Työelämän epävarmuustekijät ruokkivat huolestuneisuutta, mutta mahdollistavat myös positiivisen muutoksen.
Heti alkuun huonot uutiset: epävarmuuden tunteesta on mahdotonta päästä kokonaan eroon.
– Eikä pidäkään, hymyilee valmennuskeskus Toisintekijät oy:n toimitusjohtaja Mari Rosenlund.
– Epävarmuus tekee meistä ihmisiä, eikä kukaan ole koskaan täysin varma siitä, mitä huominen tuo tullessaan. Se on koko elämän juju.
Rosenlund on koulutukseltaan sosionomi (AMK), ja Toisintekijät oy:n asiakastyössä hän toimii työnohjaajana, valmentajana ja kouluttajana. Noin puolet hänen omista asiakkaistaan on sosiaalialan toimijoita.
Epävarmuus tekee meistä ihmisiä.
Rosenlundin erikoisalaa on epävarmuuden sietäminen työelämässä, ja hän kertookin seuraavaksi hyvät uutiset: epävarmuuden aikaansaamaa pahaa oloa on mahdollista lievittää.
Tunteen aiheuttaja kannattaa ensin tehdä itselleen tutuksi. Työelämän epävarmuustekijöitä voidaan Rosenlundin mukaan jakaa ulkoisiin ja sisäisiin.
– Ulkoisiin epävarmuustekijöihin kuuluu hurjan vilkkaasti muuttuva toimintaympäristö ja sen tuomat haasteet, hän sanoo.
Siirtyminen hyvinvointialueille pohdituttaa erityisesti sosiaali- ja terveysalojen ammattilaisia. Sen lisäksi koronavuodet ja Euroopan sotatilanne heijastuvat väkisinkin työelämään.
Isot ulkoiset epävarmuudet vaikuttavat sisäisiin epävarmuustekijöihin, jotka liittyvät työyhteisön ja asiakkaiden tilanteisiin.
– Asiakkaiden haastavat tilanteet saattavat isojen ulkoisten muutosten myötä käydä yhä haastavammiksi. Voi olla huolta, onko tarpeeksi työntekijöitä tai vaadintaanko heiltä uudenlaista ammattiosaamista, Rosenlund luettelee.
Hän huomauttaa, että monet epävarmuudet eivät rajaudu vain työelämään, vaan läpileikkaavat koko elämää. Epävarmuustekijöiden ytimeen asettuvat minuuteen ja ammatti-identiteettiin liittyvät kysymykset.
Myös myönteisiä vaikutuksia
Epävarmuuden kokemus on yksilöllinen, oli konteksti mikä tahansa.
– On henkilökohtaista, kuinka paljon kukin sietää epävarmuutta ja toisaalta varmuutta omasta työelämästään, Rosenlund sanoo.
Ajattelu ja tunteet määrittelevät sen, kuinka toimimme epävarmuutta aiheuttavassa tilanteessa. Kiperässä tilanteessa kannattaakin pysähtyä tarkastelemaan omia tulkintojaan epävarmuustekijästä: onko kyseessä pelkästään uhkaava asia, vai voisiko tilanteeseen löytää myös positiivisen näkökannan?
Epävarmuus sanana herättää yleensä kielteisiä mielikuvia, mutta Rosenlund on kohdannut urallaan myös epävarmojen tilanteiden myönteisiä vaikutuksia.
– On kerrottu, että tilanne lisää ihmisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja auttaa löytämään uusia ratkaisumalleja sekä tarkastelemaan työtä uudesta näkökulmasta.
Toisaalta epävarman tilanteen käsittely voi toimia mittarina siitä, kuinka hyvin voi luottaa itsensä ja työyhteisönsä pärjäämiseen uudessa tilanteessa.
Palautumista kannattaa suunnitella
Työn epävarmuustekijät heijastuvat työntekijän hyvinvointiin ensikädessä kuormituksen näkökulmasta. Unen laatu, fyysinen jaksaminen ja keskittymiskyky antavat vihjeitä kuormituksen tilasta.
– Omien rajojen vuotaminen ja kuormittuminen vaikuttavat myös muistiin, tiedon jäsentämiseen ja tunteiden säätelyyn, Rosenlund kertoo.
Työstä palautuminen kannattaa hänen mukaansa suunnitella ja aikatauluttaa, koska se harvoin tapahtuu vahingossa. Mikrotauot, keskustelut kollegan kanssa tai ulkoilu kesken päivän ovat hyviä tapoja ylläpitää rutiinia ja toisaalta tietoisesti poiketa siitä.
– Lepo, ravinto ja liike ovat palautumisen fysiologinen perusrunko, mutta sen lisäksi on muita palautumiskanavia, kuten luovuus.
Epävarmuuden kokeminen on yksilöllistä.
Puutarhan hoito ja nikkarointi ovat esimerkkejä luovasta palauttavasta tekemisestä. Liikunta voi olla oman olon mukaan joko matala- tai korkeasykkeistä. Sosiaalinen palautuja nauttii joukkuelajeista, mutta toisinaan yksinolokin voi palauttaa, etenkin, jos työ itsessään on sosiaalista.
Monelle luontoyhteys on tärkeä palautumiskanava. Älynystyröitä vaativissa puuhissa, esimerkiksi sudokujen ja ristikoiden äärellä, ajatukset saa pois työasioista, Rosenlund sanoo.
Käytäväkeskustelut kunniaan
Palautumisen ohella Rosenlund kehottaa panostamaan minä-taitoihin, joilla tarkoitetaan henkilökohtaisia taitoja oman itsetuntemuksen vahvistamiseksi.
– Taitoihin kuuluu omien tunteiden tunnistaminen ja hyväksyminen sekä se, että luo omaa turvallisuutta tukevia rutiineja arkeen, Rosenlund kertoo.
Keinoihin lukeutuu myös ajansallinta, kuten Toisintekijöissä sanotaan. Aikaa on Rosenlundin mukaan tärkeää sallia myös itselleen ja oman hyvinvointinsa eteen.
– Sosiaalialan ammattilaiset ovat ihmissuhdetyön asiantuntijoita. Välillä kohtaaminen oman itsensä ja kollegan kanssa kuitenkin unohtuu, hän sanoo.
Minä-taitojen lisäksi onkin tärkeää kurottautua itsensä ulkopuolelle ja käydä avointa dialogia työyhteisössä.
– Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on hirveän tärkeää, mutta se on jäänyt taka-alalle etätyöajassa. Epävarmuutta kokiessamme menemme helposti ajatusmaailmaan, että olemme yksin tilanteessa.
– Nyt tarvitaan taas epämuodollista, vanhaa kunnon käytäväkeskustelua sekä ryhmään kuulumisen tunnetta, Rosenlund sanoo.
Hänen mukaansa myös tiedon kerääminen epävarmuutta aiheuttavasta asiasta on hyvä selviytymiskeino, kunhan tietoa etsii luotettavista lähteistä.
Kolikon toinen puoli on, että ei päästä itseään kuormittumaan informaatiotulvan alla.
– Välillä tekee hyvää sulkea uutiskanavat kokonaan. Olla tässä ja nyt.
Harjoitus: Epävarmuuden vastakohta
Kirjoita paperille, mikä on omasta mielestäsi epävarmuuden tunteen vastakohta. Onko se varmuus, luottamus, turvallisuus, ennakoitavuus vai jokin muu?
Laadi sitten lista siitä, millaisissa hetkissä tunnet tätä epävarmuuden vastakohtaa. Millaisilla konkreettisilla keinoilla voisit vahvistaa tunnetta, ja mitä tarvitsisit lisää elämääsi, jotta tunne vahvistuisi?
Ella Rantanen
