Jäsen työskentelee kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa on ympärivuorokautinen valvonta. Hänen kysymyksensä koskee yön yli kestäviä retkiä, jonne työntekijät ja ryhmäkodin asukkaat osallistuvat yhdessä.
Työnantaja oli todennut, ettei työntekijöille makseta yön osalta korvausta, sillä matkalle mukaan lähteneet asukkaat eivät tarvitse yövalvontaa.
Jäsenen mielestä yöaika ei ole vapaa-aikaa, sillä työntekijät ovat retken ajan asukkaiden käytettävissä. Jäsen haluaa myös tietää, kuka on vastuussa, jos asukkaalle sattuu yöllä jotain ja työntekijät ovat toisaalla viettämässä vapaa-aikaansa.
Jos työntekijät yhdessä omaisten kanssa arvioivat, että asiakasturvallisuus vaarantuu ilman yöaikaista valvontaa, on työnantajan vastuulla tavalla tai toisella järjestää turvallisen palvelun edellyttämät henkilöstöresurssit. Ammattieettisen lautakunnan mukaan on vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa asukkaan tuen tarpeen ympärivuorokautisuus rajoittuu vain kotiin, eikä retkelle osallistuessa avun ja tuen tarve ole enää jatkuvaa ja ympärivuorokautista.
Jatkossa retkiä varten olisi hyvä laatia riskikartoitus osana asiakasturvallisuuden omavalvontaa. Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian mukaan työnantajan tehtävänä on määritellä turvallisen palvelun edellyttämät resurssit ja varmistaa niiden saatavuus.
Henkilökunnalla on puolestaan sosiaalihuoltolain 48 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus ”jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa.”
Työntekijän ammatillinen vastuu ulottuu työtehtäviin ja työajan ammatillisiin tehtäviin. Yövalvonnan osalta vastuu on sillä, joka on nimetty yön vastuuhenkilöksi. Muilla paikalla olijoilla ei vapaa-aikanaan ole sen isompaa vastuuta kuin muillakaan ihmisillä hädän hetkellä.
Jos varallaoloon perustuva yöaikainen valvonta on asiakasturvallisuuden kannalta riittävä toimenpide, on jonkun oltava vastuuhenkilönä ja saatava siitä asianmukainen korvaus.
Kehitysvammaisen ihmisen hyvään elämään ja asumiseen liittyy oleellisesti liikkuminen kodin ulkopuolella. Ne tulee kuitenkin toteuttaa siten, ettei asiakasturvallisuus vaarannu.
Työnantaja ei voi laskea asiakasturvallisuutta työntekijöiden vapaaehtoisuuden tai velvollisuudentunnon varaan. Toimintatapaa, jossa työnantaja luottaa siihen, että työntekijät ovat asukkaiden käytettävissä myös vapaa-aikanaan, voidaan pitää työntekijöiden ammattietiikan systemaattisena hyväksikäyttönä.
Ammattieettisen näkökulman lisäksi jäsenen tilanteessa on myös muistettava, mitä työaikalainsäädännössä ja työehtosopimuksissa sanotaan työajoista leireillä. Lähtökohta on, että työajat ja tarvittavat yövuorot on määriteltävä etukäteen työvuoroluetteloon. Mahdolliset korvaukset yli- ja lisätyöstä voidaan maksaa sen perusteella.
Alpo Heikkinen
erityisasiantuntija, ammattieettisen lautakunnan sihteeri
ammattijärjestö Talentia
