Uupumus ja taloudelliset huolet painavat maatalousyrittäjiä

Usein viljelijät ottavat minuun yhteyttä taloudellisen tilanteen varjolla. Sitten kun menen käymään tilalla, tulee esiin muutakin murhetta ja huolta, sanoo Voimaa farmarille ‑hankkeessa työskentelevä sosiaalityön opiskelija Maria Savolainen.

Hankeasiantuntija Maria Savolainen kävelee pellonlaitaa aamuauringossa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana maatalousyrittäjyyden nurja puoli on tullut hänelle tutuksi.

Hän työskentelee MTK Pirkanmaan Voimaa farmarille ‑hankkeessa. Se tarjoaa maatalousyrittäjille apua jaksamiseen, työhyvinvointiin ja talouspulmiin.

Maria Savolainen opiskelee työn ohessa sosiaalityötä Tampereen yliopistossa. Syksyllä hän aloittaa syventävät opinnot.

– Olen lammasfarmarin tytär Laihialta ja itsekin maatilan emäntä. Ymmärrän maatilan arkea ja tiedän, mitä kaikkea vuoden kiertoon kuuluu.

Savolaisen mukaan sosiaalityön opinnoista on ollut hänelle valtavasti hyötyä, vaikkei työskentely Voimaa farmarille ‑hankkeessa niitä edellytetäkään.

– Opintojen kautta minulla on jonkinlainen ymmärrys suomalaisesta palvelujärjestelmästä, ja olen toki saanut opinnoista myös eväitä vaikeuksissa olevan ihmisen kohtaamiseen.

Pirkanmaalla on liki 4 000 maatilaa

Maatiloista runsaat sata saa apua Voimaa farmarille ‑hankkeesta. Savolaisen lisäksi työtä tuottajien hyväksi tekee hankepäällikkö Maija Pispa.

– Hanke on ensiapuluontoinen. Pyrimme löytämään mahdollisimman pian ratkaisuja ja tahoja, joiden puoleen asiakkaat voivat kääntyä, Savolainen kertoo.

Tavallisimmin asiakassuhde saa alkunsa maatalousyrittäjän omasta yhteydenotosta. Soitto tai sähköposti saattaa tulla myös esimerkiksi sukulaiselta, naapurilta, eläinlääkäriltä, lomittajalta tai maatalouden asiantuntijajärjestö ProAgrian neuvojalta.

Luottamuksellista ja maksutonta tukea on tarjolla jokaisessa maakunnassa.

– Jos yhteyttä ottaa joku muu kuin viljelijä itse, tilanteet ovat silloin usein kärjistyneitä. Viljelijä saattaa hävetä omaa tilannettaan tai sitten hän ei enää tunnista sitä.

Kun yhteydenotto tulee, Savolainen sopii tilakäynnin. Tilalla hän keskustelee yrittäjän tai yrittäjien kanssa ja pyrkii keskustelemalla saamaan tilanteeseen selvyyttä.

– Ensimmäisellä käynnillä kartoitetaan kokonaistilanne. Siinä menee väkisinkin aikaa, kun käymme läpi maatilan ja asiakkaan asiat, jotka voivat olla toisistaan irrallisiakin.

Tavallisesti Savolainen menee tilalle yksin. Jos tapaus on haastava tai tilalla on paljon väkeä, lähtee kollega mukaan. Uhkaavia tilanteita Savolainen ei ole työssään kokenut.

Usein jo pihasta näkee, millä tolalla asiat ovat

– Pihapiiri saattaa olla räjähtäneen näköinen. Kaikki tavarat ovat läsähtäneet siihen, mihin ne on jätetty ja eläimet ovat huonolla hoidolla, kertoo Savolainen.

Savolaisen mukaan kaikki eläintuotantosuunnat ovat erityisen kuormittavia, koska eläintenhoito on sitovaa. Eläimet kun on hoidettava vuoden jokaisena päivänä.

– Asiakkaissa on todella paljon niitä, jotka ovat ihan loppuun uupuneita. Tilakäynneillä näkyy, että maatalousyrittäjät ovat kiinni työssään, eikä vapaita juuri ole.

Pirtin pöydällä Savolaista saattaa odottaa pino avaamattomia laskuja.

– Työuupumus saattaa olla syy siihen, että tilan talouskin on rempallaan. Tai sitten taloudessa on tullut takapakkia ja se aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia.

Laskut jäävät yleensä avaamatta siksi, ettei niihin ole varaa, Savolainen sanoo. Tällöin hän aloittaa urakan avaamalla kuoret ja lajittelemalla laskut eräpäivän mukaan.

– Sitten perkaamme yrittäjän kanssa pinoista kiireellisimmät. Jos kyseessä on kotieläintila, niin ainakin sähkölasku pitää saada hoidettua jollain ilveellä.

Seuraavaksi Savolainen soittaa ulosottovirastoon ja ottaa yhteyttä perintätoimistoihin, ja siten asiat alkavat pikkuhiljaa selvitä.

Kuva: Laura Vesa

Kiinni solmuihin

Talouden ja työtaakan lisäksi sukupolvenvaihdokset kiristävät usein ihmissuhteita maatiloilla. Vanha ja nuori pari eivät aina enää edes puhu toisilleen.

– Vanha pari käy jakamassa neuvojaan, vaikka niitä ei ole pyydetty, jolloin nuori pari kokee, etteivät he saa elää ja kehittää tilaa haluamallaan tavalla, sanoo Savolainen.

Savolaisen mukaan suhdesoppa ratkeaa vain keskustelemalla avoimesti.

– Keskustelu synnyttää usein uusia oivalluksia. Eräässäkin tapauksessa vanha pari päätti muuttaa pois tilalta. Se oli varmasti hyvä ratkaisu molemmille osapuolille.

Joskus taas jatkaja ei ota vastuuta tilan töistä.

– Eräskin nuori isäntä ei viitsi nousta aamulla navettaan, koska hän tietää, että vanhemmat menevät kuitenkin, Savolainen kertoo.

Tällaisissa tapauksissa vanhan parin pitäisi Savolaisen mukaan sanoutua kokonaan irti tilan hoidosta. Oivalluksen on kuitenkin tultava heiltä itseltään, hän toteaa.

– Viime käynnillä teimme lukujärjestyksen, jotta nuorelle isännälle tulisi päiviä, joina hän oikeasti olisi vastuussa tilasta.

Kitkaa saattaa olla myös työntekijöiden kanssa tai isäntäparin välillä. Maatiloilla parisuhteen hoitaminen jää helposti työtoveruuden jalkoihin, Savolainen sanoo.

Maatalousyrittäjä voi saada 500 euron ostopalvelujen sitoumuksen esimerkiksi terapiapalveluihin, juridiseen apuun tai talousneuvontaan.

– Yksi keino on miettiä isäntäparin keskinäistä työnjakoa eli onko molemmilla oma vastuualueensa ja olisiko vastuunjaon vahvistamisesta apua. Suosittelen usein myös pariterapiaa.

Lähiruokaa arvostetaan, mutta ei sen eteen tehty työ

Monimutkainen ja kankea byrokratia tuo maatalousyrittäjien arkeen omat paineensa. Heitä ahdistaa myös tuottajia arvosteleva julkinen keskustelu.

– Lähiruokaa ja luomua arvostetaan, mutta niiden eteen tehtyä työtä ei. Se syö viljelijöiden motivaatiota ja vaikuttaa jaksamiseenkin, Savolainen kertoo.

Voimaa farmarille ‑hanke valmentaa Savolaista sosiaalialan töihin.

– Tämä työ antaa todella paljon. Tapaukset ovat erilaisia ja haastavia. Elämän koko kirjo on läsnä tiloilla ja opin jatkuvasti lisää. Se on tässä ihan parasta.

Erityisesti Savolaista palkitsevat onnistumiset, kuten yksin maitotilallaan työskennelleen isännän tapauksessa. Hän ei halunnut mennä lääkäriin, vaikka oli todella huonossa kunnossa.

– Jankkasin ja jankkasin hänelle siitä. Sitten eräänä päivänä hän soitti ja kertoi käyneensä lääkärissä ja saaneensa kuntoutusta puoltavan lausunnon.

Savolainen kokee, että työstä on hänelle hyötyä myös opinnoissa.

– Minulla on mielessä konkreettisia esimerkkejä, kun käsittelemme vaikka sosiaalioikeutta tai palvelujärjestelmiä. Lisäksi työ antaa näkökulmaa ja motivaatiota opintoihin.

Meeri Ylä-Tuuhonen

”Viljelijää ei kuulla sote-palveluissa”

Sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset eivät aina ymmärrä maatalousyrittäjien työnkuvaa, jolloin yrittäjät saattavat jäädä vaille tarvitsemaansa apua, sanoo Maria Savolainen.

Esimerkiksi sosiaalitoimistossa maatalousyrittäjä saattaa saada kehotuksen myydä omaisuuttaan, vaikka se on olemassa elinkeinoa varten.

– Perusoikeudet turvaavat myös maatalousyrittäjille oikeuden sosiaaliturvaan, viimesijaiseen toimeentuloon, elinkeinovapauteen ja omaisuudensuojaan, Savolainen sanoo.
Maatalousyrittäjät eivät Savolaisen mukaan aina hae toimeentulotukea, vaikka olisivatkin siihen oikeutettuja, koska tuen saaminen ja hakeminen on kohtuuttoman monimutkaista.

– Jos sosiaalityöntekijällä on asiakkaana maatalousyrittäjä, hän voisi ottaa meihin yhteyttä. Autamme mielellämme. Hanketyöntekijöitä on joka maakunnassa, Savolainen vinkkaa.

Osa lääkäreistä taas ei myönnä maatalousyrittäjille riittävän pitkiä sairauslomia. Lääkäri saattaa esimerkiksi olettaa, että maitotilallinen voi levätä jouluna, vaikka lehmät täytyy lypsää myös silloin.
Savolainen kertoo maatalousyrittäjästä, joka ei pystynyt työskentelemään nivelrikon vuoksi. Hän toivoi pääsevänsä työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Lääkäri kirjoitti lausuntoon, että potilas soveltuu emännän tehtäviin. Hänellä ei ollut mitään käsitystä, mitä ne ovat, eikä emäntä tullut kuulluksi eikä ymmärretyksi.