Vaikuttamistyö vaatii Miia Kempin mukaan paljon vuoropuhelua eri tahojen kanssa. – Ensin pitää saavuttaa yhteinen ymmärrys siitä mitkä ovat ne prioriteetit, mitä viedään eteenpäin. Kuva: Jyrki Komulainen
Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtajana työskentelevä Miia Kemppi uskoo, että varhaiskasvatuksen haasteet ratkaistaan yhteistyöllä.
Kun viikon työt perjantaisin ovat ohi, suuntaa Miia Kemppi kohti Pajulahden liikuntakeskusta ja avantoa. Kemppi viettää pääkaupunkiseudulla vain arkipäivät. Viikonloput hän asuu perheensä luona Nastolassa ja rentoutuu luonnossa.
– Mikään ei rentouta niin paljon kuin kylmään veteen pulahtaminen. Silloin unohtuvat kaikki työpaineet, hän kertoo.
Työpaineita elokuussa Helsingin kaupungin varhaiskasvatusjohtajana aloittaneella Kempillä riittää. Työvoimapula varhaiskasvatuksessa on ollut ongelma jo pitkään. Erityisen vaikeaksi tilanne on ajautunut pääkaupunkiseudulla. Helsingissä vastassa olivat lisäksi palkanmaksuongelmat. Haaste ei kuitenkaan pelottanut.
– Harkitsin totta kai pitkään hakuprosessiin lähtemistä. Tämmöisiä tilaisuuksia ei kuitenkaan tule kuin kerran elämässä, Kemppi kertoo.
Vaakakupissa painoi erityisesti työssä kehittyminen ja vaikuttamisen mahdollisuudet, Oulun kaupungin varhaiskasvatusjohtajana aikaisemmin työskennellyt Kemppi kertoo.
– Tämä on tällä alalla valtakunnan ykköspaikka. Ymmärsin, että jos haluan vielä oppia ja kehittyä työssäni, niin minun pitää siirtyä suurempaan paikkaan.
Johtaminen ei ole yksilösuoritus.
Johtamisesta Kempillä oli vankka kokemus jo ennestään. Hän on toiminut aikaisemmin varhaiskasvatuksen johtajana myös Järvenpäässä, Orimattilassa ja Heinolassa.
Helsingissä Kemppi vastaa varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen strategisesta suunnittelusta ja palvelukokonaisuuden johtamisesta.
– Palvelukokonaisuuteen kuuluu varhaiskasvatus, esiopetus sekä leikkipuistotoiminta. Minun vastuullani on suunnitella kaikki suuret linjat ja puitteet, joiden avulla voimme toteuttaa laadukasta varhaiskasvatusta, Kemppi havainnollistaa.
Helsingissä varhaiskasvatus on iso kokonaisuus. Päiväkoteja on lähes 350, eri yksiköitä 170 ja leikkipuistoja yli 70.
Varhaiskasvatus oli itsestään selvää
Kemppi on koulutukseltaan YAMK-tutkinnon suorittanut sosionomi. Varhaiskasvatukseen suuntautuminen oli hänelle itsestään selvää. Lukion sijaan hän meni 16-vuotiaana opiskelemaan päivähoitajaksi ja työskenteli yksityisessä päiväkodissa. Sosionomin tutkinnon hän suoritti työn ohessa.
– Lapset ja lasten kehityksen ja oppimisen tukeminen on kiinnostanut minua aina, hän sanoo.
Kipinä johtajuuteen syntyi Kempin siirryttyä perhepäivähoidon ohjaajaksi. YAMK-tutkinnon lisäksi hän on saanut teoriapohjaa johtajuuteen johtamisen erityisammattitutkinnosta ja Kuntaliiton johtamisen sertifikaatin suorittamisesta.
Johtamisessa Kemppiä kiehtoo työn monipuolisuus, yhdessä tekeminen ja mahdollisuus vaikuttaa. Erityisen tyytyväinen Kemppi on siitä, että nyt hänellä on mahdollisuus vaikuttaa alan ydinongelmiin.
– Pääkaupunkiseudulla vaikuttamisen mahdollisuudet valtakunnan tason ongelmiin ovat paljon suuremmat kuin muualla.
Ongelmien taustalla lakimuutosten yhteisvaikutukset
Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaan on vaikuttanut Kempin mielestä kaikkien viimeisen 10 vuoden aikana tehtyjen lakimuutosten yhteisvaikutukset. Muun muassa asiakasmaksualennusten myötä varhaiskasvatuksen piiriin tulee yhä enemmän lapsia, mutta korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää ei ole nostettu samassa tahdissa.
– Kun kelpoisuusmuutoksia on tehty, osallistumisastetta kasvatettu ja suhdelukuja muutettu, samalla kun varhaiskasvatukseen tulee entistä nuorempia lapsia, henkilöstöpula vain pahenee, hän havainnollistaa.
Kriisiksi paisunut henkilöstöpula kertoo hänen mielestään siitä, että eri tahot eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen ongelman ratkaisusta.
– Meillä on liikaa syyttelyä puolin ja toisin, hän sanoo.
Henkilöstöpulaan ei ole olemassa yhtä ratkaisua.
Myös kaupunkeja kehotetaan usein laittamaan työolot kuntoon, jotta työntekijöitä riittää.
– Totta kai minä työnantajana ymmärrän, että työoloja, johtamista ja palkkausta pitää kehittää. Mutta se ei yksin riitä, jos opiskelijoiden aloituspaikat vähenevät ja esimerkiksi sosionomien vetovoima on niin huono, että yhä harvempi valitsee varhaiskasvatuksen suuntautumisvaihtoehdon, Kemppi muistuttaa.
Henkilöstöpulaan ei Kempin mielestä ole olemassa yhtä ratkaisua. Eikä se ole yksin kuntien ratkaistavissa.
– Nyt tarvitaan yhteistyötä.
Tärkeimmiksi keinoiksi Kemppi luettelee aloituspaikkojen määrän noston, joustavien monimuotokoulutusten varmistamisen sekä työolojen, palkkauksen ja oppisopimuskoulutuksen kehittämisen.
Varhaiskasvatuslain henkilöstörakennemuutosta, joka tulee voimaan vuonna 2030, pitäisi Kempin mielestä väliarvioida.
– Väliarvion johtopäätöksiä pitäisi sitten yhdessä kuntien kanssa miettiä.
Kiistely ei auta
Kiistely varhaiskasvatuksen sosionomien ja opettajien pätevyyksistä on Kempin mielestä vaikeuttanut tilannetta.
Pätevyyksiä ei pitäisi asettaa vastakkain, hän sanoo.
– Molempia tarvitaan.
Helsinki oli yksi ensimmäisistä kaupungeista, jotka tekivät varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvan. Varhaiskasvatuksen sosionomit työskentelevät moniammatillisissa tiimeissä yhdessä opettajien ja lastenhoitajien kanssa ja he kuuluvat mitoitukseen.
– Se on toimiva malli. Meidän esihenkilömme ovat erittäin tyytyväisiä varhaiskasvatuksen sosionomien osaamiseen. Meillä on heille jatkuva haku, eli tervetuloa meille töihin! Kemppi kannustaa.
Häntä harmittaa, että tilanteen epäselvyys ja negatiivissävyinen keskustelu ovat saaneet monet epäröimään sosionomin opintoja. Kempin mielestä varhaiskasvatuksen sosionomien asemaa on vahvistettava. Hän itse sai opettajan ja päiväkodin johtajan kelpoisuudet valmistuessaan sosionomiksi sekä esiopetuksen opettajan kelpoisuuden ylimääräisessä pätevöittämiskoulutuksessa.
Kemppi kantaakin huolta päiväkodin johtajien saatavuudesta.
– Tällä hetkellä keskustellaan aika vähän siitä, että tulevaisuudessa meillä on valtava pula myös kelpoisista päiväkodin johtajista.
Halukkaille varhaiskasvatuksen sosionomeille olisi hyvä mahdollistaa väyläopinnot pätevöityä opettajiksi tai päiväkodin johtajiksi.
– Kyllä minua pohdituttaa, onko meillä varaa jättää sosionomien osaamista käyttämättä päiväkodin johtajien tehtäviin. Ei ole mitään mieltä, että jo sosionomin koulutuksen suorittaneen pitää aloittaa varhaiskasvatuksen opettajan ja maisterin opinnot alusta asti.
Erilaisista koulutustaustoista on Kempin mukaan hyötyä.
– Se on rikkaus. Tutkinto on vain ajokortti, ei se takaa, että on valmis. Työtä on opiskeltava jatkuvasti työn ohessa ja osaamista on kehitettävä sen mukaan mitä kentällä tarvitaan.
Asiat ratkaistaan yhteistyöllä
Ensimmäisten työkuukausiensa aikana Kemppi on huomannut, että Helsingissä on kova tahto saada työvoimapula selätettyä. Pormestarin keväällä perustama varhaiskasvatuksen saatavuuden koordinaatioryhmä ja varhaiskasvatuksen saatavuuden ohjausryhmä ovat saaneet paljon aikaan.
– Oppisopimuskoulutusta ja oppilaitosyhteistyötä on kehitetty, varhaiskasvatus sai juuri kaupungin palkkaohjelmasta ison siivun, ja keväällä perustetut nopean toiminnan joukot saavat vahvistusta, Kemppi luettelee.
Varhaiskasvatushenkilöstö saa myös yhdenvertaisuuslisiä ja käytössä on erilaisia palkitsemiskeinoja. Myös palkkoja on korotettu systemaattisesti vuodesta 2017 lähtien. Henkilöstön pätevöitymistä varhaiskasvatuksen opettajiksi, erityisopettajiksi ja sosionomeiksi tuetaan palkkaeduilla. Vuoden 2024 aikana on tulossa tuki kasvatustieteen maisteriopintoihin päiväkodin johtajille ja varajohtajille.
Kaupungissa on myös lisätty johtamisen resurssointia isoihin yksiköihin, ja vahvistettu henkisen ensiavun ja työyhteisön tuen taitoja. Kemppi itse tekee työtä ongelmien ratkaisemiksi monella tasolla.
– Työhöni kuuluu paljon strategista edunvalvontaa. Olen mukana erilaisissa henkilöstön saatavuutta koskevissa verkostoissa. Teemme yhteistyötä pääkaupunkiseudun varhaiskasvatusjohtajien kanssa, kuulun myös Kuusikko-kuntien työryhmään ja mietimme yhdessä, miten vaikutamme ministeriöihin, yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, hän luettelee.
Yksi Kempin tehtävistä on viestiä kentän tahtoa poliitikoille.
– Minun vastuullani on kaupungin kasvatus- ja koulutuslautakuntaan vietävät varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen liittyvät asiat.
Erilaisista koulutustaustoista on hyötyä.
Apuna Kempillä on johtoryhmä, kymmenen aluepäällikköä, yksiköiden esihenkilöt, asiantuntijoita, viestintäihmiset, sekä henkilöstöhallinnon ja taloushallinnon edustajat. Johtaminen ei Kempin mielestä ole yksilösuoritus.
– Työtä tehdään ja asiat ratkaistaan yhteistyöllä. Johtaminen on yhteinen tuote, johon jokainen antaa panoksensa ja siitä riippuu, minkälainen taideteos siitä tulee. Koen, että olen kapellimestari aluepäälliköiden orkesterille, ja vastaan siitä, että pääsemme yhteiseen maaliin.
Ikävät päätökset osa työtä
Kemppi joutui itse melkein ensi töikseen tekemään ikäviä päätöksiä, kuten sulkemaan osan leikkipuistoista. Kriittisimmin henkilöstöpulasta kärsiville päiväkodeille sataa palautetta, vanhemmat ovat huolissaan ja työntekijöiden jaksaminen on koetuksella. Kemppi jaksaa kuitenkin uskoa, että ongelmat ovat ratkaistavissa.
– Ikävät päätökset kuuluvat tähän työhön. Ja se vaatii epämukavuuden sietämistä. Negatiivisille ajatuksille ei pidä antaa valtaa. Jos asioita ajattelee vain negatiivisen kautta, siitä muodostuu este ratkaista itse ongelma.
Uskoa pitää yllä maalin häämöttäminen. Johtamisessa tuloksia näkyy harvoin nopeasti.
– Samalla kun ratkaiset olemassa olevaa kriisiä, täytyy katsoa jo tulevaan. Työtä pitää yksinkertaistaa ja jäsentää, muuten siitä tulee liian iso möykky, jota ei voi viedä eteenpäin.
Työn mielekkyyttä pitää yllä yhteiset onnistumiset.
– Se on se paras palkka, Kemppi kertoo.
Mutta ennen kaikkea on pidettävä mielessä lapset.
– Lasten hyväksihän me tätä työtä tehdään, hän muistuttaa.
Hanna-Mari Järvinen
