Verkostokartta ja päiväkirja lastensuojelun työvälineinä

Kysymys lapsen kohtaamisesta ja kokemusmaailman tavoittamisesta on aina läsnä pohdittaessa lapsen edun mukaisia toimenpiteitä.

Lapsen kohtaaminen lastensuojelun sosiaalityössä on keskeinen osa asiakastyötä. Lapsen osallisuutta ja mielipiteen selvittämistä korostetaan ja edellytetään lastensuojelulaissa. Lapsen kohtaaminen niin lastensuojelun asiakkaana kuin sosiaalityön tutkimuksen kohteena sisältävät myös eettisiä näkökulmia, jotka on otettava huomioon.

Lapsen kohtaaminen voi onnistua ilman työvälineitä, mutta työvälineillä voi olla merkitystä ja tarjolla onkin useita erilaisia työvälineitä lapsen kohtaamiseen.

Verkostokartta on työväline, jossa lapsi voi määritellä hänelle merkittäviä ihmissuhteita. Päiväkirja on verkostokarttaan verrattuna haastavampi menetelmä, koska sen täyttämiseen vaikuttaa lapsen ikä ja kirjoitusvalmius. Verkostokarttojen ja päiväkirjojen muodot vaihtelevat.

Merkityksellisten ihmissuhteiden omenapuu

Käytän esimerkkinä verkostokartasta omenapuun muotoon suunniteltua verkostokarttaa, jota olen hyödyntänyt väitöskirjatutkimuksessani sijoitettujen lasten kanssa ja työssäni lastensuojelun sosiaalityöntekijänä.

Työvälineitä käytettäessä edetään aina lapsen ehdoilla.

Omenapuu verkostokarttana toimii siten, että lapsi kirjoittaa omenapuun runkoon nimensä. Tämän jälkeen lapsi kirjoittaa ihmisten nimiä omenoihin, jotka voi sijoittaa omenapuun oksille. Lapselta kysytään, ketkä hän kokee tärkeimmiksi ja läheisimmiksi ihmisiksi, jonka jälkeen lapsi sijoittaa heidän nimensä sisältävät omenat ikään kuin ensimmäiselle tasolle puun oksistossa.

Tasoja tulee sen verran, kun lapsi haluaa ja kuinka paljon hänellä on ihmisiä, keitä hän haluaa verkostokarttaansa sijoittaa. Verkostokarttaa voi toki käyttää siten, että lapsi kertoo, ketä ihmisiä hänen elämässään ylipäätään on mukana ja hän sijoittaa ne kaikki verkostokarttaan – samalla arvioiden suhdettaan heihin.

Jos lapsi merkitsee verkostokarttaan ainoastaan tärkeimpiä ihmisiä hänelle, voi lapselta kysyä tarkentavia kysymyksiä, miksi esimerkiksi sisarus tai vanhempi ei saanut paikkaa omenapuussa. Verkostokarttana toimivaa omenapuuta voi siten käyttää hieman eri tavoin.

Tutkittavinani olleet sijoitetut lapset ja myös lastensuojelun asiakastyössäni kohtaamani lapset ovat yleensä aina pitäneet verkostokartan täyttämisestä. Lapset ovat omaksuneet ja ymmärtäneet verkostokartan merkityksen.

Olen käyttänyt verkostokarttaa myös yhtä aikaa kahden lapsen tapaamisessa. Sisarukset täyttivät verkostokarttaa itsenäisesti, mutta toisiltaan tukea saaden. Sisarusten verkostokartat muodostuivat ainutlaatuisiksi huolimatta siitä, että he täyttivät niitä yhdessä samassa tapaamisessa.

Keskustelun vauhdittaja

Verkostokartta toimii keskustelun aloittajana ja keskustelun rinnalla, kun selvitetään lapselle merkittäviä ihmissuhteita. Verkostokartta voi rohkaista lasta ilmaisemaan hänelle merkittäviä ihmissuhteita luontevammin kuin että lapsi kertoisi niistä ainoastaan puhumalla. Hän voi osoittaa verkostokartan avulla esimerkiksi merkityksellisen toisessa kodissa asuvan sisaruksen, jonka kanssa lapsi toivoisi enemmän yhteydenpitoa tai menehtyneen vanhemman tärkeyden lapselle.

Olen käyttänyt verkostokarttaa myös yhtä aikaa kahden lapsen tapaamisessa.

Verkostokartta auttaa toki myös sosiaalityöntekijää ja tutkijaa hahmottamaan lasten monimutkaisiakin perhekuvioita ja perhesuhteita. Verkostokartan hyödyksi voi ajatella senkin, että se saattaa vähentää sitä, ettei kohtaamistilanne ole lapselle niin jännittävä. Verkostokarttaa täytettäessä aikuinen voi kommentoida verkostokarttaa myönteisellä tavalla ja antaa lapselle myönteistä palautetta esimerkiksi toteamalla, että on hienoa, että lapsella on tärkeitä ihmisiä elämässään.

Verkostokarttaa täyttämällä lapsi saa niin ikään mahdollisuuden etääntyä vaikeista perhesuhteista, joista olisi vaikeaa puhua vieraalle sosiaalityöntekijälle tai tutkijalle. Lastensuojelun asiakkuus sisältää väistämättä lapsen näkökulmasta katsottuna kipeitäkin asioita perhesuhteisiin liittyen, siten on tärkeä huomioida, että verkostokartan täyttäminen on myös arkaluontoista ja hyvin henkilökohtaista.

Haastattelija: Laitettais sulle tärkeimmät ihmiset sulle, kuka ois sulle yks tärkein ihminen?

Lapsi: Ehkä oma oikee äiti.

Haastattelija: Tulisko siihen samalle tasolle joku toinen?

Lapsi: Ei.

– –

Haastattelija: Keitäs ykkösriville tulee?

Lapsi: Äiti ja iskä.

Haastattelija: Tuleeko samalle riville muita?

Lapsi: Mennään toiselle riville.

– –

Haastattelija: Oisko sulla yks tärkee vai monta?

Lapsi: On monta.

Haastattelija: Ketäs laitetaan?

Lapsi: Mun äiti lähetti mulle maanantaina postia. (tämän jälkeen lapsi merkitsi äidin verkostokarttaansa)

– –

Haastattelija: Kuka ois sulle tärkein, niitä voi olla monta tai yks tärkee?

Lapsi: Sisarukset.

Haastattelija: Tuleeko samalle tasolle muita?

Lapsi: Äiti ja iskä.

Lasten verkostokartoissa tutkimuksissani sekä työssäni lastensuojelussa korostuvat usein etenkin äitien merkitys lasten elämässä. Verkostokarttaan sijoitettiin niin ikään menehtyneitä vanhempia tai isovanhempia. Kaverit ja lemmikit saivat myös paikkansa verkostokartassa. Verkostokartta osoittaa, että lapsilla on rohkeutta ja kykyä määritellä perhesuhteitaan omasta näkökulmastaan.

Merkityksellisten tapahtumien päiväkirja

Tutkimuksissani ja työssäni lastensuojelussa käyttämäni päiväkirja on ulkoasultaan värikäs. Päiväkirjan ensimmäinen aukeama sisältää ohjeet päiväkirjan täyttämisestä: Täytä päiväkirjaa yhden viikon ajan, kirjoita päiväkirjaa aina iltaisin juuri ennen nukkumaanmenoa, päiväkirjan kysymyksiin ei ole oikeita tai vääriä vastauksia, voit jatkaa sivun kääntöpuolelle, jos viivat eivät riitä, sinun ei tarvitse näyttää päiväkirjaa muille, jos itse haluat, voit pyytää apua kirjoittamiseen muilta.

Lasten täyttämissä päiväkirjoissa korostuivat mukavat yhdessä tekemiset perheen kanssa.

Päiväkirjoissa oli valmiit kysymykset, jotka kysyttiin päivittäin viikon ajalta: 1) Kenen perheenjäsenen kanssa olet tänään viettänyt aikaa? Mitä teitte? 2) Keneen perheenjäseneen olet pitänyt tänään muuten yhteyttä? (esim. kännykän tai internetin välityksellä) 3) Kerro hyvästä hetkestä, tapahtumasta, tilanteesta, jonkun perheenjäsenen kanssa? 4) Kerro huonosta hetkestä, tapahtumasta, tilanteesta jonkun perheenjäsenen kanssa. Mitä muuta haluaisit kertoa tästä päivästä?

Päiväkirja on mahdollista palauttaa sellaisenaan, mutta sen voi myös käydä läpi lapsen kanssa. Päiväkirja antaa toisaalta tilaisuuden lapselle tuoda esiin teemoja, joista hän ei välttämättä halua keskustella kasvotusten sosiaalityöntekijän tai tutkijan kanssa. Päiväkirjaa voi myös koristella kuten osa päiväkirjaani täyttävistä lapsista on tehnyt. Osa lapsista pohti, haittaavatko kirjoitusvirheet. Kohtaamani lapset ovat myös tuottaneet myönteistä kokemusta päiväkirjamenetelmästä.

Oli kiva päivä, harmi vain kun tämä päiväkirja loppuu, sitä oli aina iltaisin kiva täyttää.” (lapsi 11 vuotta)

Lasten täyttämissä päiväkirjoissa korostuivat mukavat yhdessä tekemiset perheen kanssa. Sijoitetut lapset tuottivat yhteydenpidon tärkeyttä biologisiin perheenjäseniinsä. Päiväkirjan avulla lapsi voi kertoa aikuiselle arjessaan olevista merkityksellisistä asioista ja lisätä aikuisen ymmärrystä lapsen jokapäiväisestä elämästä.

Työvälineiden tarjoama mahdollisuus

Lastensuojelun sosiaalityön asiakastyössä ja tutkimuksessa tarjolla olevat työvälineet ovat aina mahdollisuus lapsen aitoon ja lapsen ehdoilla etenevään kohtaamiseen. Työntekijät tarvitsevat koulutusta, rohkaisua ja tutustumista erilaisiin työvälineisiin lapsen kohtaamisia varten. Lapset ovat kohtaamisissa yksilöitä. On aina mahdollista, että lapsi haluaa vain keskustella aikuisen kanssa tai valita erilaisista työvälineistä mieluisensa.

Erilaiset työvälineet voivat helpottaa lapsen ja aikuisen kohtaamista. Työvälineiden avulla voidaan antaa tilaa lapsen toimijuudelle, osallisuudelle ja korostaa lapsen omaa asiantuntijuutta omassa elämässään. Työntekijä tai tutkija tekee aina tulkinnan lapsen kertomasta raportoimalla siitä sosiaalityön asiakaskertomuksissa tai tutkimusteksteissä, työvälineet antavat kuitenkin mahdollisuuden päästä lähemmäs lapsen kokemusmaailmaa.

Kati Kallinen
YTT, tutkija/sosiaalityöntekijä