Hyvinvointivaltio ja ammattiyhdistysliike ovat kuin majakka ja perävaunu, toteaa tutkija. Kun ammattiyhdistysliike heikkenee, myös hyvinvointivaltio huojuu.
Ammattiyhdistysliikkeen heikentyminen näyttää vähentävän sosiaali- ja työllisyyspolitiikan menoja ja lisäävän tuloerojen kasvua. Työntekijöiden järjestäytymistä kannattaa siis edistää, jos halutaan lisätä tasa-arvoa.
Arvio perustuu valtiotieteen tohtori Ari-Matti Näätäsen sosiaalipolitiikan alan väitöstutkimukseen, jossa hän selvitti ammattiyhdistysliikkeen ja talouden globalisaation yhteyttä OECD-maiden sosiaalipolitiikkaan. Tarkasteltu ajanjakso ulottui 1980-luvulta noin vuoteen 2013.
Tutkimus osoitti, että talouden globalisaation yhteydet sosiaalipolitiikkaan voivat olla jopa myönteisiä, mutta ammattiyhdistysliikkeen heikentymisellä on toisenlainen vaikutus. Jäsenmäärän vähenemisen vuoksi ay-liikkeellä on aiempaa heikommat mahdollisuudet puolustaa laajaa, tuloeroja tasaavaa hyvinvointivaltiota, jota se omalta osaltaan on ollut rakentamassa.
– Voi sanoa, että ammattiyhdistysliike on hyvinvointivaltion selkäranka. Sillä on ollut vahva rooli kaikissa sosiaalipoliittisissa uudistuksissa sairausvakuutuksesta ja työttömyysvakuutuksesta lähtien, Näätänen sanoo.
Jos ay-liikkeen heikentyminen jatkuu, vaarana hänen mukaansa on, että yhteiskuntaamme ei enää tunnista hyvinvointivaltioksi ainakaan pohjoismaisessa mittakaavassa.
– Esimerkiksi suomalaisten työttömyysturvaa ajetaan nyt Pohjoismaiden heikoimmaksi, ja silloin olemme kohta lähempänä Britanniaa kuin Ruotsia.
Viesti tavoittaa päättäjät
Tuloeroja vähentävät Näätäsen tutkimuksen mukaan korkeat sosiaaliturva- ja palvelumenot, progressiivinen verotus sekä työntekijöiden vahva järjestäytyminen.
Ammattiyhdistysliike pitää yllä työehtosopimusjärjestelmää ja usein edistää euromääräisiä palkankorotuksia, mikä hillitsee tuloerojen kasvua. Korkea työttömyys ja työmarkkinoiden polarisoituminen taas lisäävät tuloeroja.
Tuloeroja tasaava hyvinvointivaltio on ammattiyhdistysliikkeelle tärkeä monesta syystä. Yksi syy on Näätäsen mukaan se, että laaja hyvinvointivaltio parantaa työntekijöiden neuvotteluvoimaa, kun työtä hakevan ei tarvitse ”ase ohimolla” ottaa vastaan mitä työtä tahansa, vaan hän voi etsiä sopivampia tehtäviä.
– Toinen syy on se, että ammattiyhdistysliikkeen kautta etenkin matalapalkka-alojen viesti tavoittaa paremmin päättäjät. Yhteiskunnassa puhutaan enemmän esimerkiksi työelämän epäkohdista, kun siellä on ammattiyhdistysliike, joka välittää tietoa medialle ja päätöksentekijöille.
Ammattiyhdistysliike ei hyödytä vain jäseniään, vaan myös yhteiskunnan huono-osaisia.
Lisäksi työntekijöiden ääni kuuluu huomattavasti voimakkaammin päätöksenteossa sellaisessa järjestelmässä, jossa työnantajat, työntekijät ja valtio yhdessä kehittävät sosiaaliturvajärjestelmää.
Järjestäytymisastetta pitäisi nostaa
Ammattiyhdistysliikkeen heikentyessä riskinä on, että sen toiminta kaventuu vain työssä käyvien jäsenten etujen ajamiseksi. Näätäsen tutkimuksessa tästä ei näkynyt vielä merkkejä.
Ammattiyhdistysliike ei hyödytä vain jäseniään vaan laajemmin yhteiskunnan huono-osaisia. Niissä maissa, joissa järjestäytymisaste oli muita korkeampi, myös ensisijaisesti työttömille suunnattujen työllisyyspalveluiden resurssit olivat vahvemmat.
Jos ammattiyhdistysliikkeen heikkeneminen jatkuu, uhka sen toiminnan ja tavoitteiden kaventumisesta on tutkijan mukaan olemassa. Hänestä ay-liikkeen olisikin syytä kiirehtiä toimiaan järjestäytymisasteen nostamiseksi. Näätänen myös ehdottaa nuorten ja matalapalkka-alojen järjestäytymisen tukemista julkisin varoin.
– Haluan uskoa, että hyvinvointivaltion kannatus on nuoremmissakin sukupolvissa niin laajaa, että jos heille selvitetään ammattiyhdistysliikkeen ja hyvinvointivaltion yhteyttä, se saa nuoriakin kiinnostumaan ammattiliiton jäsenyydestä.
Näätänen toteaa, että EU:n piirissä on viime aikoina noussut huoli ay-liikkeen heikentymisen yhteiskunnallisista vaikutuksista. Hän uskoo tämän viestin kantautuvan lähivuosina Suomeenkin.
Yhteys globalisaatioon positiivinen
Talouden globalisaation yhteys sosiaalipolitiikkaan osoittautui Näätäsen tutkimuksen mukaan positiiviseksi, vaikka sen usein väitetään kaventavan sosiaalipolitiikan menoja. Talouden globalisaatio tarkoittaa prosesseja, joiden myötä ihmiset, tavarat, pääoma ja palvelut liikkuvat aiempaa vapaammin tai vähäisemmin kustannuksin.
– Tulosteni mukaan talouden globalisaation julkisen talouden menoja supistava vaikutus ei koske sosiaalipolitiikan rahoitusta. Sosiaalipolitiikan kohdalla maan avoimuus kansainvälisillä markkinoilla lisää usein rahamenoja, ei vähennä niitä.
Tämä selittyy sillä, että globalisaation voimistuessa kansalaisten vaatimukset kohonneiden työelämän riskien kompensoimiseksi kohdistuvat voimakkaammin sosiaalipolitiikkaan, koska se lieventää suoraan näiden riskien, kuten työttömyyden ja työkyvyttömyyden, inhimillisiä seurauksia.
Näätänen tarkasteli myös ammattiyhdistysliikkeen yhteyttä talouskasvuun. Tulokset puhuivat sen puolesta, että ammattiyhdistysliike kiihdyttää niin kutsuttua luovaa tuhoa niin, että hyvät yritykset pärjäävät ja tuottavat korkean tuottavuuden työpaikkoja.
– Viimeaikaisen tutkimuksen perusteella väite siitä, että puolustaessaan hyvinvointivaltiota ammattiyhdistysliike veisi taloudellista pohjaa yritystoiminnalta ja rapauttaisi kilpailukykyä, ei näytä pitävän paikkansa.
Valtiotieteen tohtori Ari-Matti Näätäsen väitöskirja´The Role of Trade Unions and Economic Globalization in Contemporary Social Policy´ tarkastettiin Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa 29.9.2023.
Helinä Kujala
