Varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi vasuista: Tarvitaan aikaa ja armollisuutta

Järvenpään varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi tsemppaa henkilöstöä vasun läpi ja rentoutuu kuuntelemalla äänikirjoja työmatkoilla.

Päivätyö vai yötyö? Varhaiskasvatus vai lastensuojelu? Miia Kemppi joutui pohtimaan sitä uransa alkutaipaleella. Oli vuosi 2000, ja hänellä oli plakkarissa sosionomin (AMK) paperit ja työkokemusta sekä lastensuojelusta että päivähoidon puolelta.

Pienen lapsen äidille päätös oli lopulta helppo: hän suuntasi varhaiskasvatukseen. Jatkuva opiskelu vei hänet pian esimiestehtäviin. Vuonna 2016 hän siirtyi Järvenpäähän johtamaan varhaiskasvatusta. Nyt hänestä tuntuu, että uravalinta osui oikeaan.

– Tykkään tästä alasta. Koko ajan tulee eteen uutta. Tylsää puurtamista ei ole ollut koskaan. Varsinkin esimiestyössä joutuu koko ajan päivittämään osaamista.

Hiotaan timantti askel askeleelta

Kempin työssä käy nyt rytinä. Niin hän kuvaa monia muutoksia, joita varhaiskasvatuksessa on meneillään. Lakia uusitaan, vasuja tehdään ja uusia toimintatapoja sisäistetään. Haastetta tuo myös sote.

– Puhumme Järvenpäässä uudesta kunnasta. Mietimme, mitä meille jää, kun sote tulee. Ajattelemme, että meille jää vastuu kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Pitää miettiä, miten se tehdään.

Kemppi on tsemppaava pomo.

Mennään eteenpäin yhdessä askel askeleelta.

– Varhaiskasvatuksessa työympäristö muuttuu ja työtyyli muuttuu. Suurin muutos on se, että nyt lähdetään lapsesta. Lapsen tarpeista, kiinnostuksen kohteista ja osallisuudesta. Se on ihanaa.

Järvenpäässä koko henkilöstö käy vasua varten kahden vuoden prosessikoulutuksen. Kemppi kaivaa tietokoneeltaan esiin pieniä videoita, joita kaupungissa käytetään vasun sisäistämiseen. Työntekijät käyvät toinen toisiaan haastatellen läpi, mitä ovat vasun tavoitteet sekä toimintamallit ja mitä termit tarkoittavat arjessa.

– Meillä vasua viedään läpi vähän eri lailla. Yksi esimies teki opinnäytetyönään prosessin, jossa kävimme kaikki vasun asiat läpi. Sitten vasu laadittiin eri yksiköitten ajatusten pohjalta. Nyt sen käyttöönottoa käydään läpi työilloissa ja tiimeissä.

Kemppi kuulostelee siellä tarkalla korvalla päiväkotien tunnelmia.

– Vasusta ollaan innostuneita. Jokainen voi alkaa tiimin ja yhteisön tukemana kehittää omaa toimintaansa. Mennään eteenpäin yhdessä askel askeleelta, hiotaan siitä timantti, Kemppi kannustaa.

Muutos voi uuvuttaa, jos yrittää pitää kiinni vanhasta, hän sanoo. Aikansa eläneistä työtavoista pitää päästää irti. Ennen lasten vessassa käynnillekin tehtiin tavoitteet, hän naurahtaa.

– Kaikki lapset pantiin askartelemaan ja sakset kouraan. Nyt aikuinen tarkkailee lapsia ja tarttuu niihin asioihin, jotka lasta kiinnostavat. Kannattaa ajatella, millaisia nuoria aikuisia vasu-lapsista tulee. He ovat tottuneet käyttämään omia vahvuuksiaan, he uskaltavat kokeilla ja onnistua. He ovat tottuneet tekemään asioita porukalla. Tämä antaa meille aikuisille motivaatiota uudistua.

Hän toivoo, ettei kukaan lannistu, jos tuntuu, ettei jaksa tai ei enää osaa mitään.

– Näin suuri muutos rakennetaan pitkän ajan kuluessa. Siihen tarvitaan koko työyhteisön ja organisaation tuki. Tarvitaan aikaa ja armollisuutta. Kun oman työn sisältö tulee kiinnostavammaksi, se lisää omaakin hyvinvointia.

Mistä löytää lastentarhanopettajia?

Lahtelainen Miia Kemppi tuli Järvenpäähän töihin Heinolasta. Myös siellä hän vastasi varhaiskasvatuksesta. Järvenpäässä haasteet ovat osin suuremmat: kaupunki kasvaa ja lasten määrä lisääntyy.

– Täällä palvelujen pitää olla lähellä, sillä kaikilla perheillä ei ole autoa. Lisäksi osa-aikaisten määrä on yli nelinkertaistunut sen jälkeen, kun 20 tunnin varhaiskasvatusoikeus tuli lakiin. Samalla varhaiskasvatukseen tulee entistä nuorempia lapsia, etenkin 2–4‑vuotiaita.

Etenkin esiopetuksen ammattilaisista on pulaa.

Järvenpää tarjoaa osa-aikaisille kahta mallia: lapsi on päiväkodissa 2,5 päivää viikossa tai 4 tuntia joka arkipäivä.

– Meidän tavoitteemme on, että lapsista 65 prosenttia saa varhaiskasvatusta. Nyt näyttää siltä, että luku nousee sen yli vielä tänä vuonna. Meidän pitää ajatella toiminnan logiikka uudelleen, Kemppi miettii.

Se vaatii tilastojen ja ennusteiden jatkuvaa seuraamista. Kun saisi vielä päteviä työntekijöitä, Miia Kemppi huokaisee.

– Heinolassa tätä ongelmaa ei ollut. Kilpailemme Järvenpäässä työntekijöistä pääkaupunkiseudun isojen kuntien kanssa. Ne vetävät nuoret lastentarhanopettajat. Helsingin yliopisto ei pysty kouluttamaan niin paljon, että meillekin riittää.

Kempillä on aina haku päällä. Rekrytointeja pitää tehdä useita kertoja vuodessa. Silti kaikkiin paikkoihin ei saada päteviä. Etenkin esiopetuksen ammattilaisista on pulaa.

Hän pelkää, että tilanne vain pahenee, jos varhaiskasvatuksen tiekartassa esitetyt koulutusvaatimukset jäävät uuteen lakiin. Varhaiskasvatuslain uusin uudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa. Päiväkoteihin halutaan enemmän yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia. Kemppiä suunnitelma arveluttaa.

– Koulutusmääriä pitäisi lisätä huomattavasti enemmän kuin ne 1 000 paikkaa, joita tiekartassa esitetään. Lastentarhanopettajia myös siirtyy eläkkeelle. Onkohan ne laskelmat realistisia? Joudutaanko me täällä palkkaamaan lastenhoitajia eskariopeiksi?

Hän toivoo malttia ammattiliitoilta ja päiväkodeilta.

– Jos menee riitelyksi, se voi vaikuttaa alan houkuttelevuuteen. Uskaltavako nuoret kouluttautua sosionomiksi, kun työtehtävät ja palkat ovat auki? Vääntö voi ohjata nuorten ammatinvalintaa.

Sinuhe ja Aarnio nollaavat pään

Kun työ vaatii paljon, vapaalla pitää tuulettaa päätä. Miia Kemppi rentoutuu liikkumalla. Kun lapset olivat pienempiä, perhe retkeili paljon. Nyt hän tekee pitkiä lenkkejä maastopyörällä.

– Pääsen ulkoilureiteille suoraan takaovelta.

Hän ajaa töihin omalla autolla. Työmatkat syövät enemmän aikaa kuin Heinolan vuosina. Kemppi keksi uuden tavan rentoutua. Hän kuuntelee äänikirjoja, kun hän ajaa töistä kotiin. Matka vie ruuhkan mukaan 45–60 minuuttia.

– Tulen kotiin virkeämpänä kuin lähdin töistä. Kuuntelen 1–2 kirjaa viikossa. Tykkään jännäreistä, olen kuunnellut Remekset ja Dan Brownit. Sinuhe Epyptiläinen oli aivan mahtava. Niin paljon sävyjä, kaunista tarinaa, ajattomuutta, ihmisyyttä.

– Kerran ajoin risteyksestä ohi, kun nauraa räkätin Paasilinnan Onnelliselle miehelle.

Kirjojen kuuntelu koukuttaa, hän varoittaa. Tapa on tarttunut myös avopuolisoon, joka liikkuu paljon autollaan työssä. Nyt pariskunta remontoi kotia ääniromaanien tahtiin.

– Kuuntelen parhaillaan Keisari Aarniota. Siihen pitää oikein keskittyä. Joskus en oikein malta lopettaa kuuntelemista kotonakaan. Lapset eivät tykkää.

Jaana Laitinen

Kuka Mia Kemppi

• 44-vuotias.
• Asuu Lahdessa.
• Neljän yläasteikäisen ja lukiolaisen äiti.
• Koulutus päivähoitaja, sosionomi (AMK), sosionomi (YAMK), johtamisen erikoisammattitutkinto, ammatillisen opettajan tutkinto, esimieskoulutuksia.
• Uran alussa töissä päiväkodissa ja lastensuojelussa. Myrskylän päivähoidon päällikkö 2001–2002, Hollolan perhepäivähoidon ohjaaja 2002–2011, Heinolan varhaiskasvatusjohtaja 2012–2016, Järvenpään varhaiskasvatusjohtaja 2016 lähtien.
• Oli mukana vuosina 2011–2012 kahdessa Kaste-hankkeessa, joissa kehitettiin lapsiperheiden palveluja perheneuvolaan ja perhetyöhön.