääsemisessä.
− Monikulttuurisessa parisuhteessa saattaa olla monenlaisia riskejä ja haasteita. Viranomaisilta apua on kuitenkin vaikea saada. Suurin osa haastatelluista sai tukea vain läheisverkostoltaan.
Toisaalta palveluita ei aina löydetä tai osata hakea. Perheelle tärkeitä auttajia ovat esimerkiksi Suomessa pidempään asuneet ystävät, jotka ohjaavat palveluiden piiriin.
Perheet tarvitsevat lisäksi vertaistukea ja apua uusien ystävien löytämiseen. Parannettavaa olisi myös kielikoulutuksessa: suomea voisi opiskella muun ammatillisen koulutuksen yhteydessä, mistä olisi hyötyä työelämässä.
− Tutkimukseni osoittaa, että sosiaalista hyvinvointia pitäisi uskaltaa nostaa yhä enemmän sosiaalityön tuen keskiöön. Olemme vähän unohtaneet sen tai pitäneet sitä pehmoiluna.
Kokemuksia rasismista
Veistilän yllätti se, että moni perhe oli kohdannut Suomessa rasismia. Kokemukset olivat yleisiä erityisesti 1990-luvulla muuttaneilla. Rasismi väheni 2000-luvun edetessä.
− Osalla oli kokemuksia poissulkemisesta, esimerkiksi työ-tai harjoittelupaikka oli jäänyt saamatta syntyperän takia. Toisaalta myös haastateltavien fyysistä koskemattomuutta oli loukattu. Heitä oli nimitelty tai vaikka rikottu polkupyörä.
Veistilä teki haastattelut vuosina 2012 ja 2013, joten perheiden nykytilanne on arvoitus. Ilmapiirin kiristyminen viime vuosina on saattanut heijastua haastateltavien elämään.
Perheet pystyivät ikävistä kokemuksista huolimatta rakentamaan hyvinvointia ja suhteita muihin ihmisiin.
− He olivat kiitollisia Suomelle siitä, että olivat saaneet muuttaa tänne. He halusivat korvata sen jotenkin.
Usein sanotaan, että suomalaisiin on vaikea tutustua. Sen nostivat esiin myös haastatellut. Heidän mielestään vika ei ole kuitenkaan suomalaisten perusluonteessa.
− Perheet kertoivat, ettei valtaväestöllä ole samanlaista tarvetta saada lisää ystäviä kuin heillä. Tarpeet eivät kohtaa, joten sen vuoksi ystävystyminen on vaikeaa.
Hyviä ja huonoja kokemuksia viranomaisista
Venäjän tiedotusvälineissä on kohistu Suomen lastensuojelusta, mikä nousi esiin joidenkin haastateltavien kanssa. Veistilän mukaan he suhtautuivat asiaan kiihkottomasti. Tiedotusvälineiden toivottiin käsittelevän aihetta monipuolisemmin, eri näkökulmista.
Suomen viranomaisista perheillä oli niin hyviä kuin huonoja kokemuksia. Hyvät kohtaamiset muistettiin vielä vuosien jälkeen.
− Mieleen jääneet kokemukset olivat sellaisia, joissa viranomaiset suhtautuivat ystävällisesti ja kuulumisia kysellen. Haastateltaville tuli tunne siitä, että heitä arvostetaan. Hyvät kokemukset eivät siis liittyneet siihen, että viranomainen olisi hoitanut jonkin asian hyvin.
Huonot kokemukset olivat vastaavasti niitä, joissa viranomainen vaikutti kiinnostumattomalta tai kiireiseltä. Haastateltavat mainitsivat myös ajan puutteen ja kieliongelmat.
− Tulkkipalveluita olisi tarjolla, mutta niitä ei käytetä. Tämä vaikuttaa oleellisesti siihen, miten asiakas ymmärtää asiat tai tulee itse ymmärretyksi.
