Varhaiskasvatukseen ehdotettu henkilöstömalli ei toimi

Varhaiskasvatuslain uudistusta on odotettu epävarmoissa tunnelmissa, eikä helmikuun alussa saatu hallituksen lakiluonnos rauhoita. Kaikki nykyiset lastentarhanopettajat kyllä säilyttävät kelpoisuutensa, ja parhaillaan ammattikorkeakouluissa opiskelevat voivat valmistua alalle. Muutoin esityksessä on lukuisia ongelmia.

Luonnoksessa henkilöstömitoitukseksi esitetään kolmea nimikettä. Nimikkeet ovat varhaiskasvatuksen opettaja, jolla tulee olla varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinto. Toinen korkeakoulutettu voi olla joko varhaiskasvatuksen sosionomi tai varhaiskasvatuksen opettaja. Kolmas nimike on lastenhoitaja.

Lakiluonnoksen esittelyissä kerrottu 1+1+1‑malli on harhaanjohtava, sillä varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävä on vaihtoehtoinen ja sosionomin tilalle voidaan palkata kandidaatti.

Ammattijärjestö Talentia vastustaa korkeakoulutettujen tehtävänimikkeiden jakoa varhaiskasvatuksen opettajaksi ja varhaiskasvatuksen sosionomiksi. On hyvin epävarmaa, kuinka hanakasti kunnat ryhtyvät perustamaan uusia varhaiskasvatuksen sosionomin vakansseja päiväkoteihin.

– Lakiluonnoksen henkilöstömitoitus sisältää selkeän uhan, etteivät sosionomit työllisty tulevaisuudessa varhaiskasvatukseen lainkaan, selventää ammattiasioiden päällikkö Marjo Varsa Talentiasta.

– Korkeakoulutettujen tehtävänimike pitäisi tulevaisuudessakin olla yhtenevä eli varhaiskasvatuksen opettaja. Näin turvataan henkilöstön saatavuus eikä rakenneta keinotekoisia hierarkioita päiväkoteihin. Työnantajan vastuulle jää, että käytännössä joustava kolmen koulutustaustan rakenne toteutuu eikä mikään osaaminen jää ryhmästä puuttumaan, jatkaa Varsa.

Oli ikävä havaita, että lakiluonnoksessa on vapaus jättää sosionomit palkkaamatta.

Varhaiskasvatuksen kentällä lakiluonnoksen linjausta koulutustason nostosta pidetään periaatteena kannatettavana. Kasvatustieteen kandidaatti–sosionomi (AMK)–lastenhoitaja-tiimi on melko ihanteellinen kolmen aikuisen ryhmään, sanoo päiväkodinjohtaja, sosionomi (YAMK) ‑jatko-opiskelija Laura Mälkönen.

– Tällaisessa tiimissä kaikkien osaaminen täydentää hienosti toinen toistaan, ja kaikki kasvun, kehityksen ja opetuksen kokonaisuuden osa-alueet tulevat koulutuksellisesti otettua huomioon, Mälkönen jatkaa.

– Siksi olikin ikävä havaita, että lakiluonnoksessa on vapaus jättää sosionomit palkkaamatta ja ottaa tilalle kandeja. Yhtään yliopistotaustaisten lastentarhanopettajien osaamista väheksymättä koen, että kandin ja sosionomin osaamisalueet ovat yhdessä parempi yhdistelmä kuin kahden kandin tiimi.

Nykyiset kelpoisuudet säilyvät

Varhaiskasvatuslain luonnokseen on kirjattu, että nykyiset kelpoiset lastentarhanopettajat saavat kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajiksi. Kesällä julkaistussa varhaiskasvatuksen tiekartassa väläyteltyä lisäkoulutuspakkoa ei ole kirjattu luonnokseen.

Samoin kaikki nyt ammattikorkeakoulussa opiskelevat varhaiskasvatuksen opintokokonaisuudet suorittavat saisivat varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuuden.

Halutaanko sosionomeja varhaiskasvatukseen vai halutaanko vain varmistaa siirtymäajan toimivuus?

Ammattikorkeakoulut menettävät oikeutensa kouluttaa varhaiskasvatuksen opettajia, ja jatkossa heitä valmistuu vain yliopistoista. Talentiassa kiinnitettiin heti huomio koulutuksen alueelliseen kattavuuteen. Ammattikorkeakouluja on 21 eri puolilla Suomea, mutta varhaiskasvatuksen kandidaattiopintoja tarjoaa vain 7 yliopistoa.

Olemmeko vain siirtymäajan hätävara?

Kentällä nähdään, että lainlaatijalla on ketunhäntä tukevasti kainalossa. Halutaanko sosionomeja oikeasti varhaiskasvatukseen vai halutaanko vain varmistaa siirtymäajan toimivuus, jonka jälkeen sosionomit voidaan poistaa kokonaan alalta.

– Tämän vuoksi en halua, että nimikkeitä eritellään. Sosionomi tulisi nähdä lastentarhanopettajana ja tunnustaa koulutuksen tuoma osaaminen ja näkökulma lastentarhanopettajan työssä, sanoo lastentarhanopettaja Anna Lasma.

Lakiesityksessä on myös epäselvää esiopetuskelpoisuus. Ovatko sosionomit varhaiskasvatuksen opettajia, mutta ilman esiopetuspätevyyttä.

– Olemmeko me kelpoisia opettajiksi vain 0–4‑vuotiaiden ryhmään? Tuleeko meille halutessamme mahdollisuus lisäkoulutukseen, jolla esiopetuspätevyyden saa, kysyy Lasma.

Sosionomi (YAMK), vastuulastentarhanopettaja Anna Nurmesniemen mielestä kyse on koulutuksellisesta tasa-arvosta.

– Samanarvoisten koulutusten erotteleminen ei tätä tavoitetta noudata. Ammattinimikkeiden erikseen määritteleminen silloin kun puhutaan varhaiskasvatuksen laadusta tuo kuvan, että sosionomien toimiminen opettajina ei ole ollut tarpeeksi tasokasta. Nyt nostetaan kandit sosionomien yläpuolelle, sanoo Nurmesniemi.

– Työkuvien ja nimikkeiden määritteleminen tuottaa kentälle eriarvoistumista sekä luo väkinäistä hierarkiaa eri ammattiryhmien kesken. Koulutustaso ei tuota eikä nosta laatua, sillä meillä on jo nyt korkeasti koulutettuja työntekijöitä, sanoo Nurmesniemi.

Surkea tehtäväkuva

Nyt hallituksen esitys ei ota kantaa, mitä tehtäviä varhaiskasvatuksen sosionomi tekee päiväkotiryhmässä. Lähinnä esitys rajaa sen mitä sosionomi ei jatkossa voi tehdä.

− Ei ole lapsen edun mukaista, että näin suuria linjauksia tehdään ilman huolellista suunnittelua. Tässä on kyse ennemminkin periaatteesta, kuka voi kouluttaa opettajia, kuin aidosta halusta kehittää varhaiskasvatusta, Marjo Varsa sanoo.

– Jos meillä on kaksi erillistä korkeakoulututkintoa, jotka tuottavat osaamista varhaiskasvatukseen, miksi sosionomien osaamisesta ei puhuta, jatkaa Anna Nurmesniemi, joka toimii myös Talentia Keski-Suomen puheenjohtajana.

Kun sosionomien vahvuuksiin varhaiskasvatuksen asiantuntijoina ei juuri oteta kantaa, asettaa tämä sosionomit altavastaajan asemaan ja puolustuskannalle.

– Palkkakehityksen kannalta yhdenvertaisuus kahden korkeasti koulutetun ammattiryhmän kesken tulisi olla sama. Jos palkkatasosta lähdetään neuvottelemaan ammattiryhmien välille, tulee silloin myös tehtäväkuvien olla selkeät ja molempien vastuualueet määritelty, toteaa Nurmesniemi.

Palkanmääräytyminen on erittäin vaikeaa kolme tehtävän mallissa.

Jos yksi iso vastuualue otetaan pois, se voi olla peruste myös palkkaeroihin, ellei tilalle tule muuta. Olennainen kysymys on, kenen vastuulla on varhaiskasvatussuunnitelmat. Jo nyt laki määrittelee, että varhaiskasvatussuunnitelman tekemisestä vastaa lastentarhanopettaja.

– Jos sosionomit erotetaan nimikkeenä pois opettajuudesta, jäävätkö vasut vain kandien tehtäväksi? Tämä on yksi selkeä heikennys esityksessä sosionomien kannalta, sanoo Nurmesniemi.

Toinen kysymys liittyy lapsiryhmän ulkopuoliseen työaikaan. Rajataanko se jatkossa vain opettajille vai kuuluuko se myös sosionomeille?

– Moniammatillisuus suuntaa nykyään paljon tiimin yhteiseen suunnitteluun ja kasvatusyhteistyöhön. Toteutuuko se jatkossa samanarvoisesti vai mennäänkö takapakkia, ja sosionomeilta evätään suunnitteluaika samoin kuin lastenhoitajilta, kysyy Nurmesniemi.

Entä johtajuus ja sosionomien (YAMK) ‑asema?

Talentia vastustaa varhaiskasvatuksen johtotehtävien kelpoisuuksien rajaamista vain kasvatustieteiden maistereille. Nykyisin päiväkodin johtajalla tulee olla lastentarhanopettajan kelpoisuus ja riittävä johtamistaito. Pelkkä maisteritutkinto ei tuo tarvittavaa johtamisosaamista, toteaa Marjo Varsa.

– Yleisesti työelämässä tunnistetaan, että ammattikorkeakoulut tarjoavat tutkinnoissaan enemmän johtamisosaamisen opintokokonaisuuksia kuin yliopistot, sanoo Varsa

– Lakiesityksen uhkana on, että nykyisten johtajien tulee opiskella ennen vuotta 2030 kasvatustieteen maisterin 300 opintopisteen laajuiset opinnot voidakseen jatkaa nykyisessä tehtävässään.

Sosionomeilta torpataan mahdollisuudet edetä johtotehtäviin.

– Jos tämä jää lakiin, estää se sosionomien ylenemismahdollisuudet ja urakehityksen syystä, johon ei ole kunnollisia perusteita, jatkaa Nurmesniemi.

Linjaus kaventaa oleellisesti myös varhaiskasvatukseen erikoistuneiden sosionomien (YAMK) työllistymistä.

– Jos päiväkodin johtajalta edellytetään jatkossa ylempää korkeakoulututkintoa, tulee sosionomi (YAMK) ‑tutkinto rinnastaa kasvatustieteen maisterin tutkintoon ja molemmilla koulutuksilla tulee saada kelpoisuus päiväkodin johtajan tehtäviin vuoden 2030 jälkeen, painottaa Varsa.

Mistä laadukas varhaiskasvatus syntyy?

Laura Mälkönen on pettynyt, ettei lakiehdotuksessa korjata taloudellisista syistä tehtyjä virheitä, jolloin ryhmäkokoja suurennettiin ja subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin. Vuonna 2015 tehdyt heikennykset asettavat lapset eriarvoiseen asemaan sen perusteella, missä päin maata he asuvat.

– Kasvatustieteellisten tutkimusten näkökulmasta koulutustaso on vain yksi laadun tekijöistä, ja suuri merkitys on myös ryhmäkoolla, aikuisten ja lasten välisellä suhdeluvulla ja henkilöstön pysyvyydellä, sanoo Mälkönen.

– Nyt jo tiedetään, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajauksen tuomat säästöt ovat minimaalisen pieniä. Haitat saattavat puolestaan vielä aiheuttaa sekä taloudellisia kustannuksia, että jälkihuollon tarvetta lapsilla.

– Varhaiskasvatuksen laatua nostaa myös se, että lapsen kolmiportaiseen tukeen liittyvät palvelut olisi kirjattu lakiesitykseen. Nyt ne vielä puuttuvat, mikä on harmillista, jatkaa Mälkönen.

Varhaiskasvatuksen laatua heikentäviin tekijöihin ei juuri kiinnitetä huomiota.

Varhaiskasvatuksen laatua heikentäviin todellisiin asioihin kiinnitettiin myös huomiota viiden varhaiskasvatushenkilöstöä edustavan ammattijärjestön Lapsen parhaaksi ‑selvityksessä, joka julkaistiin tammikuussa.

− Henkilöstöä tulisi olla riittävästi ryhmissä päiväkodin koko aukioloajan. Helmikuussa toteutettu kunta-alan työtaistelu ylityö- ja vuoronvaihtokieltoineen näytti, miten tiukalla henkilöstövaralla varhaiskasvatus toimii. Palvelut pidetään ylhäällä työntekijöiden joustolla, sanoo Marjo Varsa.

Laatua tuo myös pysyvät kasvattajien tiimit. Työolojen lisäksi palkkauksella on suuri merkitys. Jotta henkilöstö saadaan pysymään varhaiskasvatustyössä, tulisi kuntatyönantajan nähdä vaivaa houkutella henkilöstöä varhaiskasvatuksen tehtäviin.

– Koko ala on pahassa palkkakuopassa, huomauttaa Anna Lasma.

Helena Jaakkola