Verkostotyö edistää ihmisten yhteisiä tavoitteita.
Verkostoilla tarkoitetaan ihmisten ja organisaatioiden välisiä yhteyksiä. Verkostomenetelmillä voi valjastaa tällaiset yhteydet ja resurssit yhteisten tavoitteiden edistämiseen.
Suhteiden vahvuus ja sitoutumisen aste vaihtelee verkostokokonaisuuksissa. Tiiviin sidoksen etuna on luottamus, mutta uutta tietoa ne saattavat tarjota niukasti. Siksi myös heikompia ja kaukaisempia suhteita tarvitaan.
Onnistumisen kannalta on tärkeää, että yhteiset tavoitteet ovat kirkkaina verkoston jäsenten tiedossa. Kannattaa sanoittaa sitä, miksi verkosto on olemassa ja mitä tarpeita sillä on.
Erilaisten työskentelymenetelmien yhdistely mahdollistaa sen, että jokaisen ääni pääsee kuuluviin.
Hyvä johtaminen ja fasilitointi takaavat sen, että verkoston toimintaa seurataan, dokumentoidaan ja kehitetään paremmaksi.
Tavoitteena läheisverkkojen aktivoiminen
Eräs verkostotyön sovelluskohde on lastensuojelun läheisneuvonpito. Menetelmän tarkoituksena on aktivoida asiakkaan läheisverkostoja, ja sitä voi hyödyntää lastensuojeluprosessin jokaisessa vaiheessa.
Menetelmän juuret ovat Uudessa-Seelannissa, jossa se kehitettiin 1980-luvulla.
Tässä menetelmässä neuvonpidon koollekutsuja on puolueeton maallikko tai ammattilainen, joka kutsuu yhteisiin keskustelutilaisuuksiin sosiaalityöntekijän ja asiakkaan. Läheisneuvonpitoon kuuluu kolme vaihetta: valmistelu, varsinainen läheisneuvonpito ja seuranta.
Miltä vaikuttaa?
AIKUMETOD-hankkeen työpaketti tutkii maahanmuuttajatyön verkostomenetelmien vaikuttavuutta.
Alkuvuodesta starttasi AIKUMETOD-hanke, joka kerää uutta tutkimustietoa aikuissosiaalityön menetelmien vaikuttavuudesta. Hanke sai kaksivuotisen sosiaalityön tutkimusrahoituksen sosiaali- ja terveysministeriöltä.
Hankkeen on ideoinut sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksesta. Yliopistonlehtori Kati Turtiainen vastaa hankkeessa maahanmuuttajatyön verkostotyön työpaketista, jossa tutkijana toimii tohtorikoulutettava Kaarina Päivinen.
Turtiaisen ja Päivisen työpaketin keskiössä ovat maahanmuuttajatyön verkostomenetelmät. Tavoitteena on tuottaa tutkittua tietoa niiden vaikuttavuudesta.
– Meidän tutkimuksemme keskittyy erityisesti julkisen ja kolmannen sektorin väliseen yhteistyöhön, Päivinen kertoo.
Muissa työpaketeissa tutkitaan aikuissosiaalityön voimavaralähtöistä asiakasprosessia, taloussosiaalityötä sekä yhteisöllistä luontolähtöistä työtä.
Hankkeen tuloksia julkaistaan ensi vuoden lopussa tieteellisissä artikkeleissa. AIKUMETOD on samalla osana tutkijoiden omia väitöskirjoja.
KAIMER-teoria käyttöön
Hankkeen työtapa perustuu KAIMeR-teoriaan, jonka pyrkimyksenä on laajentaa näyttöön perustuvaa ajattelua sosiaalityössä. KAIMeR-tutkimus paikantaa tietyn toimenpiteen ja tarkastelee sen kontekstia sekä henkilöitä, jotka kontekstissa toimivat. Nimi koostuu ruotsin kielen sanoista kontexts, aktörer, insatser, mekanismer ja results.
– Sitten tutkitaan, mikä mekanismi kyseisessä interventiossa saa aikaan vaikutuksia, Turtiainen kertoo.
Kaksikon työpaketti perustuu laajaan tausta-aineistoon, johon kuuluu osana Päivisen pro gradu ‑tutkielma. Hän tutki gradussaan kolmannen sektorin vaikuttavuutta maahanmuuttajataustaisten ihmisten osallisuuden edistämisessä.
Sen lisäksi aineistoon kuuluu THL:n perustaman AVAIN-mittarin tuottama tieto. Sosiaalityön digitaalisiin järjestelmiin upotetun AVAIN-mittarin avulla voi arvioida asiakastyön tuloksia.
– Gradun ja kliinisen kirjausaineiston lisäksi haastattelen maahanmuuttajataustaisia sosiaalityön asiakkaita sekä sosiaalityöntekijöitä ja kolmannen sektorin toimijoita, Päivinen kertoo.
Luottamusta tarvitaan
Kati Turtiainen kertoo, että kotoutumiseen vaikuttaa vahvasti viranomaisten ja maahanmuuttajien välinen luottamus.
– Toimivan viranomaistoiminnan lisäksi tarvitaan kuitenkin kolmannen sektorin tarjoamia yhteisöjä.
Kiinnittyminen erilaisiin jo olemassa oleviin tai uusiin yhteisöihin mahdollistaa monenlaisia hyvinvoinnin elementtejä. Yhteisöt rakentavat turvallisuuden ja kuulumisen tunnetta. Samalla ne tuottavat tietoa ja palveluita.
– Ajatuksena on, että viranomaisten rinnalla toimii yksityisiä toimijoita, yksittäisiä kansalaisia ja ryhmiä. Viranomaisiin ei kiinnitytä, vaan he mahdollistavat yhteisöjen löytymisen, Turtiainen sanoo
Turtiaisen ja Päivisen mukaan kolmas sektori tuleekin nähdä todellisena toimijana viranomaisten rinnalla. Silloin viranomaistieto, kolmannen sektorin tuottama tieto sekä asiakkaan oma tieto ovat kaikki samalla viivalla.
Tutkimuksen erityispiirre on, että kolmatta sektoria tarkastellaan myös palveluntuottajana.
– Kolmas sektori toimii nykyään kävijöidensä edunvalvojan rinnalla palveluntuottajana. Tästä näkökulmasta yhteistyötä on tutkittu vähän, Kaarina Päivinen sanoo.
Vaikka AIKUMETOD-hankkeen tulokset eivät ole vielä tiedossa, kansainvälisten selvitysten mukaan yhteisölähtöiset menetelmät ja verkostotyö parantavat maahanmuuttaja-asiakkaan subjektiivisesti koettua hyvinvointia. Työllistyminen nopeutuu ja julkisia palveluja tarvitaan vähemmän.
Iso haaste verkostomenetelmien hyödyntämisessä liittyy sosiaalityön resursseihin. Vaikka kotoutumislaki velvoittaa verkostoyhteistyöhön, jää se käytännössä helposti muun viranomaistyön jalkoihin.
– Jos nämä menetelmät valtavirtaistuvat, tarvitaan paradigmaattinen muutos. Näen muutoksen silti tärkeänä ja välttämättömänä, Kati Turtiainen sanoo.
Ella Rantanen
