– Olen todella huolissani hoidollisesta jatkuvuudesta. Lyhyet hoitojaksot näyttäytyvät päihdehoidossa pulmallisina pitkäkestoisten ja vakavien riippuvuusongelmien yhteydessä, väitöstutkija Teija Karttunen sanoo.
Päihdehoitoon tulevat naiset tarvitsevat uudenlaista, kokonaisvaltaista ja monialaista tukea.
Kulttuurinen muutos haastaa perinteisen päihdehoidon, joka on suunniteltu vastaamaan miesten tarpeisiin. Naisten päihteiden käyttö sekä siihen liittyvät sosiaaliset ja terveydelliset haitat ovat yleistyneet Suomessa. Samalla päihdepalvelut kaipaavat päivitystä.
Tämä oli tausta, miksi väitöskirjatutkija Teija Karttunen tarttui päihdetyön aiheisiin naiserityisestä näkökulmasta. Kiinnostus naiseuden teemoja kohtaan nousi omasta työhistoriasta.
– Työskentelin aiemmin sosiaalityöntekijänä lastensuojelussa ja A‑klinikalla ja tapasin paljon naispuolisia päihteiden käyttäjiä, hän kertoo.
Karttunen keräsi aineistoa väitöskirjaansa seuraamalla naisille suunnatun päihdehoitolaitoksen päivittäistä arkea ja haastattelemalla paikan työntekijöitä. Naiseuden moninaisuus korostui kohtaamisissa.
– Naisten hoidosta ja päihdeongelmista puhutaan ennen muuta lapsille koituvien haittojen ja lastensuojelun tarpeen näkökulmasta käsin. Se on tärkeää, mutta toisaalta naiseuteen liittyy paljon muutakin kuin äitinä olemista. Siksi myös hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista ja huomioida sukupuoli laajemmin.
Kokonaisvaltaisen hoidon tarve liittyy usein psykososiaalisiin ongelmiin
Monella päihdehoidon asiakkaalla on traumaattisia kokemuksia ja mielenterveyden ongelmia. Kasautuneet ongelmat muodostavat kokonaisuuden, joka vaatii pitkäjänteistä tukea.
– Olen todella huolissani hoidollisesta jatkuvuudesta. Lyhyet hoitojaksot näyttäytyvät päihdehoidossa pulmallisina pitkäkestoisten ja vakavien riippuvuusongelmien yhteydessä, Karttunen sanoo.
Lisäksi naispuoliset päihdehuollon asiakkaat kokevat helposti häpeää omasta tilanteestaan, koska päihdeongelman ei nähdä vastaavan yhteiskunnan luomiin odotuksiin naiseudesta ja äitiydestä.
– Energiaa menee hirveästi peittelyyn ja salailuun. On tärkeää pohtia, millä tavalla hoitojärjestelmässä voidaan käsitellä näitä häpeän kokemuksia. Nainen saattaa esimerkiksi epäillä, onko lainkaan hoidon ja huolenpidon arvoinen, Karttunen kertoo.
Tukea myös kotiin
Itsetunnon tukemisen lisäksi muu sosiaalisen tuen tarve korostuu naisten kanssa työskennellessä. Etenkin hoitojakson jälkeinen aika on kriittistä sen kannalta, miten yhteiskuntaan voidaan liittyä ja kiinnittyä uudelleen.
Karttusen mielestä sosiaalialalla työmuotoja olisikin hyvä kehittää rohkeasti hoidon sosiaalista puolta korostaen.
– Laitoksessa kyllä pärjää, mutta monet kaipaavat tukea sen jälkeiseen arkeen. Sosiaalityön olisi hyvä olla mukana luomassa asiakkaiden arkea kannattelevia ympäristöjä ja suhteita, jotka yhdistäisivät ammatillista osaamista vapaaehtois- ja vertaistukitoimintaan materiaaliset tarpeet huomioiden, Karttunen pohtii.
Ella Rantanen
Yhteiskuntatieteiden maisteri Teija Karttusen sosiaalityön väitöskirjan “Naiserityistä päihdehoitoa – etnografinen tutkimus päihdehoitolaitoksen naistenyhteisöstä” tarkastustilaisuus pidettiin 28.9.2019 Jyväskylän yliopistossa.
