Tervetulleessa artikkelikokoelmassa käsitellään sosiaalityön yhteiskunnallista oikeutusta ja tehtävää. Lähtökohdaksi on nostettu vastavuoroisuus.
Nyky-Suomessa vastavuoroisuus ilmenee siten, että yhteisöt puolustavat omia rajojaan ja valitsevat puolensa. On vaikea löytää vastavuoroisuutta ”toisten” kanssa. Myönteisiä tunteita ei näy. Eristämme, ilkeilemme, kiusaamme julmasti taistellessamme resursseista. Ulossuljetuilla on heilläkin kaipuu olla osa ryhmää, ja niin syntyy vastayhteisöjä.
Mitä vastavuoroisuus voi olla? Hyväntahdon eleitä, jotka seuraavat vastavuoroisista teoista. Kyse voi olla velvollisuudesta tai aidosta tarpeesta toimia. Vastavuoroisuus ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että autetaan vain niitä, jotka kykenevät vastavuoroisuuteen. Vastavuoroisuus vaatii toimintakykyä, jota kaikilla ei ole. Sosiaalityön tehtävänä on lisätä toimintakykyä.
Vastavuoroisuus on yhteisöllinen käsite. Yksinäisyys, kiusaaminen tai köyhyys näkyvät yksilön elämässä, mutta pohjimmiltaan niissä on kyse yhteisöllisistä ilmiöistä. On tiedostettava, miten suhtaudumme toisten vaikeuksiin ja missä näemme niiden syyt. Arvostava ja kuunteleva kohtaaminen koskee jokaista.
Erityisen tärkeää se on sosiaalityössä. Ilman asiakkaan omaa tietoa ja tavoitetta sosiaalityö ei voi onnistua. Työntekijän on yhdessä asiakkaan kanssa selvitettävä, mistä tilanteessa on kyse, annettava asioille merkitys ja toiminnalle suunta. Myös tunteille on oltava herkkänä.
Sosiaalityön tehtävänä on edistää hyvinvointia ja sen käytäntöjen tulisi lisätä yhteisöllisyyttä. Yksi artikkeleista käsittelee sosiaalityön käytäntöpoliittista tehtävää. Hankala käsite pitää sisällään yhteiskunnallisen vaikuttamisen asiakas- ja yhteisötyössä ja politiikkatasolla. Kyse ei ole puoluepolitikoinnista, vaan toiminnasta, joilla lisätään hyvinvointia ja vähennetään eriarvoisuutta.
Kirja nostaa esille ammattietiikan merkityksen. Miksi työpaikoilla puhutaan vähän eettisistä kysymyksistä, vaikka niihin törmätään jatkuvasti? Mistä löytyy ammattieettinen selkäranka? Teos on tarkoitettu oppikirjaksi ja käsikirjaksi. Erityisen kiitoksen ansaitsee selkeä suomenkieli.
Hyvänä lukuohjeena: ota käsittelyyn yksi luku kerrallaan, älä yritä ahmia kaikkea kerralla, ettei tule ähky.
Kristiina Koskiluoma
Maritta Törrönen, Kaija Hänninen, Päivi Jouttimäki, Tiina Lehto-Lundén, Petra Salovaara ja Minna Veistilä (toim.): Vastavuoroinen sosiaalityö: Asiakkaan kohtaamista toisista välittävässä yhteiskunnassa. Gaudeamus 2016.
