Yhteistyöllä maaliin

Työparina työskentelevät sosiaaliohjaaja Johanna Holopainen ja sairaanhoitaja Anu Järvinen kertovat, että moniammatillisuus vaatii tervettä uteliaisuutta toisen osaamista kohtaan. Kuva: Marja Seppälä

Kun lastensuojelun, psykiatrian ja nuorisotyön ammattilaiset tekevät yhteistyötä, alkaa tuloksia syntyä. Helsingissä ja Kouvolassa tästä on hyviä kokemuksia.

Ei varmasti ole yllätys, että räätälöidyille lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluille sekä neuropsykologisille palveluille on kova kysyntä. On ollut jo pitkään. Eikä liioin hämmästytä se, että usein tilanteissa on kyse koko perheen asiasta ja myös ylisukupolvisuudesta.

Tarve on suuri etenkin sijoitettujen lasten ja nuorten tilanteissa. Valvira ja aluehallintovirastot ohjeistavat, että sote-alueiden on tarjottava lapsille ja nuorille hyviä mielenterveys- ja päihdepalveluita ja että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten on tehtävä yhteistyötä.

Valvontaviranomaisten seurannan mukaan lasten ja nuorten hoitoon pääsy sekä perustason että erikoissairaanhoidon mielenterveyspalveluihin on syksyn 2020 ja vuoden 2021 aikana vaikeutunut entisestään.

Eikä syy ole yksin vain koronassa. Joskus aiheesta myös kirjoitetaan isoja otsikoita ”näin paha tilanne ei ole ollut koskaan”.

Valvontaviranomaiset ottivat lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut painopisteeksi viime vuonna, ja painotus on jatkunut tämän vuoden ajan.

Vakavia valvontapäätöksiä ja kehotuksia hoitaa asia kuntoon on annettu parin vuoden aikana eri puolilla Suomea: jonoissa on liikaa lapsia ja nuoria, jonotus kestää liian pitkään, hoitotakuu ei toteudu.

Alalla puhutaan jopa tilastokikkailusta. Todellisuus on karumpi kuin tilastot kertovat.

Yhteistyöllä tuloksia

Vaikka tilanne tuntuu vaikealta, työtapoja muuttamalla ja eri ammattilaisten tietoa ja taitoa yhdistämällä saadaan hyvää aikaan. Tästä esimerkkinä on Helsingissä kehitetty Hehku-toimintamalli.

Hehku-toimintamallin kehittäminen on tarpeen, koska nykytilanteessa palvelut eivät vastaa tarpeeksi kokonaisvaltaista tukea ja hoitoa tarvitsevien lasten ja nuorten tarpeisiin.

Suuri osa vakavasti psyykkisesti oireilevista lastensuojelun asiakkaista tippuu tarvitsemastaan psykiatrisen erikoissairaanhoidon tarpeenarvioinnista ja hoidosta.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät yksin ole olleet riittäviä näille lapsille. Usein ainoa käytettävissä oleva ratkaisu on ollut huostaanotto ja hoito lastenkodissa. Tämä näkyy kasvuna lastensuojelun sijaishuollon kustannuksissa.

– Asiakkaiden ja potilaiden palautteissa toistuvat kokemukset siitä, että he eivät ole tulleet kuulluiksi ja kohdatuiksi, toteaa projektipäällikkö Marjo Alatalo.

Hehku on Helsingin kaupungin, HUS:n ja Tulevaisuuden lastensuojelu ‑hankkeen yhteistyön tulosta. Toimintamallia valmisteltiin keväällä 2020 Helsingin lastensuojelun asiantuntijatyönä, yhteistyössä kasvatus- ja koulutustoimialan, nuorisopalvelujen ja HUS lasten- ja nuorisopsykiatrian kanssa.

Keskinäistä luottamusta ja toisen ammattitaidon arvostusta tarvitaan.

Tutkimukseen perustuvia periaatteita ovat laaja-alainen yhteinen tilannearvio ja suunnitelma työskentelyn raamittajana, tukeen ja hoitoon sitoutumista estävien kokemusten kuuleminen ja huomioiminen, monialaisen osaamisen joustava yhdistäminen, intensiivisyys, tavoitteellisuus ja jalkautuminen lapsen arkeen.

Työskentelyjaksot ovat noin 6 kuukauden mittaisia. Ytimessä ovat yksilötyö lapsen kanssa, vanhempainohjaus, perhetapaamiset ja verkostotyö.

Painopisteitä räätälöidään tilanteen ja tarpeen mukaan. Kotia, koulua ja vapaa-aikaa läheisine ja tärkeine ihmissuhteineen pyritään muokkaamaan lapsen hyvinvointia tukevaksi.

Helsingissä Hehkua pilotoidaan monialaisessa, itseohjautuvassa tiimissä, johon kuuluu kolme lastensuojelun tehostetun perhetyön sosiaaliohjaajaa, kaksi sairaanhoitajaa, psykologi ja nuoriso-ohjaaja.

Asiakkaaksi tullaan lapsen asiasta lastensuojelussa vastaavan sosiaalityöntekijän ja erikoissairaanhoidossa hoitoa koordinoivan case managerin lähetteellä.

Hehkussa vastuu tuen ja hoidon linjaamisesta ja koordinoinnista säilyy lapsen asiasta vastaavalla sosiaalityöntekijällä ja hoidosta vastaavalla lääkärillä.

Osana Tulevaisuuden lastensuojelu-hanketta Hehkua kokeillaan myös Espoossa ja Vantaalla.

Nuoren oma hehku esiin

Hehkun käytännön työ tehdään Helsingin Hehku-tiimissä asiakkaan kanssa, kotona tai harrastuksissa, lähellä hänen tavanomaista elinympäristöään.

Pilotti-tiimi valitsi toimintamallille ja tiimille ensitöikseen nimen. Hehku ilmentää ammattilaisten yhteistä tahtoa saada lapsen tai nuoren oma hehku esiin.

– Onhan tämä ihan toisenlaista tekemistä kuin työni tavanomaisessa vastaanottotyössä. Nyt tapaan lapsia ja nuoria muualla kuin vastaanotolla, usein heidän kodissaan, ja tuntuu, että pääsen paljon paremmin kiinni nuoren ja hänen perheensä elämään tai systeemiin, sanoo psykologi Sonja Holopainen.

Hehku on tarkoitettu 10–17-vuotiaille lapsille ja nuorille, jotka ovat asiakkaina lastensuojelussa ja lasten- tai nuorisopsykiatriassa. Asiakkaaksi voidaan ottaa myös, jos psykiatriassa hoidon tarpeen arviointi on keskeytymässä. Hehkun asiakkaiden oireilussa voi olla ylisukupolvisuutta, perheessä voi olla useampi oireileva lapsi tai perheen tilanne ei muutoin tue hoidon toteutumista.

Usein asiakkailla on laaja-alaista tuen ja hoidon tarvetta ja useimmilla myös kiireellisen sijoituksen riski.

– Aika tavallista on, etteivät vanhemmat tiedä, mitä tehdä. Heillä on omia ongelmia tai jaksamattomuutta, siksi olemme olemassa, kertoo psykiatrinen sairaanhoitaja Nuppu Aro.

Monien lasten tai nuorten kanssa on saatettu kokeilla erilaisia asioita ennen Hehku-tiimin asiakkuutta. He voivat olla väliinputoajia, joille aikaisemmin tarjolla olleet palvelut eivät ole tuoneet riittävästi apua.

– Hehkussa työskentelevillä sosiaaliohjaajilla on lisäksi nepsy-ohjaajan koulutus, ja sille on ollut todella käyttöä, kertoo sosiaaliohjaaja Sirpa Acquah.

Marjo Alatalo kertoo, että Helsingissä pilotin tavoitteena on toimintamallin vakinaistaminen.

– Päättyneitä Hehku-jaksoja on reilut kymmenen. Lähes poikkeuksetta on saatu aikaan selkeitä myönteisiä vaikutuksia lapsen toimintakykyyn ja luotu edellytyksiä jatkotukeen ja hoitoon. Hehku paikkaa puuttuvaa palasta palveluketjussa, sanoo Alatalo.

Matalalla kynnyksellä

Toinen esimerkki tarttua lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluiden niukkuuteen sekä vähäiseen nepsy-osaamiseen on Kouvolassa ja Etelä-Kymenlaaksossa toimiva Nuorten Matala ‑palvelu, joka on toiminut kolmisen vuotta.

Mallia on otettu Kotkan Nuorten tiimistä, ja taustalla on esihenkilöiden, kuten palveluesimiehen Kari Lindbergin vahva tuki.

Asiakkaita ei juoksuteta monen ammattilaisen luona.

Nuorten Matala ‑yksiköt tarjoavat 13–17-vuotiaille vaivatonta, matalan kynnyksen ohjausta ja neuvontaa, hoidon ja tuen arviointia sekä nuoren ja perheen tarpeeseen vastaavia hoito- ja tukitoimia ilman lähetettä, kun nuorella tai hänen vanhemmillaan tai toisella viranomaisella on huolta.

Myönteistä on se, ettei Kouvolassa ole kyse määräaikaisesta hankkeesta.

– Nuoret eivät ota kovin hanakasti yhteyttä meihin, vaikka sekin on mahdollista. Sen sijaan yhteyttä voidaan ottaa koululta, tai yhteydenottajina ovat huolestuneet vanhemmat, kun nuori ei esimerkiksi käy koulua, valvoo hurjasti, on liikaa netissä, syö vain roskaruokaa, käyttää päihteitä, kaverisuhteissa on ongelmia, luettelee Nuorten Matalan sosiaalityöntekijä Riikka Kunnari.

– Toimimme myös nuorten rikostentekijöiden kanssa lastensuojelulain mukaisesti. Vaikka nämä tilanteet ovat osapuolille jännittäviä ja niissä liikkuu monenlaisia tunteita, meille ne ovat hyviä mahdollisuuksia kuulostella, missä nuoren tilanteessa mennään, jatkaa Kunnari.

Nuorten Matala ‑palvelun tärkeä juju on, että työryhmässä toimii sekä sosiaali- että terveydenhuollon ammattilaisia kuten, sosiaaliohjaaja, sosiaalityöntekijä, sairaanhoitaja, toimintaterapeutti, psykologi, lääkäri. Palvelu on maksutonta ja vapaaehtoista.

Aikaisemmin lapsi, nuori ja heidän perheenjäsenensä kävivät sosiaali- ja terveydenhuollon vastaanotoilla. Nyt heitä ei enää ”juoksuteta” monen ammattilaisen luona, vaan eri ammattilaiset toimivat yhdessä niin, ettei asiakkaan tarvitse käydä oman asiansa vuoksi puhumassa monen ammattilaisen vastaanotolla.

Ilman jonotusta

Nuorten Matala on pystynyt palvelemaan asiakkaitaan ilman, että suurempia jonoja on syntynyt.

Syksyllä yksilötyön rinnalla laajennetaan ryhmätoimintaa, kun Nuorten Matala saa isommat toimitilat. Työskentelyä vanhempien kanssa haluaan korostaa.

– Saamme vanhemmilta ajoittain muun muassa ohjeita, että ”laittakaa tämä meidän nuori kuntoon, tai antakaa sille masennuspillerit”. Lääkityksellä on oma paikkansa, mutta vanhemmille voi olla yllätys, että yleensä kaikki joutuvat uurastamaan, jotta esimerkiksi kadonnut uni- tai ruokailuryhti löytyy tai rajat somen käytölle toteutuvat joka päivä, sanovat sosiaaliohjaa Johanna Holopainen ja sairaanhoitaja Anu Järvinen.

– Nuoren pitää myös kokea, miltä kiellot ja pettymykset tuntuvat. Ne kuuluvat elämään.

Jatkuvaa opettelua

Kuinka moniammatillisuus saadaan sujumaan? Keskinäinen luottamus, toisen ammattitaidon arvostus ja lupa olla innovatiivinen ovat lähtökohtia ja tukevat toteutuessaan kaikkien työssä viihtymistä.

Hyvää johtamista tarvitaan. Moniammatillisuus pitää olla enemmän kuin hokema.

Jenni Tverin-Mellavuo toimii Hehkun nuoriso-ohjaajana. Hänen työnkuvansa kertoo yhdessä tekemisen ytimen. Jokainen tuo omat vahvuutensa yhteiseksi hyväksi.

– Nuorisotyö keskittyy kaverisuhteisiin, harrastuksiin ja vapaa-aikaan. On hienoa, että nuorisotyö on mukana Hehkussa. Usein nuoret kaipaavat ei-tavoitteellista yhdessäoloa turvallisen aikuisen seurassa, sanoo Jenni Tverin-Mellavuo.

– Se, että meitä on eri ammateista, on etu ja tuo paljon osaamista Hehkun asiakkaiden käyttöön. Tiimityössä on keskeistä säilyttää oma ammatillinen osaaminen, liittyä toisen osaamiseen ja löytää uusia toimintatapoja. Hiomme koko ajan yhteisiä käytäntöjä, ja yhteistyön muodot kehittyvät.

Moniammatillisesti työskentely on jatkuvaa opettelua ja vaatii tervettä uteliaisuutta toisen osaamisesta. Kouvolassa on todettu, ettei edes työskentely saman katon alla ole itsestään selvää.

– Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto ovat kaksi todella massiivista kokonaisuutta. Tarvitaan tahtoa, aikaa, tekemistä ja kokemusten jakoa, jotta työskentelymme yhdessä alkaa sujua, sanovat kouvolalaiset sosiaaliohjaaja Johanna Holopainen ja sairaanhoitaja Anu Järvinen.

– Asiakkaan asiat ovat kuitenkin harvoin joko-tai tai tulevat autetuksi vain yhdellä osaamisella. Se on hyvä aina muistaa. Valtavasti tässä on jo opittu toinen toisiltamme.

Helena Jaakkola