Perheryhmäkoti on alaikäisten turvapaikanhakijoiden perhe, sanoo ryhmäkodin ohjaaja Jasmin Laitila.
Kun alaikäinen, ilman vanhempia Suomeen tullut turvapaikanhakija saa oleskeluluvan, hän asettuu asumaan perheryhmäkotiin. Tampereella sijaitsevassa Satakielen ryhmäkodissa asuu 11 lasta ja nuorta. Nuorin lapsista on kahdeksanvuotias.
Osalla lapsista ja nuorista on ollut oleskelulupa jo Suomeen tullessaan, sillä he ovat tulleet tänne jonkun Satakielessä asuvan perheenyhdistämisen kautta. Kaikille lapsille laaditaan kotoutumissuunnitelma. Perheryhmäkodin ohjaajan tehtävänä on lapsen kotoutumisen tukeminen hänen kotoutumissuunnitelmansa mukaan.
– Perheryhmäkoti on lasten ja nuorten perhe, ja ohjaajat ovat ikään kuin vanhempien sijaisia, kertoo Satakielessä ohjaajana työskentelevä sosionomi (amk) Jasmin Laitila.
Jokaisella lapsella on kaksi omaohjaajaa, jotka työskentelevät pareittain. Heidän tehtäviinsä kuuluu huolehtia lasten arjen sujumisesta.
– Etsimme hänelle koulupaikan, käymme vanhempainilloissa, autamme läksyissä, etsimme harrastusmahdollisuuksia ja kesätyöpaikan, menemme mukaan terveystarkastuksiin ja autamme tarvittaessa vaateostoksissa.
Edustaja huolehtii lapsen edusta
Perheryhmäkodissa asuvat lapset ja nuoret saavat liikkua vapaasti kaupungilla, mutta heillä on ilmoitusvelvollisuus liikkumisistaan ja kotiintuloajat. He osallistuvat myös talon asioiden suunnitteluun ja saavat esittää toiveitaan muun muassa harrastusten, retkien tai vaikkapa talon ruokalistan suhteen.
Jokaiselle ilman huoltajaa maahan tulleelle alaikäiselle määrätään edustaja huolehtimaan lapsen edun toteutumisesta viranomaisasioissa. Edustaja hoitaa muun muassa turvapaikkamenettelyyn ja oleskeluluvan hakemiseen sekä perheenyhdistämishakemukseen liittyvät asiat, ja hän tekee tiivistä yhteistyötä ohjaajien kanssa.
Kulttuurieroista keskustellaan
Kulttuurierot määrittelevät joskus muun muassa sen, mistä asioista lasten kanssa voidaan puhua ja mistä ei.
– Mutta on asioita, joita esimerkiksi teinit kaikista kulttuureista pohtivat, ja kun on saatu luottamusta, he pystyvät kysymään ja kertomaan hyvinkin suoraan niistä, Laitila sanoo.
Tällä hetkellä kaikki Satakielen lapset ja nuoret ovat poikia, joten ohjaajien mielestä on hyvä nostaa esiin muun muassa sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyviä asioita.
– Minä voin esimerkiksi korjata pyörää tai naulata seinään nauloja, mutta en osaa laittaa ruokaa. Se voi herättää hilpeää keskustelua.
Kulttuurikasvatusryhmissä vanhempien lasten kanssa keskustellaan kulttuurieroista koskien muun muassa pari- ja ihmissuhdeasioita, tyttöjen ja poikien välisiä suhteita sekä arvoja, haaveita ja toiveita. Seksuaalikasvatusta antaa terveydenhoitaja.
Epätietoisuus stressaa
Itsenäistymässä olevat 17-vuotiaat nuoret käyvät ohjaajien vetämää kokki- ja siivouskoulua, jossa opetellaan ruoan laittoa, talousasioita ja siivousta. Kun nuori täyttää 18 vuotta, hänelle aletaan etsiä omaa vuokra- tai opiskelija-asuntoa.
– Kun nuori siirtyy asumaan itsekseen, varmistamme, että hän osaa varmasti kaikki tärkeimmät asiat.
Laitila kertoo olevansa työstään hyvin innostunut.
– Raskainta on, jos nuorella on huono olo esimerkiksi negatiivisesta perheenyhdistämispäätöksestä, enkä voi siihen vaikuttaa.
Lähes kaikilla lapsilla on huoli perheestään. Perheenyhdistämispäätöksen odottaminen on raskasta ja stressaavaa. Lapset ovat usein hermostuneita ja äreitä epätietoisuuden vuoksi.
Ohjaajan tehtävänä on seisoa viranomaisten päätösten takana, mutta omaohjaaja on yleensä myös lapsen kuuntelija ja tukija hänen henkisessä kasvussaan ja traumoista selviämisessä.
– Kivointa on työn vaihtelevuus. Olemme esihenkilöiltä saaneet kaiken tuen. Voimme itse tehdä työstämme oman näköisen ja kehittää ja keksiä asioita lasten ja nuorten kanssa, Laitila kiittelee.
