– On katsottava vastuukysymyksiä, mutta samalla muistettava lain tarjoama suoja virkamiehelle, Kimmo Nuotio kuvaa oikeusjärjestyksen luonnetta. Kuva: Liisa Takala
Kahdeksanvuotiaana menehtyneen Eerikan asiakkuus lastensuojelussa alkoi puolitoistavuotiaana. Tytön kuolemasta alkaneet selvitykset ja oikeudenkäynnit muuttivat suomalaista lastensuojelua. Miten sosiaalityöntekijät rikkoivat työssään virkavelvollisuuttaan, kun heidät tuomittiin siitä oikeudessa?
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio pitää oikeudenkäynnin asetelmaa suomalaisessa oikeushistoriassa poikkeuksellisena. Syyttäjä vaati 11 virkamiehelle rangaistusta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Syytettyinä oli neljä sosiaalityöntekijää, neljä lääkäriä, kaksi terveydenhoitajaa ja lastenpsykiatri. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi kaksi sosiaalityöntekijää tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta viime heinäkuussa. Kaikki syytetyt virkamiehet olivat hoitaneet Eerikan asioita tytön kuolemaan saakka toukokuussa 2012. Isä ja hänen naisystävänsä tuomittiin elinkautiseen murhasta Helsingin käräjäoikeudessa maaliskuussa 2013.
– Syytteissä ei ollut enää kysymys lapsen surmasta. Sosiaalityöntekijöiden osalta kyse oli siitä, olisivatko he täyttämällä lainmukaiset velvollisuutensa voineet vaikuttaa tapahtumien kulkuun, Nuotio täsmentää. – Tuomiota harkittaessa piti hyvin tarkasti katsoa, mitkä ovat olleet sosiaalityöntekijän lakisääteiset tehtävät ja velvollisuudet. Tämä on varmasti alan merkittävin virkarikosoikeudenkäynti.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston johtavaa lakimiestä Karri Välimäkeä kuultiin oikeudessa asiantuntijatodistajana lastensuojelussa noudatetuista toimintatavoista. Hän korostaa esittävänsä haastattelussa vain omia henkilökohtaisia näkemyksiään, eivätkä hänen mielipiteensä edusta viraston kantaa.
Olisivatko sosiaalityöntekijät lakisääteiset velvollisuutensa täyttämällä voineet vaikuttaa tapahtumien kulkuun?
Tuomiota on kiitelty päätöksen laajan ja vahvan perusteluosan tähden. Vaikka kyseessä on vain käräjäoikeuden eikä ylempien oikeusasteiden tuomio, sillä on Välimäen mielestä viranomaisiin nähden ohjaavaa vaikutusta. – Sosiaaliviranomaisten lisäksi poliisi tulee varmasti käyttämään tuomiomateriaalia työssään. Syyttäjäviranomaisille se tarjoaa arvokasta tietoa syyteharkinnan pohjaksi, Välimäki toteaa.
Sosiaalitoimi syytösten kohteeksi
Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori pitää oikeudenpäätöstä juridisesti korkeatasoisena. Siitä on käyty niin viraston sisällä kuin valtakunnallisestikin hyödyllistä keskustelua. – Päätös on hyvä perusta lähteä pohtimaan virkavelvollisuuteen ja viranomaisharkintaan liittyviä kysymyksiä. Sitä voi hyödyntää henkilöstön koulutuksessa, uusien työntekijöiden perehdytyksessä ja nostaa esille rekrytoinnissa.
Virkarikosoikeudenkäynti kesti viisi viikkoa, mutta tapahtumiin liittyvien asioiden käsittely ja oikeudenkäyntien valmistelut jatkuivat tytön kuolemasta lähtien kolmen vuoden ajan. Tuo aika koettiin piinalliseksi valtavan mediahuomion kohteeksi joutuneessa sosiaali- ja terveysvirastossa.
– Keskustelu tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa ei aina ollut rakentavaa. Virkamiehille esitettiin epäasiallisia syytöksiä. Valitettavasti syyttäjänkin puheenvuoroissa oli sama asenne, Lounatvuori muistelee. – Meille lastattiin sellaisiakin velvoitteita, jotka eivät kuulu sosiaalityöhön. Kyllähän julkisuuden viesti oli silloin se, että lastensuojelu on syyllinen lapsen kuolemaan.
Lastensuojelussa toimivat esimiehet ja johdon edustajat saivat näitä syytöksiä myös sähköpostin kautta. Eerikan tapaukseen liittyvä voimakas tunnekuohu sai monet arvostelijoista unohtamaan, että oikeudenkäynnissä tutkittiin työntekijöiden osalta vain virkavelvollisuuden täyttämistä. – Jännitin etukäteen tuomiota. Kun se saatiin, olin helpottunut ja ylpeä oikeuslaitoksestamme. Se kykeni kaiken kohun keskellä pitäytymään juuri siinä heille tutkittavaksi annetussa asiassa.
Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto joutui tapauksen aikana valtavan mediahuomion kohteeksi, minkä vuoksi Sisko Lounatvuori pelkäsi käräjoikeuden päätöstä. Kuva: Liisa Takala.
Valviran kummallinen lausunto
Kimmo Nuotion mielestä tuomiossa on hienosti vältetty jälkiviisaus. Tuomion yleisperusteluissa todetaan ratkaisuharkinnan lähtökohdasta näin: ”Niiden suhteen asian arviointi on tullut perustaa vain siihen, minkä tietämyksen pohjalta kukin viranhaltija asiassa kulloinkin on toiminut ja mitä häneltä sen valossa silloin kohtuudella on voinut edellyttää.”
– Viranhaltijoiden toimintaa on tarkasteltava juuri siinä tilanteessa, kun ei vielä tiedetä, mitä tapahtuneen takana on ja mitä viranhaltijan toiminnasta seuraa, Nuotio selventää. – Mitä lastensuojeluilmoituksia tai muita dokumentteja oli sillä hetkellä pöydällä ja mitä niille olisi pitänyt tehdä? Virkatoimintaa on arvioitu ammatillisten kriteerien, työnantajan määräysten ja lakisääteisten velvollisuuksien pohjalta.
Työoikeuden professori Seppo Koskinen Turun yliopistosta kummastelee poliisin esitutkinnassaan käyttämää Valviran asiantuntijalausuntoa, joka poikkeaa oikeuden ajallisesti tarkasti rajaamasta tarkastelusta. Valvira perustelee kritiikkiään viranhaltijoiden pitemmälle ajanjaksolle ulottuvan toiminnan ja sen seurausten pohjalta.
– Oli kohtuutonta syytettyjen kannalta, että syyttäjä lähti syyttämään tietyiltä osin sellaisen lausunnon perusteella, joka oli tehty toisenlaisilla tiedoilla, Koskinen sanoo. Karri Välimäen mukaan Valviran lausunto oli tyrmäävä. Se herätti virastossa kauhunsekaisia tunteita. Kun syyttäjänkin asenne oli tiukka, alettiin pelätä oikeudenkäynnin muodostuvan todella hankalaksi.
Mutta käräjäoikeus torjui tämän osan valvontaviranomaisen kritiikistä todeten näytön arvioinnissaan Valviran viitanneen ”jälkikäteisarviointiin lapsen kasvuolosuhteiden riskitekijöistä, mikä ei ole ollut oikea lähtökohta tämän virkarikosasian arvioinnissa”. Samalla se huomautti, ettei Valviran käyttämillä kahdella asiantuntijalla ollut ”työkokemusta joko ollenkaan sosiaalityöntekijänä tai ei ainakaan Helsingistä”.
Järjestelmää ei voitu syyttää
Välimäki ei muista koko virkauransa ajalta vastaavanlaista oikeudenkäyntiä, jossa syytettyjen penkille on istutettu liuta sosiaalialan ammattilaisia. Useimmiten syyteharkinta on pysähtynyt esitutkintaan.
Tapauksen poikkeuksellisuus näkyi Välimäen mielestä myös siinä, että esitutkinnasta päätyi niin runsaasti väitettyjä laiminlyöntejä ensin syyteharkintaan ja lopulta nostettuihin syytteisiin. Suurin osa syytteistähän kaatui oikeudessa.
– Luulen poliisin ajatelleen, että syyttäjä ratkaiskoon tekojen moitittavuuden. Syyttäjä taas on varmasti halunnut nähdä käräjäoikeuden kannan ja perustelut, Välimäki pohtii.
Koskisen mielestä syytettyjä oli paljon, mutta hierarkkisessa julkishallinnossa niiden lukumäärä olisi voinut olla suurempikin. Työturvallisuusrikoksissa on tavallista, että syytteeseen joutuu organisaation esimiehiä useammalta tasolta.
Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen: laiminlyö vaadittavaa huolellisuutta tai osoittaa muuta huolimattomuutta.
Vähäinen virkavelvollisuuden rikkominen: ei ole rangaistavaa, kun teon haitallisuus ja vahingollisuus on vähäinen.
Vähäisiä ovat esimerkiksi sellaisten menettelytapasäännösten rikkomiset, joilla ei ole viranhoidon tai yksityisten etujen kannalta sanottavaa merkitystä. Oikeuskäytännössä on vähäisyyttä arvioitaessa annettu merkitystä muun muassa virheiden toistuvuudelle ja lukumäärälle. Tuottamuksellinen rikkominen voidaan katsoa vähäiseksi lähtökohtaisesti helpommin kuin tahallinen.
– Eerikan tapaus kannustaa tekemään päätöksiä. Jos asiakkaan toiminnassa tai kertomassa on ristiriitoja, on niistä tehtävä johtopäätökset, Karri Välimäki toteaa. Kuva: Liisa Takala.
– Tuomiossa hierarkia tuli esiin vain siltä osin, kun Eerikasta vastuullisen sosiaalityöntekijän lisäksi tuomittiin hänen lähin esimiehensä, johtava sosiaalityöntekijä. Mutta ylemmän tason esimiehiä ja johtoa ei lähdetty syyttämään esimerkiksi liian vähäisten resurssien tarjoamisesta tai valvonnan puuttumisesta.
Tuomion mukaan yksittäistä vastaajaa ei ole ”voitu saattaa rikosvastuuseen tapahtuma-aikaan vallinneen järjestelmän mahdollisesta toimimattomuudesta”. Syytetyt sosiaalityöntekijät olivat lausunnoissaan vedonneet suureen työmääräänsä. Kun oikeus ei noteerannut tätä lainkaan, eikö järjestelmässä sen mielestä ollut lainkaan ongelmia?
– Oikeudessa käytiin läpi yksilöiden virkavelvollisuuksien täyttämistä, jolloin järjestelmä jää taustalle. Jos järjestelmä olisi jotenkin estänyt yksilöä päätöksien toteuttamisessa, niin se olisi ollut toinen juttu, Koskinen selittää.
”Kiireelliset tilanteet ja töiden järjestäminen sen mukaisesti kuuluvat sosiaalityöntekijän työn luonteeseen”, tuomiossa lausutaan ja lisätään, ettei tällainen työtilanne poista virkavastuuta asiassa. Sisko Lounatvuoren mukaan sosiaalityön resursseja ei ole Helsingissä lisätty vuoden 2013 organisaatiouudistuksen jälkeen, jolloin sosiaali- ja terveysvirasto yhdistyivät. Helsingin tilanne on resurssien osalta ollut paras verrattuna muihin Kuusikko-kuntiin.
Langettava tuomio oikein
Kimmo Nuotio ja Seppo Koskinen toteavat, että kuka tahansa tuomiomateriaaliin tutustunut on varmasti vakuuttunut siitä, että virkamiesten menettely oli tutkittava. Nuotion mielestä taustalla tapahtunut henkirikos oli pahin mahdollinen. Lapsen ongelmien parissa työskenteli useampia viranomaisia. Hänen asiansa kulki pöydältä toiselle vuosikausien ajan synnyttäen jatkuvasti uusia lausuntoja. Oliko syyllisyyden ratkaiseminen tästä syystä erityisen vaikeata?
– Kun asiaa hoidettiin pitkään ja lopputulos oli tämä, rikkomus on jälkikäteen helppoakin tunnistaa. Syyllisen löytämistä se vaikeuttaa. Lapsen vastuusosiaalityöntekijäkin ehti kertaalleen vaihtua, Koskinen puntaroi. Käräjäoikeus tuomitsi johtavan sosiaalityöntekijän ja Eerikasta vastuullisen sosiaalityöntekijän tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Edellinen tuomittiin 25 päiväsakkoon, mikä merkitsi rahassa 625 euroa. Jälkimmäinen jätettiin lopulta tuomitsematta rangaistukseen.
Tuomion lopputoteamuksessa sanotaan vastuusosiaalityöntekijästä, että hän ”on esittänyt selvityksen siitä, että tapahtuneen johdosta hän on menettänyt terveytensä ja työkykynsä”. Näin hänet jätettiin ”enempään seuraamukseen tuomitsematta”. Kohtuullisuusperiaatetta ei rangaistuksen mittaamisessa ole Nuotion mukaan kovin usein sovellettu. Tämä ei kuitenkaan poista teon moitittavuutta.
Oikeudessa käytiin läpi yksilöiden virkavelvollisuuksien täyttämistä, jolloin järjestelmän ongelmat jäävät taustalle.
– Jos esimerkiksi rattijuoppo ajaa ulos tieltä ja loukkaantuu itse vakavasti, niin samalla tavalla voidaan ottaa loukkaantuminen huomioon rattijuopon rangaistusta määrättäessä, Nuotio vertaa. Virkavelvollisuuden rikkomisesta on seurauksena sakko tai enintään vuosi vankeutta. Jos kysymys on tuottamuksellisesta teosta, seuraamus on ainoastaan varoitus tai sakko. Sosiaalityöntekijöiden tuomiota voidaan pitää lievänä. – Pitää muistaa, ettei tyydytty varoitukseen. Teko ei ollut tahallinen, mutta tuottamuksellisena siitä rangaistiin ankaramman mahdollisuuden perusteella, Koskinen painottaa.
Lastensuojelun dokumentoinnista väitellyt ja sitä pitkään tutkinut sosiaalityön professori Aino Kääriäinen (ma.) Helsingin yliopistosta pitää tuomiota huolellisesti laadittuna ja kirjoitettuna. Itse rangaistusta hän pitää asian vakavuuteen nähden aika säyseänä. – Työntekijöille on ollut isoin tuomio se, että tyttö menehtyi, sanoo Kääriäinen, joka on istunut kahdeksan vuoden ajan Helsingin hallinto-oikeudessa asiantuntijajäsenenä. – Raskas osa tuomiota oli myös tapauksen saama mittava julkisuus. Rangaistukseksi voidaan lukea sekin, että toinen tuomituista menetti terveytensä ja työkykynsä. – Virkamiehelle tuomio virkavelvollisuuden rikkomisesta on subjektiivisena kokemuksena katastrofi. Objektiivisesti arvioiden se on suhteellisen vähäpätöinen rikos, toteaa puolestaan Välimäki.
Mistä sosiaalityöntekijät tuomittiin?
Vastuusosiaalityöntekijä sai tuomion kahdenlaisista virheistä. Hän oli ensinnäkin laiminlyönyt lakisääteisen velvollisuutensa tehdä ilmoitus poliisille epäilystä, joka koski lapsen pahoinpitelyä hänen kasvuympäristössään. Sosiaaliviraston ohjeistuksen mukaan ilmoituksen olisi voinut tehdä myös viraston omalle lakiasiainyksiköllle, minne ilmoitusten käsittely oli silloin pääsääntöisesti keskitetty. Jo tuolloinen lastensuojelulaki antoi mahdollisuuden ilmoittaa suoraan poliisille salassapitosäännösten sitä estämättä.
Toinen rangaistukseen johtanut menettelyvirhe tapahtui, kun vastaaja oli laiminlyönyt velvollisuutensa ryhtyä kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin. Hänen olisi pitänyt päättää kiireellisestä sijoituksesta ja ryhtyä valmistelemaan huostaanottoa. Huostaanoton edellytykset olivat keväällä 2012 olemassa, sillä ”puutteet lapsen huolenpidossa ja muut kasvuolot uhkasivat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä ja kehitystä”.
Virkavelvollisuuden rikkomisen katsottiin ajoittuvan marraskuun puolivälin 2011 ja toukokuun puolivälin 2012 väliseen aikaan. Tuona aikana vastaaja oli saanut useita lastensuojeluilmoituksia tai muita yhteydenottoja koskien lapsen epäiltyä kaltoinkohtelua. Niitä tuli koulusta ja naapureilta. – Vähintään viimeisten ilmoitusten tullessa keväällä olisi pitänyt herätä. Niissä oli niin vahvoja viitteitä väkivallasta, Karri Välimäki toteaa.
Käräjäoikeuden mukaan vastuusosiaalityöntekijän toimimisvelvollisuutta ei ole poistanut samaan työryhmään kuuluneiden sosiaalityöntekijöiden ja johtavan sosiaalityöntekijän arviot siitä, ettei tilanne vaatinut kiireellisiä toimenpiteitä. Vastaajan oli kuitenkin katsottu olleen huolissaan lapsen tilanteesta ja pyrkineen eri toimenpiteillä selvittämään asiaa. Nämä seikat olivat vaikuttamassa tuomion lievenemiseen. Ei ollut kyse tahallisuudesta vaan huolimattomuudesta.
Johtavalle sosiaalityöntekijälle tuomio langetettiin samoihin lastensuojelutoimenpiteisiin liittyvistä laiminlyönneistä, mutta päätöksessä huomioitiin myös hänen esimiesasemansa. Käräjäoikeus lausui lopputoteamuksessaan tilanteen arviointia vaikeuttaneen, ”ettei lapsi ole useampien tahojen puhutuksesta huolimatta lähtenyt kertomaan kotiasioistaan mitään kaltoinkohteluun viittaavaa”.
– Lapsella ei ollut sellaista luottamusta kehenkään koulussa eikä muuallakaan, jotta hän olisi voinut kertoa, mihin nämä mustelmat ja hiustenlähtö oikeasti liittyivät, sanoo Kimmo Nuotio, jota tytön yksinäisyys järkytti. Viranomaistoimintaa lastensuojelun ja terveydenhuollon kesken oikeus piti koordinoimattomana, ”mikä on johtanut tietokatkoksiin eri toimijoiden välillä”.
Valehteleva isä ja huijaava naisystävä
Tuomiossa moitittiin sosiaalitoimea liian pitkään jatkuneesta luottamuksesta yksinhuoltajaisään, jonka tiedettiin valehdelleen perheen asumisoloihin ja isän naisystävään liittyneistä seikoista. – Lapsen isään luotettiin hänen yhteistyökykynsä ja empaattisuutensa takia. Silläkin oli merkitystä, että hänen suostumuksellaan lapsi sijoitettiin kodin ulkopuolelle, Välimäki selittää.
Harkinnassa sivuutettiin lapsen välittömään vaaraan viitanneet objektiiviset tekijät.
Lapsi sijoitettiin avohuollon tukitoimena perhetukikeskukseen syksyllä 2011. Siellä lapsella ei havaittu käyttäytymishäiriöitä tai muitakaan oireita. Lastensuojelu olisi halunnut jatkaa sijoitusta, mutta lapsi kotiutettiin huhtikuussa isän ja isänäidin vaatimuksesta. – Oikeus arvioi isän luotettavuuden heikentyneen kaiken aikaa. Sitä mukaa kuin väkivaltaviitteet voimistuivat, olisi isän sanomisten painoarvon pitänyt sosiaalityöntekijöiden silmissä vähentyä, Välimäki tulkitsee.
Syyttäjän mielestä vastuusosiaalityöntekijä oli laiminlyönyt tavata Eerikaa henkilökohtaisesti riittävän usein. Käräjäoikeus hylkäsi syytteen ja totesi tapaamisten määrän olevan sosiaalityöntekijän harkintavaltaan kuuluva asia. Aino Kääriäisen mielestä lapsen perinpohjainen kuuleminen saattoi jäädä isästä syntyneen ”hyvän tyypin” vaikutelman alle. – On luotettu siihen, että muut ammattilaiset erityisesti terveydenhuollon puolelta ovat saaneet kuulla lasta.
Kääriäinen muistuttaa sosiaalityöhön kuuluvasta perusoletuksesta, jonka mukaan asiakkaan kertomaan uskotaan. Hän kertoo Iso-Britanniassa tapahtuneista vastaavista lapsen kuolemaan johtaneista kaltoinkohteluista. Tapauksia tutkinut Eileen Munro puhuu ensivaikutelmasta, jonka valtaan työntekijät usein jäävät.
– Tuomio kannustaa sosiaalityöntekijöitä tai muita lasten kanssa toimivia tekemään ilmoituksia kaltoinkohteluun liittyvistä vähäisistäkin epäilyistä, sanoo Seppo Koskinen. Kuva: Vesa-Matti Väärä.
Lastensuojelun uudet toimintaohjeet
Helsingin kaupungin lastensuojelun toimintaohjeita on Eerikan tapauksen jälkeen uudistettu. Ohjeiden laatimiseen on käytetty tukena Karri Välimäen muistiota, johon hän on kerännyt virkarikostuomion keskeisen sisällön. – Sosiaalityöntekijällä on päätöksentekonsa ja harkintansa perustaksi oikeus saada, mutta myös velvollisuus hankkia monipuolista tietoa ja muiden osaajien tietämystä, Sisko Lounatvuori luonnehtii ohjeita.
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki oikeuttaa viranomaisia saamaan kaikki ne tiedot ja selvitykset, jotka lakisääteisen tehtävän suorittamiseksi ovat välttämättömiä. – Oikeus koskee myös viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista, Välimäki huomauttaa.
Vanhempien antamia tietoja on tarpeen tarkistaa, jos ne ovat keskenään ristiriitaisia. Tarkistaminen on syytä tehdä, vaikka se saattaa olla lastensuojelun periaatteiden vastaista. Välimäki kehottaa ottamaan vakavasti lastensuojeluilmoitukset erityisesti silloin, kun ilmoituksia tulee useammalta henkilöltä, joilla ei ole yhteistä nimittäjää.
– Tarkoitan toiseen vanhempaan kohdistuvaa sukulaisuutta, ystävyyttä ja naapuruutta tai muuta vastaavaa suhdetta. Perheen sisäiset ristiriidatkin on otettava huomioon. Mutta lapsen huoltoa tai asumista koskevan riita-asian vireilläolo ei tee lastensuojeluilmoituksesta aiheetonta.
– Isästä syntynyt myönteinen ensivaikutelma ohjaa työntekijöiden tiedonmuodostusta jatkossakin. Vaikka isästä saadaan ristiriitaista tietoa, niin sitä ei kuitenkaan uskota vaan luotetaan omaan ensivaikutelmaan.
Raitistuneen isän taustalla oli alkoholiongelmia, alaikäiseen kohdistunut seksuaalirikos ja muuta häiriökäyttäytymistä. Kun aiemmin mielenterveysongelmista kärsinyt ja valehenkilöllisyydellä esiintynyt naisystävä ei vaatimuksista huolimatta toimittanut passia nähtäväksi, yksi lastensuojelun työntekijöistä selvitti naisen taustaa. Kävi muun muassa ilmi, että naisystävän omat lapset oli otettu huostaan.
Isän perusturvajohtajana pienessä kunnassa työskennellyt äiti osallistui sosiaalityöntekijöiden ja isän neuvotteluun Eerikan sijoituksen päättyessä perhetukikeskuksessa. Sosiaalityöntekijä kertoi poliisille isoäidin tulleen neuvotteluun lakikirja mukanaan. Isoäiti vakuutteli sukulaisten tukevan hänen poikaansa. Neuvottelun lopputuloksena tyttö kotiutettiin, paria kuukautta ennen kuolemaansa.
Olosuhdeselvityksen laiminlyönti
Kääriäisen mielestä Eerikan tapauksessa tehtiin jälkikäteen arvioiden kohtalokas virhe jo ensimetreillä. Lapsi sijoitettiin muun muassa äidin päihdeongelmien takia kiireellisesti isälle 2010, minkä jälkeen isästä tehtiin sopimuksella todella nopeasti yksinhuoltaja.
– Kiireellinen sijoitus isälle on ymmärrettävä. Sosiaalityöntekijöiden on perattava lähiomaiset siinä vaiheessa. Mutta hämmästyin havaitessani, että selvitystä isän kodin olosuhteista ei asiakirjojen perusteella ollut tuolloin tehty, Kääräinen ihmettelee.
Oikeusministeriön tutkintaryhmän tutkintaselostuksessa siihen tartutaan. Valvira arvosteli sitä lausunnossaan. Syyttäjä syyttikin tuomitun vastuusosiaalityöntekijän edeltäjää selvityksen laiminlyönnistä sekä kiireellisen sijoittamisen jatkamatta jättämisestä. Oikeuden mielestä vallinneen käytännön pohjalta työntekijällä ei ollut velvollisuutta tehdä selvitystä, koska Eerika oli ollut jo pitempään lastensuojelun asiakas.
Loppuvuonna 2011 Eerikan äiti nosti kanteen tytön huoltajuudesta. Hän teki useita lastensuojeluilmoituksia koskien tytön kohtelua ja isän naisystävää. Kääriäinen arvelee, että työntekijät saattoivat leimata ilmoitukset ”huoltoriidaksi”, joka ei lastensuojelun toimivaltaan kuulu.
– Tämä on kriittinen hetki, josta pitää varmaan yrittää oppia. Ymmärrän sen kiireen, minkä takia helposti ajatellaan: ”Taas tuo äiti soittaa!” Otetaan valmiita tulkintakehyksiä ja kategorisoidaan ihmisiä.
Kääriäinen ihmettelee epäsuhtaa: äidin päihdeongelma ja sotkuinen koti riittivät kiireelliseen huostaanottoon, mutta isän kodin ahtaat asumisolot tai toistuvat valheet eivät aiheuttaneet mitään vastaavaa. Hän viittaa tässä omaan tutkimukseensa, joka koskee olosuhdeselvitysten puolelle asettumisen tulkintoja käräjäoikeuden huoltoriitapäätöksissä.
– Tutkimukseni lähti liikkeelle isien esitettyä kritiikkiä siitä, että selvitykset kirjoitetaan äitejä suosiviksi. En artikkelissani voinut vahvistaa isien väitettä. Selvitysten johtopäätöksissä asetuttiin pääasiassa lasten puolelle ja vain alle viidesosassa äitien puolelle.
– Isät selvästi haluttiin myös nähdä myönteisessä valossa, koska tällaista kritiikkiähän on yleisesti esitetty sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Luulen asenteen olleen Eerikan tapauksessakin vaikuttamassa taustalla, vaikka työntekijät eivät sitä tunnistaisikaan.
– Tuomiomateriaalin lukemisen jälkeen en löytänyt sieltä mitään sellaista kohtaa, jossa salassapito olisi estänyt asian hoitamisen, Aino Kääriäinen sanoo. Kuva: Liisa Takala.
Laaja harkintavalta ja ”apuvälineet”
Syyttäjä tarttui oikeudenkäynnissä erilaisiin suunnitelmiin ja lastensuojeluasiakaskirjoihin väittäen niiden olleen puutteellisesti laadittuja. Sosiaalityöntekijöiden olisi syytteen mukaan pitänyt kutsua kokoon laaja moniammatillinen yhteistyöpalaveri lapsen asioiden johdosta.
Käräjäoikeus totesi neuvottelujen järjestämisen olevan ”lastensuojelun työkalu, jonka muoto ja laajuus ovat sosiaalityöntekijän harkinnassa”. Samalla tavalla asiakassuunnitelmat katsottiin ”työskentelyn apuvälineiksi”, joiden ”muodollisilla puutteilla ei ole käytännössä ollut merkitystä lapsen edun tai lastensuojelutyön toteuttamisen kannalta”. – Näissä ja myös lasten tapaamisissa sosiaalityöntekijä organisoi toimintaa laajan harkintavaltansa pohjalta. Millä tavalla hän sen tekee, ei ole rikosoikeudellisesti kiinnostavaa, Karri Välimäki perustelee.
Tuomion oikeusperiaatteissa todetaan: ”Virkamiehellä on päätöksenteossaan tietty harkintavalta soveltaa lakia tai muita päätöksentekoa ohjaavia säännöksiä… Virkamiehen harkintavaltansa rajoissa tekemiä ratkaisuja ei voi pitää virkavelvollisuuden vastaisina. Ratkaisu, jota esitettyjen perusteluidenkin valossa voidaan pitää huonona, ei välttämättä osoita asianomaisen päättäjän rikkoneen virkavelvollisuuttaan.”
Laki siis sallii pitkälle menevän ammatillisen harkinnan, mutta kävikö Eerikan tapauksessa niin, että harkinnan käyttämisestä kuitenkin rangaistiin? – Käräjäoikeus katsoi, että tuomiossa mainituin kohdin sosiaalityöntekijät ylittivät laissa heille annetun harkintavallan. Se johtui siitä, että he sivuuttivat harkinnassaan ne objektiiviset tekijät, jotka viittasivat lapsen olevan välittömässä vaarassa, Välimäki analysoi.
– Ne viitteet välittömään vaaraan olivat niin voimakkaita, että he syyllistyivät virkavelvollisuutensa rikkomiseen. Kääriäinen toteaa oikeuden arvioineen käytetyt lastensuojeluasiakirjat huolellisesti laadituiksi. Ongelma ei olekaan ollut niiden kirjoittamisessa vaan siinä, että niitä dokumentteja olisi pitänyt myös itse pysähtyä lukemaan analyyttisesti. – Pitää kirjoittaa työtä varten ja työn tekemiseksi. Jokaisena kirjoittamisen hetkenä tulevaisuus on kuitenkin auki. Emme voi tietää koskaan, mitä meille tai asiakkaillemme tapahtuu huomenna.
Dokumentoinnin merkitys nousee todella isoksi työntekijöiden vaihtuessa. Eerikasta vastuullinen sosiaalityöntekijä vaihtui kesällä 2010. Myöhemmin tämä tehtävässä aloittanut työntekijä tuomittiin oikeudessa. Oikeusministeriön työryhmän tutkintaselostuksessa todetaan, että ”perheen tukemisen ajatus, vanhempien oikeuksien kunnioittaminen ja perheen yksityisyyden suoja ylittävät päätöksentekotilanteessa lapsen edun”.
Kääriäinen sanoo, ettei ole tuomiomateriaalin lukemisen jälkeen löytänyt sieltä mitään sellaista kohtaa, jossa salassapito olisi estänyt asian hoitamisen. Sen taakse ei voi mennä, onhan tässä ”toimittu kuitenkin lapsen asialla viranomaisten kesken”.
Mitä Eerikan tapaus opetti?
Syyttäjän ja tuomioistuimen toimintaa voi raskaasta prosessista huolimatta pitää palveluksena niin oikeusjärjestelmälle kuin sosiaalialan viranhoidollekin. Käräjäoikeus tuli päätöksessään julkikirjoittaneeksi, millaista juridista liikkumatilaa viranhaltijoilla on heidän tehdessään päätöksiä vaikeissa lastensuojelutilanteissa.
Isästä saatua ristiriitaista tietoa ei uskota, vaan luotetaan omaan ensivaikutelmaan.
Karri Välimäen mielestä Eerikan tapauksen – kuten myös perhesurmien – opetuksia on huomioitu monissa lakiuudistuksissa. Lastensuojelulakiin tuli velvollisuus kirjata lapsen asiakassuunnitelmaan tarkemmin lapsen ja työntekijän väliset tapaamiset. Työntekijällä on oikeus kuulla lasta jopa ilman huoltajan suostumusta. – Lapsen kasvuolosuhteiden selvittäminen tulee jatkossa koskemaan kaikkia lapsen kanssa tekemisissä olevia ihmisiä.
Näiden henkilöiden taustoja selvitetään paremmin, Välimäki kertoo. Tiedonvaihdon kehittämiseen on virastossa kiinnitetty huomiota. Välimäen mukaan ei ole järkevää olla luovuttamatta asiantuntijalle sitä tietoa, joka auttaa häntä käyttämään asiantuntijuuttaan lastensuojelun toivomalla tavalla. – Mitä parempia lausuntoja saamme, sen varmemmalla pohjalla on lastensuojelumme silloin, kun se lähtee päätöksiä tekemään.
Ilmoitusvelvollisuutta poliisille on laajennettu lainsäädännössä, joka koskee suojattomassa asemassa olevien lasten, perheiden ja henkilöiden kanssa työskenteleviä viranomaisia. Lastensuojelussa tuli aiemmin ilmoittaa epäilyt seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta nyt velvollisuus koskee muutakin väkivaltaa.
Eerikan tapaus on Helsingin lastensuojelussa ensimmäinen, jossa tuomio tuli kiireellisen sijoituksen tekemättä jättämisestä. Asiakkailta on useimmiten tullut moitteita ilman laillisia perusteita tehdyistä sijoituksista. – Kiireellinen sijoitus on luonteeltaan vapauden riisto, jossa kajotaan perustuslailla säädettyihin ihmisen koskemattomuuteen ja henkilökohtaiseen vapauteen. Sijoituspäätöksen tekeminen voi olla riski. Nyt näimme, että myös tekemättä jättäminen voi olla riski.
– Eerikan tapaus kannustaa tekemään päätöksiä. Jos asiakkaan toiminnassa tai kertomassa on viitteitä ristiriidoista, niistä on tehtävä viipymättä johtopäätökset, Välimäki kehottaa. Sisko Lounatvuori toivoo lastensuojelun työntekijöiden säilyttävän rohkeutensa harkita ja tehdä vaikeitakin päätöksiä, joiden perustelut on muistettava huolellisesti kirjata. Tuomiosta nousee vaade selkeään dokumentointiin. Asiakkaille on kirjoitettava rehellisesti.
– Ei kääritä sanottavaa sellaisten yleisten käsitteiden alle, jotka eivät kerro siitä, mistä konkreettisesti ollaan huolissaan. Aino Kääriäisen mukaan lastensuojelussa tarvitaan edelleenkin viisaita ammattilaisia, jotka tietävät, mitä tekevät. Tällaisen onnettoman tapahtumasarjan ei saisi antaa leimata koko työkenttää. Eikä se sitä hänen mielestään teekään. – Eerikan tapaus osoittaa sen, että kaikki vanhemmat eivät ole hyviä ja lapsen parasta ajattelevia. Sen myöntäminen voi olla joskus tuskallista.
Markku Tasala
Lähdeaineisto
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 10.7.2015. Asianumero R 14/5262.
Kahdeksanvuotiaan lapsen kuolemaan johtaneet tapahtumat. Valtioneuvoston 25.10.2012 asettaman tutkintaryhmän tutkintaselostus. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 32/2013.
Lastensuojelun avohuollon sosiaalityön kehittämisessä huomioon otettavia seikkoja Helsingin käräjäoikeuden 10.7.2015 antaman tuomion (R 14/5262) perustelujen johdosta. Karri Välimäen muistio (2015).
”Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina.” Aino Kääriäisen väitöskirja. Helsingin yliopisto 2003.
”Sosiaalitoimen olosuhdeselvitykset teksteinä – johtopäätösten argumentointi ja puolelle asettumisen tulkinnat.” Aino Kääriäinen. Oikeus 4/2015.
