Ammattilaisten huoli laadukkaan varhaiskasvatuksen tilasta pitäisi ottaa tosissaan.
Suomalaisen hyvinvointivaltion asukkaan huono-osaisuuden voi nähdä elintason, elämänlaadun ja elämäntapojen yhteen nivoutuneena, kohtalokkaana kenttänä, jota määräävät taloudellinen niukkuus, alhaiseksi ja merkityksettömäksi koettu yhteiskunnallinen asema, rikkonaiset arjen rutiinit, elämänhallinnan puute ja erilaiset riippuvuudet.
Huono-osaisuuden on tutkimuksissa todettu voivan periytyä ylisukupolvisesti. Tämän jatkumon katkaisun kriittisenä hetkenä nähdään usein nuoren itsenäistymisvaihe peruskoulun jälkeen, jolloin suunta tulevaisuudelle ja aikuisuudelle asetetaan.
Merkittävänä huono-osaisuuden ehkäisyn ja tuen kannalta tulisi kuitenkin nähdä jo lapsen varhaislapsuus sekä sen tukena toteutuva varhaiskasvatus, joka on viime aikoina ollut kritiikin ja kehityksen kohteena.
Laadukas varhaiskasvatus tutkitusti vähentää köyhyyden ja huono-osaisuuden vaikutuksia lasten elämässä vahvistamalla lasten kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja sekä mahdollistamalla vanhempien työssäkäynnin, joka osaltaan parantaa perheiden elinoloja.
Miten tunnistetaan apua tarvitsevat ajoissa?
Monesti ensimmäinen haaste on tunnistaa ikäryhmästä ne lapset, joita ylisukupolvinen huono-osaisuus seuraa. Toisista perheistä tiedämme jo valmiiksi näiden mahdolliset haasteet, kun perheellä on asiakkuuksia sosiaalihuollon kanssa ja tukipalveluitakin jo usein käynnissä.
Mutta entä ne perheet ja perheiden lapset, joiden haastavat tilanteet eivät välttämättä näy heti päällepäin tai aiempaa tietoa perheen voinnista ei ole?
”Ammattikoulupohjainen, tehdastyössä oleva aviomieheni saa palkkaa 600–900 € enemmän, kuin minä korkeakoulun käyneenä vakaopena. Hän ei ole vastuussa kuin koneesta ja sen tuottamasta sisällöstä. Ja sen sisällönkin voi aina heittää vaikka roskiin ja tehdä uuden jos ei onnistu. Hän ei ole vastuussa kenenkään maailman rakkaimmasta aarteesta, hänen kasvusta, oppimisesta ja kehityksestä, kuten me varhaiskasvattajat.”
Duodecimin mukaan käytöshäiriöiden esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin viisi prosenttia. Näitä voi olla vaikea tunnistaa, kun esimerkiksi tunne-elämän häiriöt suuntautuvat lapseen sisäänpäin. Sisäänpäin oireilevien lasten tuen tarpeisiin ei koulussa välttämättä osata kiinnittää huomiota, jos lapsi käyttäytyy koulussa hyvin mutta oireillee kotona.
Miten varhaiskasvatuksessa tunnistetaan nämä haasteiden kanssa painivat lapset ja perheet riittävän ajoissa, jotta heitä voidaan tukea? Mitkä ylipäätään ovat riittäviä tukitoimia? Riittävätkö varhaiskasvatuksen henkilöstön resurssit haastavan arjen keskellä ja ammatillinen osaaminen myös näiden huomaamattomampien tapausten havaitsemiseen?
Huoli otettava tosissaan
Instagramiin luotiin syksyllä 2021 kanava ”Varhaiskasvatuksen kertomuksia”, jossa varhaiskasvatuksen opettajat, lastenhoitajat ja avustajat kertovat työnsä arjesta ja sen vaikutuksista heidän yksityiselämäänsä.
Kertomuksista nousee esiin, kuinka henkilöstö joustaa yli omien rajojensa, on kuormittunutta ja vaihtaa alaa, sijaisia ei ole tai he ovat alalle kouluttamattomia, ryhmäkoot ovat liian suuria ja suhdeluvuilla pelataan. Palkka on pieni suhteessa koulutukseen ja työn vastuisiin, sairaslomat ja työuupumus kävelevät käsi kädessä, alkanut päihderiippuvuuskin on rohkeasti mainittu.
Esiin tuleva päiväkotien arki ja työ kasvattajien itsensä kokemana on kovaa luettavaa, mutta varmasti monelle huoltajalle ja sosiaalialan työntekijälle valitettavan tuttua.
Varhaiskasvatus alana ilmenee ammattilaisten suusta kuultuna huono-osaisena jäsenenä yhteiskunnan ammattien kirjossa.
”Olen ollut sairaslomalla pari viikkoa pahentuneen ahdistushäiriön ja uupumuksen takia. Sain lääkityksen. En pysty ajattelemaan töihin paluuta saamatta ahdistusoireita. En palaa päiväkotityöhön enää.”
On huolestuttavaa havaita yhteneväisyyksiä varhaiskasvatusalan ammattilaisten kokemuksien ja huono-osaisuuden muotojen välillä. Varhaiskasvatuksen henkilöstö, jonka pitäisi työssään tukea lasten kasvua ja kehitystä sekä ehkäistä myös huono-osaisuuden jatkumoa, kokee resurssit työnsä laadukkaaseen toteuttamiseen heikkoina, työn arvostuksen matalana, ja he itse saattavat voida huonosti.
Varhaiskasvatuksen nykytilannetta ei voi yleistää koko maata ja alaa kattavaksi anonyymien sosiaalisen median kirjoitusten pohjalta, mutta ammattilaisten huoli laadukkaan varhaiskasvatuksen tolasta on otettava tosissaan.
Varhaiskasvatuksen sosionomien tärkeä rooli
Viime vuosina on tehty useita selvityksiä ja lakimuutoksia varhaiskasvatukseen, mutta riittävät taloudelliset satsaukset ovat jääneet tekemättä.
Alan ammattilaisten tavoite tuoda kentän ääni ja tilanne kuulluksi on toteutunut, kun poliitikot ovat vieneet alan epäkohtiin liittyviä aloitteita eteenpäin. Myös eri tiedotusvälineet ovat tuoneet kentän kestämättömiä olosuhteita laajempaan valtakunnalliseen keskusteluun.
Suomen hallitus on esittänyt eduskunnalle varhaiskasvatuslain muuttamista siten, että varhaiskasvatuksessa otettaisiin käyttöön malli, joka parantaisi lapsen oikeutta saada varhaiskasvatuksessa tarvitsemaansa tukea.
”Nyt varhaisen puuttumisen edellytykset ovat paremmat, mutta ilman ammattitaitoisia ihmisiä ja riittäviä resursseja erilaisten haasteiden kanssa kamppailevat jäävät helposti vaille sellaista tukea, joka helpottaisi heidän oppimistaan, kasvuaan ja kehitystään. Päiväkoti ei ole lasten säilöpaikka, vaan paikka, jossa lapsille pyritään luomaan parhaat mahdolliset edellytykset ja perusta paitsi nykyhetkeen myös tulevaisuuden elinikäistä oppimista varten.”
Mallin tavoitteena on taata lapsille tasavertainen oikeus oppimisen ja hyvinvoinnin tukeen, ja se vahvistaisi tuen jatkumoa varhaiskasvatuksesta esi- ja perusopetukseen.
Lapsen tuen tarve ja toimenpiteet siihen liittyen kirjattaisiin lakisääteisesti lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan ja tuen tarvetta ja toimia siihen liittyen seurattaisiin säännöllisesti.
Sosiaalialan ammattijärjestö Talentia on esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle kehittämisehdotuksia, joiden päämääränä on, että lapsi ja hänen perheensä saavat tukea ajoissa, eivätkä ongelmat kärjisty. Talentia esittää esimerkiksi, että lapsen tuen tarve ja vakan erityisopettajan resurssit on huomioitava tehtäessä mitoituksia hyvän varhaiskasvatuksen toteuttamiseksi.
Talentiasta ehdotetaan myös, että varhaiskasvatuslaissa ja varhaiskasvatussuunnitelmassa tulee säätää vielä tarkemmin lapsi- ja perhekohtaisesta hyvinvointityöstä.
Varhaiskasvatuksen sosionomilla nähdään merkittävä rooli tässä työssä, jonka avulla voitaisiin yhdistää vahva lasten ja perheiden hyvinvoinnin tuntemus sekä pedagoginen osaaminen. Talentia korostaa myös palveluohjauksen merkitystä varhaisen tuen mahdollistajana.
Epäkohtia ylläpitävät rakenteet esiin
Varhaiskasvatuksen henkilöstöllä on varmasti halu tehdä työnsä hyvin, luoda osaltaan lasten kehitykselle ja kasvulle suotuisat olosuhteet ja tukea lasten sekä heidän perheidensä hyvinvointia.
Varhaiskasvatuksen kertomuksia ‑puheenvuoroissa toistuu erityisesti oikeanlaisten resurssien varmistaminen ja ammattitaitoisen henkilöstön pitäminen ja saaminen alalle palkkausta ja työn arvostusta vahvistamalla.
Huono-osaisuuden vähentämisen näkökulmasta tarkastellen varhaiskasvatuksen osaamiseen kuuluu työn sosiaalipedagoginen tarkastelu: miten kasvatuksellisissa käytännöissä voi toteuttaa ja edistää inhimillisempää ja kestävää yhteiskuntaa.
”Mut kuulkaas kun mä en enää pärjää eikä kenenkään kuuluisi pärjätä. En hakeutunut tälle alalle pärjätäkseni. En opiskellut kolmea vuotta pärjäämistieteiden kandiksi. Mutta kuitenkin joka päivä töihin mennessä päällimmäisenä ajattelen pärjäämistä. Miten mä, kollegat ja lapset tullaan tänäänkin pärjäämään. Siitä on vaka tehty: pärjäämisestä. Nimimerkillä: Toivonsa menettänyt ja pian vakasta poistuva ope.”
Sen lisäksi, että ammattilaiset tukevat lapsia ja perheitä näiden erilaisissa elämäntilanteissa ja arjessa, ammattilaisten asiantuntijuutta on myös taito tuoda julki epäkohtia ylläpitäviä rakenteita.
Varhaiskasvatuksen mahdollisuudet tehdä hyvinvointityötä ja ylipäätään työtään hyvin, vaatii yhteiskunnallista vaikuttamista ja juuri nyt työn vaativuuden esille nostamista ja arvostuksen kohottamista.
Varhaiskasvatuksen ammattilaiset vaalivat tämän päivän ja tulevaisuuden tärkeimpiä ja rakkaimpia aarteitamme.
Artikkeli on kirjoitettu Tampereen ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK ‑opiskelijoiden opintojaksolla Sosiaalityön ajankohtainen tutkimus huono-osaisuudesta.
Jenna Aittala, Jaana Jokelainen, Eeva Kollin, Kalle Kuusniemi & Marja Sorvanniemi
sosiaalialan erityisasiantuntija / sosionomi YAMK ‑opiskelijat, TAMK,
Päivi Heimonen, yliopettaja, TAMK
Sitaatit ovat Instagram-tililtä Varhaiskasvatuksen kertomuksia.
