Vaikea jengitilanne myllertää sosiaalipolitiikkaa Ruotsissa 

Jo alakouluikäisiä lapsia rekrytoidaan rikollisjengeihin Ruotsissa. Vaikeaa tilannetta yritetään ratkaista sellaisin keinoin, joita sosiaalialan ammattijärjestön on hankala hyväksyä. 

Ruotsin sosiaalipolitiikka on valtavan muutoksen keskellä. Maahan on tulossa uusi sosiaalipalvelulaki yli 20 vuoden jälkeen, sosiaalialan korkeakoulutuksen opintosisällöt uusitaan ja lukuisat rikoslakimuutokset vaikuttavat suoraan sosiaalityöhön. 

Syynä näihin uudistuksiin on jengirikollisuus ja etenkin lasten ja nuorten osuus siinä. Koulutusuudistusten ja lakimuutosten tarkoituksena on saada nujerrettua – tai edes vähennettyä – jengirikollisuutta. 

Kuolemaan johtavia jengiampumisia on lähes viikoittain. Varsinkin lasten osuus jengeissä on huolestuttava: yhä useampi ampuja ja uhri on alaikäinen, jopa alle 15-vuotias.  

Käytännössä kaikki alaikäiset vakavan rikoksen tehneet lapset ovat sosiaaliviranomaisten vastuulla, sillä Ruotsissa alle 18-vuotiasta ei lähtökohtaisesti tuomita vankilaan, vaan suljettuun nuorisokotiin (sluten ungdomsvård). 

Teini-ikäisiä lapsia rekrytoidaan jengeihin ahkerasti, erityisesti lastenkodeista (hvb-hem) ja nuorisokodeista (sis-hem). Alakouluikäisiä lapsia käytetään puolestaan niin sanottuina juoksupoikina, toimittamaan pieniä tehtäviä tai pitämään vahtia. 

Sitä sosiaalialan työntekijä Louise Niska yrittää estää. Hän työskentelee Uppsalan sosiaalipalveluiden nuorisoyksikössä, jossa on meneillään marraskuussa 2023 aloitettu pilottihanke Lilla Gängsnacket (suom. Pieni jengijuttelu) koulujen neljäs- ja viidesluokkalaisille lapsille.  

Poliisin tehtävä ajaa sosiaalipalveluiden tehtävän ylitse.

Hankkeen sisältö on muokattu maan lääninhallitusten ja poliisiviranomaisen tekemästä, aikuisille suunnatusta materiaalista. Uppsalassa siitä on tehty lapsille sopiva versio, johon on lisätty pohdintaharjoituksia. Niissä lapset oppivat, millaisia jengien rekrytointiyritykset voivat olla ja harjoittelevat sitä, miten tilanteissa kannattaa toimia. 

– Tärkeintä on se, että lapsi saa tietoa ja ymmärtää, miksi ja mistä on kyse, sanoo Louise Niska.  

Niska on tehnyt töitä nuorisoyksikössä vajaan kolmen vuoden ajan. Sinä aikana hän on nähnyt, kuinka yhä nuorempia lapsia yritetään saada mukaan jengirikollisuuteen. Näitä samoja 10–11-vuotiaita lapsia, joiden kanssa hän tekee töitä kouluissa. 

Lapsia on pyydetty esimerkiksi nostamaan pankkiautomaatista rahaa, jonka aikuinen ensin siirtää lapselle puhelimella. Tai pyydetty lasta kuljettamaan kassi tiettyyn paikkaan. Kun Niska puhuu lasten kanssa näistä asioista, ovat he hyvin perillä tilanteesta. 

– Käymme läpi, miksi joku haluaisi, että lapsi vie kassin jonnekin. Mitä siellä kassissa voi olla, kysyn lapsilta ja he vastaavat: aseita tai huumeita. Se pitää paikkansa, Niska kertoo. 

Lasten voi olla vaikea sanoa ei monesta eri syystä. Korvauksena voi olla rahaa, suuriakin summia. Heille voidaan tarjota kalliita vaatteita, joita muilla on ja joiden avulla voi kuulua paremmin joukkoon. 

– Ulkopuolelle jääminen on kaikista pahinta, Niska huomauttaa. 

Alaikäisten rekrytointi rangaistavaa

Viime kesästä asti Ruotsissa on ollut rangaistavaa rekrytoida alaikäisiä mukaan rikollisuuteen. Rikoslakimuutoksen myötä lapsen rekrytointi jengin toimintaan voi johtaa enimmillään neljän vuoden vankeusrangaistukseen. 

Louise Niskan työviikosta osa päivistä kuluu kouluissa, osa nuorisovastaanotolla ja osa niin sanotuissa kenttätöissä. Niissä hän kiertää työparinsa kanssa paikoissa, joissa lapset ja nuoret viettävät aikaa: nuorisotiloissa, kirjastoissa, kauppakeskuksissa.  

Hänen tehtävänään on muun muassa tunnistaa merkkejä, jotka viittaavat siihen, että lapsi on mahdollisesti päätynyt tekemisiin jengien kanssa. Louise Niska listaa näitä merkkejä: 

– Esimerkiksi se, että yhtäkkiä vaihtaa täysin kaveripiiriä eivätkä vanhemmat tiedä, kenen kanssa lapsi liikkuu. Lapsi voi antaa rahaa muille lapsille, ja pyytää sitä myöhemmin takaisin. Lapsella voi olla uusia, kalliita vaatteita tai tavaroita. 

Jos näitä merkkejä ilmaantuu, puhuu hän ensin lapsen huoltajan kanssa. Huoltajan suostumuksella ryhdytään miettimään jatkotoimenpiteitä. Jos tilanne on vakava, täytyy Niskan tehdä saman tien lastensuojeluilmoitus.  

Ja tietysti hän puhuu lapsen itsensä kanssa. Sillä tavalla hän saa kartoitettua jo alkuvaiheessa, onko merkeissä perää. 

Luottamusta lapsiin hän rakentaa pääasiassa olemalla läsnä. Hän on paikalla koulussa, myöhemmin iltapäiväkerhossa, nuorisotilassa tai ostoskeskuksessa. 

– Välillä menen mukaan matematiikan tunneille, koska matikka on minulle vähän vaikeaa. Lapset näkevät, etteivät aikuisetkaan osaa kaikkea. Sillä tavalla teen itsestäni helpommin lähestyttävän.  

Ja tietysti sekin auttaa, ettei hänen tarvitse koskaan komentaa tai rangaista lapsia. Lisäksi kaikki nuorisoyksikön työntekijät pitävät samanlaisia vaatteita. Lasten on helpompi luottaa toisiin työntekijöihin myöhemmin, kun he tietävät millaisista aikuisista on kyse. 

Kaiken tämän avulla on hieman helpompi saada yhteys lapseen, ja mahdollisesti estää lapsen päätyminen rikollisjengiin. 

– Sillä ei kukaan lapsi halua olla rikollinen, Niska sanoo. 

Sosiaalipolitiikkaa myllerretään

Myös sosiaalialan ammattiliitolla on jengitilanteen vuoksi kädet täynnä: toimenpiteitä, lakiesityksiä ja selvityksiä on niin paljon. Sosiaalioikeuden juristi Monica Engström Akademikerförbundet SSR -ammattiliitosta kertoo, että hänellä on tällä hetkellä täysi työ pysytellä perillä kaikesta. 

– Sosiaalialalla ei ole koskaan tapahtunut yhtä paljon, hän kertoo. 

Engströmin edustamaan ammattiliittoon Akademikerförbundetiin kuuluu suurin osa maan sosiaalialan korkeakoulutetuista, jotka ovat Ruotsissa kaikki nimikkeeltään sosionomeja. 

Ei kukaan lapsi halua olla rikollinen.

Sosiaalipolitiikkaa siis myllerretään kunnolla Ruotsissa. Silti maan hallitusohjelmassa Tidön sopimuksessa ei ole aiheelle lainkaan omaa lukua. Sosiaalipalvelut kyllä mainitaan, mutta pääasiassa kriminaalipolitiikan yhteydessä. Juuri se on ongelma, Engström sanoo. 

– Sosiaalipalvelut ovat nyt väline kriminaalipolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen, ja poliisin tehtävä ajaa sosiaalipalveluiden tehtävän ylitse. Omat tavoitteemme on pantu syrjään, eikä kukaan kysy millaisia työkaluja sosiaalipalveluiden työntekijät itse tarvitsisivat, Engström sanoo. 

Esimerkki sosiaalipalveluiden käyttämisestä rikosten ehkäisyyn ja selvittämiseen on hallituksen tavoite purkaa sosiaalipalveluiden, koulujen ja poliisin välistä tietosuojaa. Selvitykset ovat vielä kesken, mutta pelkona on, että kaikki sosiaalipalveluissa sanottu menisi suoraan poliisin tietoon. 

– Tällaisia toimenpiteitä ei pitäisi tehdä sosiaalipalveluiden oman työn kustannuksella. Jos jaamme kaiken tiedon poliisille, ei meillä pian ole enää tietoja, mitä jakaa, sillä ihmiset lopettavat kertomasta, Engström sanoo. 

Moni toimenpiteistä kohdistuu maahanmuuttajaväestöön

Se ei ole ainoa asia, johon ammattiliitto suhtautuu kriittisesti. Lapsiin kohdistuvat pakkokeinot, haavoittuvaisessa asemassa olevien maahanmuuttajavoittoisten lähiöiden tarkastusvyöhykkeet ja korostettu vanhempainvastuu ovat asioita, jotka ovat liitosta ongelmallisia. 

Selvityksessä oleva korostettu vanhempainvastuu voisi tarkoittaa sitä, että jengirikollisuuteen päätyneen lapsen vanhemmilta voitaisiin evätä sosiaalietuuksia tai jopa ottaa pois Ruotsin kansalaisuus. 

– Ruotsissa pelätään niin paljon jengirikollisuutta, että ollaan valmiita menemään yli rajojen. Jotkut näistä lakimuutoksista ja -esityksistä huolettavat liittomme jäseniä, sillä sosiaalialan ammattietiikka – se, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia – on ristiriidassa osan muutoksista kanssa, Engström sanoo. 

Moni hallituksen toimenpiteistä kohdistuu pääasiassa maahanmuuttajaväestöön. Esimerkiksi tarkastusvyöhykkeiden on jo etukäteen todettu tulevan aiheuttamaan etnistä profilointia ja syrjintää, ja vyöhykkeet kohdistettaneen juuri maahanmuuttajavaltaisiin lähiöihin. 

Tarkastusvyöhykkeet ovat Tanskasta tuotu malli, jossa tietty alue, yleensä lähiö, asetetaan tarkastusvyöhykkeeksi kahden viikon ajaksi kerrallaan. Tuona aikana poliisi voi tehdä ilman rikosepäilyä ruumiintarkastuksia kenelle tahansa, myös lapselle.  

Sosiaalialan ammattietiikka on ristiriidassa muutosten kanssa.

Tarkoituksena on saada kerättyä pois aseita ja räjähteitä. Laki vyöhykkeistä astui voimaan huhtikuussa. 

Liitto on siis kriittinen monen asian suhteen. Kuuntelevatko poliitikot ammattiliittoja? 

– Kyllä ja ei. Me teemme kaikkemme vaikuttaaksemme päätöksiin, ja poliitikot tietävät meidän mielipiteemme. Toistaiseksi he eivät ole kuitenkaan perääntyneet, Engström sanoo. 

Ensi vuonna voimaan tulevaan uuteen sosiaalipalvelulakiin liitto sen sijaan uskoo vahvasti. 

– Kunhan sosiaalipalvelut saavat riittävän rahoituksen työhönsä. Jos vain sosiaalityöhön ja kouluihin voisi panostaa yhtä paljon kuin poliisin työhön, Engström toivoo. 

Lähteet myös: Ruotsin hallitusohjelma, hallituksen sosiaali- ja kriminaalipolitiikan selvitykset, sosiaalipalvelulaki, rikoslaki, Ruotsin poliisi, Socionomen-lehti.  

Tämä kaikki muuttuu Ruotsin sosiaalipolitiikassa 

• Sosiaalipalvelulaista on tulossa uusi versio vuonna 2025. Nykyinen laki on vuodelta 2001, ja uutta versiota on valmisteltu jo seitsemän vuoden ajan. Uudessa versiossa on korostettu sosiaaliviranomaisten vastuuta rikollisuuden ennaltaehkäisyssä. 

• Sosionomikoulutuksen sisältö käydään läpi tämän vuoden aikana ja siihen tehdään muutoksia, jotta koulutus antaisi sosionomeille paremmat valmiudet kohdata jengirikollisuutta. Ruotsissa kaikki sosiaalialan korkeakoulutetut ovat nimikkeeltään sosionomeja, toisin kuin Suomessa. 

• Hallitus haluaa helpottaa tiedonvaihtoa poliisin, sosiaaliviranomaisten ja koulujen välillä. Tämä tapahtuisi runsain lakimuutoksin, joista tehdään parhaillaan selvityksiä.  

• Vireillä on myös lukuisia lakimuutosselvityksiä koskien rikoslakia, ja nämä muutokset vaikuttavat suoraan sosiaalityöhön. Moni hallituksen pöydällä oleva selvitys koskee alaikäisiä rikoksentekijöitä. Hallitus selvittää muun muassa suljettujen nuorisokotien purkua ja niiden korvaamista nuorisovankiloilla, rikosvastuun 15 vuoden ikärajan laskua sekä alle 15-vuotiaisiin lapsiin kohdistuvien pakkokeinojen käyttämistä.

Anni Emilia Alentola