Varhaiskasvatuksen kelpoisuuksiin ei saa kajota

Varhaiskasvatusta uhkaa vakava työvoimapula ja sijaiskierre, jos varhaiskasvatuksen tiekartan virheellisiin laskelmiin perustuvaa mallia henkilöstörakenteen muuttamiseksi ei korjata. Korjausliike on tehtävä nyt, sillä parhaillaan uudistetaan varhaiskasvatuslakia, jossa säädetään lastentarhanopettajien kelpoisuusehdoista.

Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030 ‑julkaisua hyödynnetään varhaiskasvatuslain uudistuksessa. Viiden varhaiskasvatusalaa edustavan ammattijärjestön selvitys kuitenkin osoittaa, ettei uudessa varhaiskasvatuslaissa voi säätää henkilöstön kelpoisuusehtoja tiekartan pohjalta.

OKM:n tiekartan henkilöstöä koskevassa osuudessa ehdotetaan, että nykyinen lastentarhanopettajan tehtävä pilkotaan kahdeksi eri tehtäväksi, jotka olisivat varhaiskasvatuksen opettaja ja varhaiskasvatuksen sosionomi. Varhaiskasvatuksen opettajan tehtävät halutaan rajata yliopistojen kandidaatin tutkinnon suorittaneille lastentarhanopettajille ja kasvattaa heidän osuuttaan varhaiskasvatuksessa voimakkaasti.

Tällä hetkellä kelpoisten, varhaiskasvatukseen erikoistuneiden sosionomitaustaisten lastentarhanopettajien tulisi käydä lisäkoulutus – riippumatta työvuosista ja kokemuksista – jotta he voivat toimia varhaiskasvatuksen opettajina. Lisäkoulutusvaatimus koskisi noin 5 000 sosionomitaustaista lastentarhanopettajaa. Varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävää varhaiskasvatuksessa ei ole aikaisemmin ollut, ja on hyvin epävarmaa kuinka innokkaasti kunnat haluavat perustaa uusia tehtäviä päiväkoteihin.

Tiekartan mukaisen henkilöstörakenteen tuominen varhaiskasvatukseen on nykytilanteessa epärealistinen ja lähes mahdoton toteuttaa, todetaan ammattijärjestöjen tammikuussa julkaisemassa Lapsen parhaaksi ‑selvityksessä.

Tiekartan malli henkilöstörakenteeksi perustuu virheellisiin laskelmiin. Uusia, yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia tarvittaisiin lisää lähes 7 000. Tämän joukon saaminen työmarkkinoille kestää yli 20 vuotta. Uusissa laskelmissa on käytetty Tilastokeskuksen, Opetushallituksen ja THL:n tilastoja.

Varhaiskasvatuslain uudistukseen tiekartassa esitettyä henkilöstörakennetta ei voi viedä.

Lapsen parhaaksi ‑selvityksessä tuodaan myös esiin vakavat puutteet kansallisessa tilastoinnissa henkilöstön osalta. Järjestöt vaativat, että ne tulisi pikaisesti saattaa ajan tasalle, jotta varhaiskasvatuksen kehittäminen ja päätöksenteko perustuvat oikeille tiedoille.

− On harmillista ja käsittämätöntäkin, miten huonoa varhaiskasvatuksen henkilöstön tilastointi on ollut. Meillä suunnitellaan todella isoja muutoksia henkilöstörakenteeseen ilman, että on ollut käytettävissä tietoa eri henkilöstöryhmistä, sanoo ammattijärjestö Talentian ammattiasianpäällikkö Marjo Varsa.

Suunta voidaan vielä muuttaa – varhaiskasvatusta on kehitettävä yhdessä

Jotta varhaiskasvatuspalvelut voidaan turvata tulevina vuosina, tiekartan virheelliset laskelmat henkilöstömääristä tulee oikaista ja tehdä uusi suunnitelma, vaativat ammattijärjestöt.

Kyse ei ole pikkuasiasta. Varhaiskasvatuspalveluita käyttää 260 000 lasta perheineen.

− Jos virheellisiä lukuja ei nyt huomioida ja jatketaan tiekartan esittämällä tavalla, edessä on vakava työvoimapula ja epäpätevien sijaisten määrä lisääntyy väistämättä. Yliopistoista ei yksinkertaisesti valmistu riittävästi lastentarhanopettajia korvaamaan muun muassa eläköityviä, sanoo Marjo Varsa.

Varhaiskasvatusalaa edustavien ammattijärjestöjen lisäksi myös Kuntaliitossa ollaan oltu huolissaan sijaisten määrän lisääntymisestä. Vaihtuva henkilökunta on lasten kannalta epätoivottava kehityssuunta nyt kun varhaiskasvatuksessa muutoinkin ajetaan käytäntöön monia uudistuksia.

− On tärkeää, että tieto varhaiskasvatusta uhkaavasta henkilöstölinjauksesta saadaan laajasti tietoon. Selvitys esitellään varhaiskasvatuksen neuvottelukunnassa tammikuussa. Varhaiskasvatuslakia uudistetaan virkamiestyönä, ja siihen pääsemme vaikuttamaan vasta lausuntokierroksella, sanoo Varsa.

Varhaiskasvatus työllistää tukipalveluineen 70 000 henkilöä, ja varhaiskasvatuksen kustannukset ovat merkittävä ja tärkeä osa kuntataloutta.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisemaa varhaiskasvatuksen tiekarttaa on arvosteltu, että siinä varhaiskasvatusta kehitetään yksipuolisesti vain yhden ammattikunnan, yliopistoissa kandidaattitutkinnon suorittaneiden lastentarhanopettajien näkökulmasta.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen onnistuminen perustuu kuitenkin moniammatillisen tiimin työhön, missä kasvatus, opetus ja hoito muodostavat tiiviin, pedagogiikkaa painottavan kokonaisuuden ja jossa vanhemmat ovat tiiviisti mukana kasvatuskumppanuuden hengessä. Tähän malliin varhaiskasvatuksen on jatkossakin perustuttava.

− Educare tarkoittaa päiväkodin arjessa asioiden limittymistä toisiinsa. Jokainen hoitotilanne on opetustilanne ja opetustilanne voi myös olla hoitotilanne, sanoo Marjo Varsa.

Lapsen parhaaksi ‑selvityksessä nostettiin esille myös tiekartan vaikutukset työyhteisöissä. Raja-aitoja on jo nostettu, ja luottamukseen perustuvat varhaiskasvatustiimit ovat rakoilleet.

− On ollut ikävä kuulla työelämästä tietoja, joiden mukaan kandidaatti-lastentarhanopettajat eivät enää osallistu lasten pesuihin tai muihin hoidollisiin tehtäviin. He katsovat, että tällaiset tehtävät eivät kuulu opettajalle. Tämä ei voi tuntua lapsesta hyvältä eikä ole hyvä esimerkki kenellekään, toteaa Varsa.

Varhaiskasvatus toimii yhä erittäin hyvin.

Kasvatusta, opetusta ja hoitoa antavat lastentarhaopettajien lisäksi lastenhoitajat, perhepäivähoitajat, lähihoitajat ja lastenohjaajat. Lasten kasvua ja oppimista auttavat parhaiten, jos kaikilla alan ammattilaisilla on mahdollisuus lisä- ja täydennyskoulutukseen, jolla pedagogisia taitoja voi parantaa, todetaan Lapsen parhaaksi ‑selvityksessä.

− Esimerkiksi kunnallisessa perhepäivähoidossa on edelleen yli 20 000 lasta ja hoitajia on yli 6 000. Perhepäivähoitajien tuki omaan työhön on keskeisessä asemassa kehitettäessä varhaiskasvatusta kokonaisuutena, Marjo Varsa toteaa.

Sosionomikoulutusta on jo kehitetty paljon sitten 2013, jolloin Korkeakoulujen arviointineuvosto arvioi varhaiskasvatuksen koulutukset Suomessa. Nykyään sosionomit opiskelevat keskimäärin 120 op varhaiskasvatuksen opintoja.

− Seuraavaksi tulisi selvittää, että riittävätkö nykyiset oppisisällöt myös esiopetukseen antamiseen vai pitääkö koulutussisältöjä vielä kehittää. Tavoitteemme on, että jatkossa sosionomit saavat suoraan pätevyyden toimia opettajana myös esiopetuksessa, kertoo Marjo Varsa.

Mistä laatu syntyy?

Tiekartan julkaisemisen jälkeen on sitkeästi luotu ilmapiiriä, että varhaiskasvatuksessa olisi jotain vakavasti vialla – ja tämä johtuu nimenomaan varhaiskasvatuksen henkilöstörakenteesta. Ehjää ei kuitenkaan tarvitse korjata, mutta hyvää kannattaa parantaa sopivin mittaisin askelin, toteavat Lapsen parhaaksi ‑selvityksen taustalla olevat ammattijärjestöjen.

Suomalainen varhaiskasvatusmalli on toiminut erinomaisesti, ja vanhempien palaute palvelusta on myönteistä. Viimeisimpiä asiakaskysely vanhemmille on julkaistu pääkaupunkiseudulta. Suomalainen varhaiskasvatus on myös kansainvälisesti arvostettua.

− Varhaiskasvatuksen laatua ei paranneta rakentamalla pieniin työyhteisöihin keinotekoisia hierarkioita eikä etenkään pilkkomalla nykyinen lastentarhanopettajan tehtävä kahteen eri tehtävään. Jako on keinotekoinen ja rikkoisi täysin toimivan tehtävärakenteen, korostaa Varsa.

Ammattijärjestö Talentia kannattaa, että pitkällä aikavälillä korkeakoulutettujen määrää lisätään varhaiskasvatuksessa. Monet kokemukset varhaiskasvatuksen arjesta jo osoittavat, että ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta lastentarhanopettajiksi valmistuneet ovat hyviä työpareja.

− Korkeakoulutettujen määrän kasvattaminen onnistuu vain säilyttämällä nykyiset lastentarhanopettajan kelpoisuusehdot ja lisäämällä sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen lastentarhanopettajan opintojen aloituspaikkoja. Aluksi tavoite olisi 50 prosenttia / 50 prosenttia eli puolet henkilöstä olisi opettajia ja puolet hoitajia, kertoo Varsa.

Suomalaisen varhaiskasvatuksen onnistuminen perustuu moniammatillisen tiimin työhön.

Varhaiskasvatuksella on monenlaisia tehtäviä, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia. On tärkeää, ettei varhaiskasvatusta kehitetä erillään muista palveluista. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, mutta se on myös tärkeä perhepalvelu ja mahdollistaa esimerkiksi vanhempien työssäkäynnin tai opiskelun. Varhaiskasvatuksen roolia lasten ja nuorten hyvinvoinnin tuessa korostetaan vahvasti Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (Lape).

− Tästäkin näkökulmasta lastentarhanopettajiksi valmistuneiden erilaiset painotukset koulutussisällöissä on rikkaus, ei ongelma.

Varhaiskasvatuksessa on tapahtunut viime vuosina monia lainsäädäntömuutoksia, joilla on osin ollut varhaiskasvatuksen laatua heikentäviä vaikutuksia. Vuonna 2015 säädettiin päiväkoteihin enimmäisryhmäkoko ja vuoden 2016 suhdeluvun muutos taas merkitsi käytännössä mahdollisuutta kasvattaa ryhmäkokoja.

Oulun yliopiston tekemän selvityksen mukaan kielteisiä seurauksia on muun muassa ollut se, että lasten määrä ryhmissä on kasvanut osassa kuntia. Ryhmien sääntelyssä on liikaa tulkinnanvaraisuutta erityisesti poikkeamasäännösten osalta. Työntekijät kertovat, että tilanteesta kärsivät eniten nuorimmat, erityistä tukea tarvitsevat ja suomen kielen oppimiseen tukea tarvitsevat lapset. Henkilöstön keskuudessa on myös kuormittuneisuutta ja työssäjaksamisen ongelmia.

Henkilöstön määrä on keskeisin laatutekijä, toteaa Marjo Varsa.

− Henkilöstöä tulee olla kokopäiväisesti riittävästi ryhmissä, ja huomioon tulisi ottaa päiväkodin aukioloaika kokonaisuudessaan. Henkilöstöä tulisi olla paikalla riittävästi niin aamutunneilla kuin iltapäivän viimeisillä tunneillakin.

Toimia tarvitaan myös ryhmäkokojen kasvun hillitsemiseksi ja päiväkotiryhmien muodostamiseen liittyvä sääntely tulee uudistaa.

− On myös otettava huomioon, että varhaiskasvatuspalveluiden käyttö tulee lisääntymään, kun perhevapaisiin suunnitellaan muutoksia ja maksuttomuus lisääntyy.

Helena Jaakkola

Tausta

Lapsen parhaaksi ‑selvityksen julkaisivat viisi varhaiskasvatusalaa edustavaa ammattijärjestöä: Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer, Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ja Suomen Lastenhoitoalan Liitto SLaL.

Selvitystyö tilattiin Vertikal Oy:ltä. Vertikal on asiantuntijaorganisaatio, joka tekee muun muassa kuntien, ministeriön ja muiden tahojen käyttöön erilaisia selvityksiä. Lapsen parhaaksi ‑selvityksen on laatinut Simo Pokki.