Verkostot vaikuttavat

Vaikka elän sujuvasti digimaailmassa, oli lapsuuteni analoginen. Kuulun siis mikrosukupolvi xenniaaleihin, eli 1977–1983 syntyneisiin, jotka vielä soittivat kavereille lankapuhelimella ja kantoivat kännykän sijaan mukanaan Gameboyta tai Walkmaneja.

Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro

Me muistamme, millaista oli, kun kavereiden kuulumisia ei seurattu Snapcatista tai Instagramista, mutta nyt olemme niistä yhtä riippuvaisia kuin Z‑sukupolvi, joka syntyi kännykkä kourassa. Olemme murrosvaiheen kasvatteja.

Koko työuramme sijoittuu internet-aikaan, ja vaikka pänttäsimme opinnoissa Manuel Castellsimme, arvostamme silti edelleen vahvasti kasvokkaisia kohtaamisia.

Sosiaalialan korkeakoulutettuna pyöritämme suuria verkostoja asiakkaan hyväksi, mutta omaa osaamistamme ja uraamme kehittävät verkostot saattavat olla täysin retuperällä, toisin kuin aloilla, joissa menestyminen riippuu näkyvyydestä oikeilla somekanavilla.

Verkostoissa on mahdollista, paitsi kehittää omaa työmarkkina-asemaa, myös vaikuttaa kokonaisvaltaisesti yhteiskuntaan sekä paikallisella että globaalilla tasolla. Verkostot yhdistävät erilaisia ihmisiä erilaisista taustoista ja antavat alustan toimia kohti yhteistä päämäärää. Ja verkostoissa toimiminen on nyt helpompaa kuin koskaan – kiitos kehittyneiden kommunikaatio- ja informaatioteknologioiden.

Ennen koronaa verkostoiduimme paljon kasvotusten tapahtumissa, työpaikoilla, yhdistysten toiminnoissa ja harrastuksissa.

Harva kuitenkaan sosiaalialalla heitti nopean messuilla käydyn keskustelun jälkeen verkostoitumiskutsulla LinkedInissa tai osallistui Twitterissä keskusteluihin päämäärätietoisesti muutos mielessä tai kurkkasi snappikartalta, onko lomakohteessa edes etäisiä tuttuja.

Eristäytymisen myötä digitaalisten alustojen merkitys kasvoi monen elämässä, ja taitomme toimia diginä ovat paremmat.

Koska verkostoissa on voimaa, on nyt aika koota porukat yhteen livenä, etänä ja hybridisti ja toimia yhteisten tavoitteiden eteen. Nyt jos koskaan pystymme siihen.

Verkostoajattelua voi asiakastyön lisäksi ulottaa myös oman uran ja sosiaalialan vaikuttamisen kentälle.

Kaisa Yliruokanen