Vasu-agentti Marjo Leväharjun mielestä uusi vasu on innostava ja tuo iloa ja hyvää tekemisen meininkiä päiväkodeissa tehtävään työhön. Kuva: Laura Vesa
Tampereella ja naapurikunnissa on rekrytoitu vasu-agentteja edistämään uuden varhaiskasvatussuunnitelman omaksumista päiväkodeissa.
Kullakin agentilla on vastuullaan 3−4 päiväkotia, ja työ kattaa 20 prosenttia heidän kokonaistyöajastaan. Tasanteen päiväkodissa työskentelevä Marjo Leväharju kertoo, että vasu-agentin tehtävänä on tulkata vasun kieltä päiväkotien työntekijöille.
Agentti katsoo isoa kokonaisuutta, on perillä muutoksista ja pääsee myös vaikuttamaan niihin. Agentteja tarvitaan myös siksi, että uusi vasu on hyvin laaja ja velvoittava. Muun muassa laaja-alaisen osaamisen osa-alueiden on toteuduttava päivittäin.
− Nykyisinhän ei puhuta enää päivähoidosta, vaan varhaiskasvatuksesta, jonka on oltava pedagogista, Leväharju huomauttaa.
Vasu-agentit osallistuvat päiväkodeissa ryhmien toimintaan ja palavereihin sekä pitävät henkilöstölle työpajoja. Ryhmissä agentit tekevät havaintoja toimintakulttuurista. Työntekijöitä ei neuvota tai arvostella, vaan tarkoitus on herättää keskusteluja ja peilata havaintoja uuteen vasuun, huomata mikä ryhmässä toimii hyvin. Työntekijät saattavat myös itse kysyä vasu-agentilta neuvoja, jos ongelmia on.
− Mielestäni on tärkeää aina näyttää käytännössä, kuinka itse toimisin uuden vasun mukaisesti.
Puhun päiväkodeissa paljon siitä, että ihminen saa muuttua.
Leväharjun mukaan vasu-agenttien toiminta nosti aluksi kummastusta ja nimikkeestä vitsailtiin paljon. Epäilykset kuitenkin hälvenivät, kun agentit aloittivat työnsä, ja pikku hiljaa heihin alettiin luottaa.
− Olisin itse halunnut nimittää tätä tehtävää vasu-innostajaksi, sillä ensisijainen tehtäväni on saada ihmiset keskustelemaan, oivaltamaan ja innostumaan.
Lupa muuttua
Myös uusi vasu kohtasi Leväharjun mukaan kentällä aluksi jonkin verran vastarintaa. Sen pelättiin lisäävän työkuormaa ilman, että mikään muuttuu olennaisesti. Kun vasuun alettiin tutustua paremmin, alkoi muutosvastarintakin hellittää. Hedelmällisintä on, että ihminen oivaltaa itse.
− Puhun päiväkodeissa paljon siitä, että ihminen saa muuttua: kun on ollut 30 vuotta alalla ja tehnyt aina asiat tietyllä tavalla, on lupa tehdä toisin ja kehittää toimintaa.
Esimiehet toivoivat vasu-agenteilta muun muassa keskustelua projektityöstä, laaja-alaisesta osaamisesta ja lapsen kohtaamisesta. Leväharju puhuu mielellään myös lapsen osallisuudesta. Osallisuus vahvistaa lapsen luottamusta maailmaan ja hänen itsetuntoaan. Osallisuuteen liittyy vahvasti se, miten lapsi kohdataan ja miten hänelle puhutaan.
Työn tueksi Opetushallitus on tuottanut osallisuudesta kertovan videosarjan, josta on tähän mennessä ilmestynyt kolme 15 minuutin mittaista videota. Videot ovat osoitteessa bit.ly/2s7PoDc.
Marjo Leväharjun mielestä uusi vasu edustaa juuri sellaista varhaiskasvatusta, jollaista hän on aina halunnut tehdä. Se on hyvin innostava ja salliva. Olennaista siinä on ajatus, että kasvattajat ja lapset ovat yhdessä aktiivinen osa lasten hyvinvointia ja oppimista sekä koko yhteisöä ja varhaiskasvatusta.
Karsitaan turhia sääntöjä
Innostavaa uudessa vasussa on Leväharjun mukaan se, että lapsen kiinnostuksen kohteet, ihmetyksen aiheet ja leikki ovat keskiössä, ja niiden pohjalta rakennetaan kaikki toiminta.
− Eivät ne ole mitään uusia asioita, mutta niistä tuli nyt velvoittavia. Siksi niitä täytyy alkaa syventää ja kehittää ja päivittäin tarkkailtava, toteutuuko vasu toiminnassa.
Uusi vasu on Leväharjun mielestä tuonut myös paljon iloa ja vapauttanut varhaiskasvatusta. Siinä korostetaan lapsen osallisuuden lisäksi sallivuutta. Siksi voidaan karsia turhia sääntöjä: onko lapsen esimerkiksi pakko mennä nukkumaan, jos hän ei nuku koskaan päivisin?
− Tai ruokailussa teemme nykyisin niin, että lapsi ottaa itse ruoan sen sijaan, että jaamme annokset valmiiksi.
Ruokailussa korostuu lapsen osallisuus, kun hän saa opetella tekemään valintoja: kuinka paljon voi ottaa ruokaa? Mitä siitä seuraa, jos ei ota lautaselle mitään? Onko kaikkea pakko maistaa? Ruokailuihin liittyvistä asioista kasvattajat ovat usein eri mieltä, ja niistä keskustellaan paljon.
− Keskustelu on kaikkein tärkeintä ja se, että pääsemme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tiimin kesken. Lisäksi voimme aina tarkistaa, mitä asiasta sanoo uusi vasu.
Uusi vasu on tuonut paljon iloa ja vapauttanut varhaiskasvatusta.
Myös oppimisympäristöjä tutkitaan, voisiko niissä purkaa vanhoja rakenteita: jos jokaisella ryhmällä on oma ruokailutila, voidaanko yhdistää kaksi ryhmää ruokailemaan yhteen tilaan, jolloin kokonainen huone vapautuu leikille ja toiminnalle? Onko leikkejä pakko siivota pois? Voisiko olla tila, johon leikin voisi jättää ja jatkaa iltapäivällä? Voisiko jostain huoneesta järjestää peuhuhuone?
− Puhumme paljon kokopäivän pedagogiikasta, jossa toiminta ei rajoitu kello 9−10 välille, vaan kestää koko päivän ja että myös iltapäivällä kolmelta on aikaa suunnitellulle toiminnalle.
Vasu-agentti jokaiseen päiväkotiin
Leväharju vakuuttaa, ettei uusi vasu ole peloista huolimatta lisännyt heillä työkuormaa, vaan pikemminkin helpottanut: isoja ryhmiä on esimerkiksi jaettu pienryhmiin, joissa on korkeintaan kahdeksan lasta ja aikuinen, ja toimintaa suunnitellaan ryhmässä yhdessä lasten kanssa.
Uusi vasu on Leväharjun mukaan myös lisännyt varhaiskasvatuksen arvoa. Päiväkoti ei ole enää paikka, jossa lapsia hoidetaan sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä. Työntekijät ovat oikeasti kasvattajia, ja päiväkodista alkaa polku, jota pitkin lapset kulkevat kouluun.
Leväharju sanoo olevansa työstään hyvin innostunut myös siksi, että hän saa tavata kentällä lahjakkaita ja innokkaita ammattilaisia, jotka oikeasti ajattelevat lasten parasta ja jotka oppivat toisiltaan.
− Uudessa vasussa toteutuu oppivan yhteisön ajatus, ja siksi vasu-agentteja olisi hyvä olla jokaisessa päiväkodissa tätä ajatusta vahvistamassa.
