Väitöskirjassa kokeiltiin toimivia yhteistyömalleja perustoimeentulotuen siirtyessä Kelalle.
Kun perustoimeentulotuen uudistus tuotiin käytäntöön vuoden 2017 alussa, tarve tutkimukselle kasvoi. Sosionomi YAMK Heidi Turkia työskenteli tuolloin ryhmäpäällikkönä Kelassa. Hän haaveili jatko-opinnoista.
– Selvää oli, että jonkin tyyppistä yhteistyötä haluaisin tutkia. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten eri tahojen yhteistyön saa toimimaan, Turkia kertoo.
Turkian väitöskirjassa Monialaisen yhteistyön ja asiakasohjauksen kehittäminen Kelan ja kuntien välillä yhteistyökumppaneiksi valikoitui Kela sekä Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri, Eksote.
Paikallista hanketta Turkian kanssa veti Socomin työntekijä. Kyseinen hanke liittyi samalla kansalliseen PRO SOS ‑hankkeeseen.
Aineisto kerättiin usealla menetelmällä.
Väitöskirjan teoreettisen viitekehyksen keskiössä on neljä käsitettä. Sosiaaliset oikeudet ovat julkista valtaa velvoittavia kansalaisten oikeuksia. Niitä Turkia tarkasteli sekä oikeuksien että velvollisuuksien näkökulmasta.
– Koska tavoitteena on tarjota samassa tilanteessa oleville samanlaisia etuuksia, on perustoimeentulotukea tärkeää tarkastella sosiaalisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, Turkia sanoo.
Lisäksi keskeisiä käsitteitä olivat professiot, monialainen yhteistyö sekä asiakasohjaus.
Monipuolinen aineisto tukena
Turkia keräsi aineiston usealla eri menetelmällä. Eniten tietoa kertyi ryhmätyöskentelystä, josta laadittiin muistioita ja muita asiakirjoja. Hankkeiden ja kokeilujen edistymistä seurattiin ja analysoitiin tasaisin väliajoin.
Lomakekyselyt oli suunnattu laajemmalle osallistujaryhmälle. Niitä teetettiin Eksotessa niille työntekijöille, jotka työskentelivät toimeentulotuen parissa sekä Kelassa Etelä-Karjalan palveluryhmälle ja Etelä-Karjalassa sijaitsevalle toimeentulotukitiimille.
Lisäksi aineistoon kuului ryhmähaastattelu, yksi yksittäinen haastattelu sekä tutkimuspäiväkirja. Kaikkia aineistoja tarkasteltiin laadullisesti sisällönanalyysilla.
Toimivia yhteistyömalleja etsittiin yhteensä kymmenen erilaisen kokeilun kautta, jotka Kelan ja kunnan työntekijät suunnittelivat yhdessä.
Työnjaon rajat askarruttivat.
Yhteistyökokeilussa Kelan ja sosiaalitoimen työntekijät pääsivät tutustumaan toistensa työhön. Se antoi näkemystä siitä, miten tietoja kenelläkin on käytössä ja miten työtä tehdään eri yksiköissä. Jalkautumisen kokeilussa Kelan ja kunnan työntekijät vierailivat toistensa yksiköissä puolikkaan työpäivän ajan kerran viikossa.
– Puolen päivän malli antoi näkemystä toisten työstä ja esimerkiksi siitä, mikä aiheuttaa asiakkaiden pompottelua, Turkia kertoo.
Tarvetta erityispalveluille
Asiakasohjauskokeilu koski etenkin erityistä tukea tarvitsevia asiakkaita. Siinä Kelan ja kunnan työtekijät tapasivat asiakasta yhdessä ja loivat palvelutarvearvion. Suurin haaste oli yhteisen ajan löytäminen ja selkeiden yhteydenpitovälineiden puuttuminen. Valmisteluun meni paljon aikaa.
– Vaikka kokeilu oli työläs, siinä asiakas voitiin huomioida hyvin. Hyötyihin nähden malli oli kuitenkin liian vaikea toteuttaa, Turkia sanoo.
Asiakkuusvastaavakokeilu toteutettiin koko Kelassa. Se koettiin todella toimivaksi, koska hyödyt saatiin käyttöön pienemmällä vaivalla. Asiakkaalle oli tällöin nimetty yksi ja sama palveluasiantuntija määräajaksi.
– On selkeä tarve sille, että asiakkaalla on oma yhteyshenkilö, jolle voi soittaa. Erityispalveluille näen tarvetta.
Myös Kela-infojen järjestäminen maahanmuuttajille toi hyviä tuloksia.
Haasteita yhteistyölle aiheutti eniten rakenteelliset aiheet. Resursointi tuotti vaikeuksia. Lisäksi yhteydenottovälineisiin, tiedonkulkuun ja tietosuojaan liittyvät asiat olivat pinnalla useissa keskusteluissa.
– Puhuttiin esimerkiksi yhteystietojen saatavuudesta. Tietojärjestelmä toimi vain yhteen suuntaan, mikä haastoi tiedonkulkua, Turkia kertoo.
Kysymys siitä, millaisia tietoja toiselle työntekijälle voi luovuttaa, mietitytti. Ilman asiakkaan lupaa tietoja ei juuri voitu luovuttaa, mutta luvan kanssa työskentely sujui jouhevasti.
Työnjaon rajat askarruttivat. Koska täydentävä ja ehkäisevä toimeentulotuki jäivät yhä kuntien vastuulle, rajat sosiaalitoimen ja Kelan vastuualueiden olivat välillä häilyviä.
Yhteistyömallit vaativat kehittelyä
Työntekijöiden asenteisiin liittyvät seikat nousivat sen sijaan esiin melko vähän. Hankkeen alkuvaiheessa Kelan ja kuntien väliset erilaiset toimintatavat aiheuttivat hieman vastakkainasettelua.
– Todella nopeasti kuitenkin päästiin miettimään, miten asiakkaan kanssa toimitaan sujuvasti. Yhteistyön luontevuus saattoi johtua siitä, että Kelassa oli töissä entisiä Eksoten työntekijöitä, Turkia kertoo.
Asiakkaat saivat suurimmaksi osaksi yhdenvertaista kohtelua.
Sosiaalityön tarpeen tunnistaminen nousi esiin erityisesti kaikista heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden kohdalla. Kunnan työntekijät olivat huolissaan siitä, tunnistetaanko Kelassa sosiaalityön tarve. Myös Kelan työntekijöiden mielestä tuen tarpeen tunnistaminen oli välillä haastavaa.
Vastuun jakautuminen työntekijän ja asiakkaan välillä nosti keskustelua. Pohdintaa heräsi siitä, kuinka aktiivisesti palveluita tulee tarjota ja kuinka paljon asiakkaalla itsellään on vastuuta.
– Kunnan työntekijöistä suurin osa kuitenkin uskoi hankkeen loppupuolella, että Kelassa pystytään tunnistamaan sosiaalityön tarve ja erottamaan, milloin asiakas tarvitsee muutakin kuin taloudellista tukea.
Turkian omasta mielestä toimeentulotuen siirto Kelalle oli hyvä uudistus, vaikka yhteistyömallit vaativatkin vielä kehittelyä.
– Suurimmaksi osaksi asiakkaat saivat yhdenvertaista kohtelua. Vielä on kuitenkin paljon työtä siinä, miten tuen tarve tunnistetaan, Turkia kertoo.
Heidi Turkian väitöskirja ”Monialaisen yhteistyön ja asiakasohjauksen kehittäminen Kelan ja kuntien välillä: Toimintatutkimus perustoimeentulotuen siirrosta Kelaan” tarkastettiin Helsingin yliopistossa 21.5.2021.
Ella Rantanen
