Merenrantaa Crotonen alueella Calabriassa. 93 ihmisen elämä päättyi helmikuussa Crotonen lähellä sijaitsevan Steccato di Cutron rantavesiin. Kuva: Jenni Meronen
Italian Calabriassa sattui 26. helmikuuta haaksirikko, jossa henkensä menetti 93 siirtolaista. Crotonen kunnan sosiaalityöntekijöille turma merkitsi ennennäkemätöntä voimanponnistusta.
Sen piti olla juhlapäivä. Crotonen kunnan johtava sosiaalityöntekijä Alessanda Mesoraca heräsi 26. helmikuuta viettämään syntymäpäiväänsä, kun kännykkään alkoi tulvia viestejä.
– Sukulaispoikani kirjoitti, että kotikunnassani Cutrossa oli sattunut valtava onnettomuus. Hän oli menossa auttamaan, Mesoraca muistelee Crotonen kunnanvirastossa.
Crotone on vajaan 60 000 asukkaan kaupunki Italian saappaankärjessä, Calabriassa. Se on maan köyhimpiin kuuluvaa aluetta, johon rantautuu tasaisin väliajoin Välimeren yli Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisveneitä.
Turma oli erittäin poikkeuksellinen, väkivaltainen ja traumatisoiva.
Nyt yksi niistä oli pirstoutunut aamuyön myrskyssä aaltoihin noin 30 kilometrin päässä Crotonesta sijaitsevan Cutron edustalla.
– Emme aluksi tajunneet turman vakavuutta. Tuntien kuluessa tiedot uhrien määrästä alkoivat tarkentua, ja ymmärsimme tilanteen dramaattisuuden, Crotonen kunnan sosiaalityöntekijä Francesca Casella kertoo.
Siirtolaisten ja varsinkin yksin maahan tulleiden alaikäisten auttaminen oli molemmille naisille työn puolesta tuttua. Haaksirikon mittakaavat olivat kuitenkin pysähdyttävät.
Summer love -nimisen aluksen kyydissä oli ollut yli 180 siirtolaista, suurin osa afganistanilaisia. 93 ihmistä kuoli, mukaan lukien 35 lasta. Nuorin uhreista oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauva. Eloonjääneitä oli 95.
– Turma oli erittäin poikkeuksellinen, väkivaltainen ja traumatisoiva. Ihmiset olivat hyvin vihaisia, sillä alus oli melkein perillä, vain sadan metrin päässä rannasta. Heidät olisi voitu pelastaa, Mesoraca sanoo.
Moniammatillista apua
Turmapaikka täyttyi pian ihmisistä. Antaakseen pelastajille työrauhan sosiaalityöntekijät odottivat iltapäivään, ennen kuin he lähtivät paikalliseen sairaalaan selvittämään tilannetta. Ensimmäisenä vastassa oli nuori poika, joka itki ensiavussa hysteerisesti.
– Poika oli ollut aluksessa yhdessä setänsä ja 6- tai 7-vuotiaan pikkuveljensä kanssa. He olivat yrittäneet kaikin voimin pitää pikkuveljeä veden pinnalla, mutta tämä oli lopulta paleltunut kuoliaaksi. Poika ei kyennyt hyväksymään, ettei hän pystynyt pelastamaan veljeään, jonka äiti oli uskonut hänen hoitoonsa, Mesoraca muistelee.
Crotonen sosiaalihuollossa työskentelee sosiaalityöntekijöiden lisäksi muun muassa psykologeja ja kulttuuritulkkeja. Nyt koko moniammatillinen tiimi hälytettiin toimintaan.
– Aloimme yhdessä selvittään, missä sairaalassa olevien lasten omaiset olivat. Sairaalassa oli esimerkiksi 3-vuotias lapsi, jonka äidin löysimme, Mesoraca kertoo.
Crotonen sosiaalitoimi vastaa seitsemän muun kunnan sosiaalipalveluista, mukaan lukien Cutro. Koska Cutro on pieni, 10 000 asukkaan kunta, päätettiin haaksirikon jälkihoito keskittää suurempaan Crotoneen. Pian kaupungin Palamilone-urheiluhalli alkoi täyttyä kymmenistä ruumisarkuista.
Omaisten tukena
Nopeasti turman jälkeen uhrien omaisilta alkoi tulla yhteydenottoja sekä Euroopasta että sen ulkopuolelta.
– Tilanteeseen vastataksemme kokosimme yhteen kaikki Crotonen alueen kansalaisjärjestöt. Verkoston koordinaattorina oli sosiaalitoimi, Mesoraca kertoo.
Palamilone-halliin perustettiin palvelupiste, jossa sosiaalityöntekijät, psykologit ja kulttuuritulkit päivystivät aamukahdeksasta iltakahdeksaan.
– Usein olimme paikalla kymmeneen asti. Tavoitteenamme oli tarjota läheisiään tunnistamaan tulleille omaisille tietoa ja tukea, Mesoraca sanoo.
Psykologisen avun lisäksi monet ulkomailta saapuneet omaiset tarvitsivat apua logistiikassa. Useat perheet majoitettiin paikallisiin bed&breakfast-majoituksiin järjestöjen ja hyväntekijöiden kustannuksella. Myös ruoanjakelu toimi vapaaehtoisvoimin.
Vainajien kotiuttaminen ei ollut yksinkertaista.
Tukea tarvittiin erityisesti silloin, kun paikalle matkustanut omainen sai tietää perheenjäsenensä kuolleen.
– Muistan erään naisen, joka oli matkustanut päiväkausia Yhdysvalloista asti, sillä hänen äitinsä oli määrä olla kyseisen aluksen kyydissä. Naisesta näki, että hänessä eli vielä toivo löytää äiti elossa. Hänen ilmeensä kuitenkin muuttui, kun hän astui Palamilonen ovesta sisään. En tule koskaan unohtamaan hänen huutoaan, kun hän tunnisti äitinsä, Casella muistelee.
Sosiaalityöntekijöiden haasteena oli olla omaisten tukena näiden omilla ehdoilla. Osa halusi epätoivoisessa tilanteessa sulkeutua suruunsa ja käpertyä itseensä.
– Pyrimme olemaan kunnioittavia sen suhteen, mitä ihmiset itse halusivat. Olla lähellä, mutta tunkeilematta, ja antamalla surulle tilaa, Casella kertoo.
Erossa poliittisesta kuohunnasta
Crotone nousi turman myötä Italian pääuutisaiheeksi. Kaupunkiin saapui lukemattomia toimittajia, Italian sisäministeri Matteo Piantedosi ja presidentti Sergio Mattarella. Palamilonen edusta täyttyi sadoista ihmisistä, jotka toivat uhrien muistoksi kynttilöitä ja kukkia.
Tapahtumalle etsittiin syyllisiä. Miksi aluksen annettiin jatkaa matkaa epäonniseen loppuunsa, vaikka EU:n rajaviranomainen Frontex oli tietoinen sen reitistä?
Tyrmistystä herättivät myös ministeri Piantedosin kommentit, joiden koettiin syyllistävän vaaralliselle merenylitykselle lähteviä ihmisiä. Mesoraca kertoo sosiaalitoimen pysyneen poliittisesta kuohunnasta tarkoituksellisesti erossa.
– Me keskityimme autettaviin ihmisiin ja heidän tarpeisiinsa, sillä emme halunneet joutua välineellistetyiksi. Emme antaneet esimerkiksi yhtään haastattelua, Mesoraca kertoo.
Pian sosiaalityöntekijät joutuivat tehtäviin, joista heillä ei ollut aiempaa kokemusta tai osaamista. Omaiset tarvitsivat apua vainajien kotiuttamiseen.
– Perheillä oli hyvin vahva halu viedä omaistensa ruumiit kotimaahansa. Se ei ollut lainkaan yksinkertaista, Mesoraca sanoo.
Vainajien kotiuttaminen vaatii monenlaisia todistuksia ja asiakirjoja. Byrokratian kiemuroiden lisäksi tehtävä oli raskas myös henkisesti, sillä jokaisen lomakkeen täyttämisen yhteydessä esiin nousi perheiden koko tarina.
– Vainajien kuljetukseen liittyvä byrokratia ei ole osa työtämme. Oli kuitenkin parempi, että me teimme sen, eikä tavallinen viraston työntekijä, joka ei ehkä olisi osannut nähdä ihmisiä byrokratian takana, Mesoraca kertoo.
Arkkuja vietiin muun muassa Saksaan ja Turkkiin. Casellan mukaan prosessi vei aikaa, ja odotus oli omaisille raskasta.
– Monet ajattelivat voivansa palata kotiin muutaman päivän kuluessa, mutta sen sijaan prosessi vei 15–20 päivää. Ihmiset kyselivät meiltä jatkuvasti, mikseivät he päässeet lähtemään, Casella sanoo.
Kollegoja ei jätetty yksin
Sosiaalityöntekijät viettivät urheiluhallissa kaksi viikkoa, minkä jälkeen he hoitivat vainajien kotiuttamista kunnanvirastosta käsin. Yhteensä auttamista kesti lähes kuukauden.
Kun tilanne lopulta rauhoittui, oli kaikkien tiimin jäsenten takki tyhjä.
– Niin kauan kun olimme keskittyneitä työhömme, siirsimme tilanteeseen liittyvät voimakkaat tunteet taustalle. Varsinainen tunnereaktio ja siihen liittyvä romahdus tuli vasta myöhemmin, Casella kertoo.
Casella kertoo tunteneensa tarvetta ottaa fyysisesti etäisyyttä Palamiloneen. Urheiluhallista oli tullut naisille työpaikan lisäksi paikka, jossa he viettivät vapaa-aikansa.
– Vaikka emme olleet työvuorossa, emme halunneet jättää kollegoja yksin. Olimme hyvin solidaarisia toisiamme kohtaan. Kun emme olleet paikalla fyysisesti, olimme läsnä puhelimen välityksellä, Casella sanoo.
Mesoraca kertoo kokemuksen johtaneen viikkoja kestäneeseen työmotivaation laskuun. Trauma seurasi häntä myös uniin, joissa Mesoracan tytär yritti pelastaa mereen hukkumassa olevaa äitiään.
Mesoracan mukaan sosiaalitoimen psykologit olivat koko ajan tiimin tukena. Sen lisäksi traumaa on käsitelty vertaistuen avulla. Kukaan työntekijöistä ei ole ottanut tapauksen vuoksi vapaata, eikä sellaisen pitämiseen olisi ollut aikaakaan.
– Crotonessa erilaiset hätätilanteet ovat jatkuvia. Koska siirtolaisveneitä tulee jatkuvasti ja alueen köyhyysaste on hyvin korkea, meihin kohdistuu jatkuvaa painetta. Sosiaalitoimen tiimihenki on kuitenkin vahvistunut, Mesoraca sanoo.
Haaksirikkoa ei ole unohdettu
Frontexin mukaan keskisen Välimeren reitti on edelleen siirtolaisten pääasiallinen reitti Eurooppaan.
Elokuun lopussa Italiaan oli saapunut yli 107 000 siirtolaista, tuplasti enemmän kuin vuonna 2022 samalla ajanjaksolla. Ennätysvuonna 2016 Italiaan saapui 181 000 siirtolaista.
Crotonen arjessa tilanne ei ole Mesoracan mukaan näkynyt, sillä Cutron haaksirikon jälkeen siirtolaiset on pyritty poimimaan merestä jo paljon ennen rantaa. Kaupungin vastaanottokeskukseen siirretään kuitenkin jatkuvasti ihmisiä Lampedusan saarelta.
Turman 95 eloonjääneestä Crotoneen on jäänyt asumaan 13. Suurin osa muista suuntasi Saksaan tai muihin Euroopan maihin.
Helmikuista haaksirikkoa ei ole kuitenkaan unohdettu. Turman puolivuotispäivänä Cutron rannalle laskettiin kello 4.30 aamuyöllä 93 kynttilää.
