Suurin osa suomalaisista kokee, että digitalisaatio on muuttanut työtä hyvään suuntaan. Sosiaali- ja terveysalalla digi-uupujia on kuitenkin keskimääräistä enemmän.
Paperirumba jää pois, kun asiakastiedot saa sähköisesti tietojärjestelmästä. Aikaa ja vaivaa säästyy, kun sopimusten tekeminen hoituu verkossa. Koko työryhmä voi osallistua etäpalaveriin, ja kollegan tavoittaa tarvittaessa helposti työyhteisön Teams-kanavassa.
Kun perhesijoituksen sosiaalityöntekijä Kati Jääskeläinen pohtii digitalisaation vaikutuksia omaan työhönsä ja työhyvinvointiinsa, esiin nousee lähes pelkästään plussapuolia. Hän myöntääkin olevansa digimyönteinen ja omaksuvansa helposti uudet ohjelmat ja sovellukset.
– Toki on niitäkin hetkiä, jolloin tuntuu, että ennen kaikki oli paremmin. Mutta enemmän pidän tietotekniikkaa hyvänä työvälineenä, jolla voi lisätä työhyvinvointia, Etelä-Savon hyvinvointialueella työskentelevä Jääskeläinen sanoo.
Samoin kokee suurin osa suomalaisista palkansaajista, osoittaa Tampereen yliopiston ja Työterveyslaitoksen tutkimus.
– Yleisesti ottaen suomalaiset palkansaajat tuntuvat olevan todella vahvasti motivoituneita digitalisointiin. Vaikka se kuormittaa, sitä pidetään myös palkitsevana ja työtyytyväisyyttä lisäävänä asiana, sanoo tutkijatohtori Tuuli Turja Tampereen yliopistosta.
Suurin osa digi-leimahtelijoita
Tutkimuksessa palkansaajat jaoteltiin neljään eri ryhmään sen mukaan, kokivatko he digitalisaation vähentävän vai lisäävän oman työn kuormittavuutta ja miten mielekkäänä he muutosta pitivät. Suurin osa työntekijöistä sijoittui kategoriaan, jonka tutkijat nimesivät digi-leimahtelijoiksi. Tähän ryhmään kuuluvien mielestä digitalisaatio on tuonut työhön sekä mielekkyyttä että lisäkuormitusta.
– Työ on silloin vaativaa ja kuormittavaa mutta samalla palkitsevaa ja positiivisessa mielessä haastavaa, Turja kuvailee.
Sote-sektorilla saatetaan digitalisoida vääriä asioita.
Toiseksi suurin joukko olivat digi-uupujat. He kokivat työkuormansa kasvaneen ja työtyytyväisyyden vähentyneen digitalisaation myötä. Kolmanneksi eniten löytyi digi-leppoistajia, joiden mielestä digitalisointi on keventänyt työtaakkaa ja lisännyt työtyytyväisyyttä.
– Leppoistajien mielestä teknologialle on onnistuttu siirtämään mielekkäitä tehtäviä, minkä ansiosta he voivat itse downshiftata eli hidastaa tahtia.
Osa kokee, että teknologia tekee työstä paitsi vähemmän kuormittavaa myös tylsempää. Tämä digi-nuutujien joukko oli tutkimuksessa kuitenkin kaikista pienin.
Työtä kehitetään ilman työntekijöiden kuulemista
Miksi digi uuvuttaa? Tutkimuksessa digi-uupujien joukossa oli keskimääräistä enemmän sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä. Eriteltyä tietoa sosiaalialasta ei ole saatavissa, koska sote-alaa tarkasteltiin tältä osin yhtenä kokonaisuutena.
– Sote-sektorilla ehkä digitalisoidaan vääriä asioita ja väärällä tavalla niin, ettei se tue perustyötä. Alalla on resurssipulaa, joten joitain tehtäviä mielellään siirrettäisiin teknologialle. Sen ei kuitenkaan koeta helpottavan työtä vaan ennemminkin työllistävän lisää, Turja tulkitsee tulosta.
Ongelman juurisyynä voi olla se, että työtä kehitetään kuulematta työntekijöitä, vaikka juuri he olisivat oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Esimerkiksi sosiaalitoimen johdossa toimivat näyttivät tutkimuksen mukaan olevan tyytyväisempiä työn digitalisoinnin vaikutuksiin kuin sosiaalityöntekijät.
– Joka portaalta pitäisi ottaa työntekijöitä mukaan kehittämiseen. Eikä toimia niin, että johto katsoo vain etäältä, että tuollainen järjestelmä ostetaan ja siihen työntekijät saavat sopeutua.
Turja kertoo aiempien tutkimusten osoittaneen, että varsinkin julkisella sektorilla varataan liian vähän aikaa ja koulutusvaroja uusien ohjelmistojen opetteluun.
Muut asiat kuin digi kuormittaa
Kati Jääskeläinen ei ole ollut mukana tutkimuksessa mutta kertoo samaistuvansa eniten digi-leppoistajiin.
– Digitalisaatio ei kuormita minua, vaan työn kuormitukset syntyvät muista asioista, hän sanoo.
Kun Jääskeläinen työskenteli ohjaajana kehitysvammaisten palvelukodissa noin 15 vuotta sitten, asiakastiedot kirjattiin vielä käsin paperille. Siihen verrattuna työprosessit ovat sujuvoituneet hurjasti. Tietoturvallisuuskin on hänen mielestään parantunut, kun tiedot pysyvät tallessa sähköisesti ja jokaisesta käynnistä jää järjestelmään jälki.
Nykyisessä työssään Jääskeläinen käyttää kolmea eri asiakastietojärjestelmää.
– Kun alueet ovat yhdistyneet yhdeksi hyvinvointialueeksi, ohjelmistoja on paljon. Mutta mielestäni ne toimivat hyvin ja niissä on keskenään paljon samaa. Ne toiminnot, joita minä tarvitsen työssäni, ovat aika simppeleitä.
Jääskeläinen on hiljattain opetellut tekemään perhehoitajien toimeksiantosopimukset digitaalisesti niiden siirryttyä Oima-järjestelmään. Sopimusten valmistelu kuuluu hänen tehtäviinsä.
– Ennen paperit piti toimittaa allekirjoitettaviksi organisaatiomme edustajalle, joka lähetti ne perhehoitajalle, jolta ne taas aikanaan saapuivat toimistosihteerille. Prosessi nopeutui huomattavasti.
Välillä uusi teknologia on vaatinut hienosäätöä käyttöönoton jälkeen. Esimerkiksi kaikki toimeksiantosopimuksessa tarvittavat asiat eivät aluksi löytyneet uudesta järjestelmästä, mutta puutteet saatiin korjattua yhteistyössä ohjelmistonkehittäjien kanssa.
Ajattelulle oltava aikaa digitalisaationkin aikana
Tutkimus perustui Tilastokeskuksen työolotutkimuksen osa-aineistoon vuodelta 2018. Sen jälkeen olemme eläneet korona-ajan digiloikkineen, joten tulokset saattaisivat nyt olla toisenlaiset.
Selvää kuitenkin on, että työ muuttuu edelleen tekoälyn ja robotiikan kehittyessä.
– Älykkäät järjestelmät voivat muuttaa työtä todella paljon, ja niistä voi saada apua sote-sektorillekin. Ehkä robotit voisivat tulevaisuudessa kirjata asioita, ja silloin mielekkäämmät työt jäisivät työntekijöille. Sosiaalipuolella voisi varovasti ajatella vaikka alustavaa asiakasprofilointia, joka hälyttäisi asiantuntijoita huomaamaan olennaisia asioita numeroiden takaa, Tuuli Turja pohtii.
Työ muuttuu edelleen tekoälyn ja robotiikan kehittyessä.
On silti muistettava, ettei digitalisaatio tarkoita robotin tahtiin työskentelyä. Myös ajattelulle ja palautumiselle on oltava aikaa – ja rutiineillekin.
– Jos älykkäät ohjelmistot tekevät rutiinityömme ja meille jää mielekkäämpiä, älyä vaativia tehtäviä, se olisi kognitiivisesti superraskasta. Välillä tarvitaan myös rutiinin tuomaa vapautusta, klemmareiden laskemista, Turja naurahtaa.
Kati Jääskeläinen on huomannut, että varsinkin Teamsin ahkera käyttö voi tehdä työpäivistä liiankin tiiviitä. Silloin uhkaavat sekä uupumus että nuutumus.
– Kun palavereihin ei tarvitse matkustaa, se aika helposti täytetään muulla työllä ja tehdään ehkä enemmän kuin mihin rahkeet riittäisivät. Mutta tähän voin vaikuttaa oman ajankäyttöni suunnittelulla. Esihenkilökin aina muistuttaa jättämään aikaa palautumiseen, jottei kalenteri ole tikattu täyteen kahdeksasta neljään.
Vapaa-aikana Jääskeläisen ei tee mieli avata tietokonetta. Hän pyrkii rajoittamaan somen selailua puhelimella, vaikkei se aina ole helppoa.
– Silloin on vain otettava kirja käteen tai lähdettävä koiran kanssa lenkille. Digitalisaatio on hyvä asia, mutta rajansa kaikella, hän summaa.
Neljä tapaa kokea digitalisaatio työssä
Digi-leimahtelijat
Työn digitalisointi on lisännyt työkuormaa ja tyytyväisyyttä. Teknologian käyttö motivoi ja haastaa, mikä lisää työn mielekkyyttä.
Digi-leppoistajat
Työn digitalisointi on vähentänyt työkuormaa ja lisännyt työtyytyväisyyttä. Työssä voi ottaa rennommin, kun epämieluisat tehtävät on delegoitu teknologialle.
Digi-uupujat
Työn digitalisointi on lisännyt työkuormaa ja vähentänyt työtyytyväisyyttä. Teknologia ei tue omaa työhyvinvointia vaan heikentää sitä.
Digi-nuutujat
Työn digitalisointi on vähentänyt työkuormaa ja työtyytyväisyyttä. Työ tylsistyttää, koska mielekkäät tehtävät on delegoitu teknologialle.
