– Tarvitsisimme lakimuutoksen siinä, että myös ikääntyneiden parissa työskenteleviltä vaaditaan rikostaustaote – aivan samoin kun nyt vaaditaan alaikäisten kanssa työskenteleviltä ja opiskelijoilta, Satu Taiveaho sanoo. Kuva: Pekka Holmström / lehtikuva
Ympäristökysymykset ja ikääntyneiden asiat ovat Satu Taiveaholle kaksi läheistä teemaa, jotka ovat kulkeneet mukana läpi työuran niin poliitikkona kuin sosiaalialan ammattilaisena.
Sosiaalityön opintojen loppusuoralla Satu Taiveaho oli korkeakouluharjoittelussa Etelä-Suomen lääninhallituksessa. Tehtäviin kuului vierailla vanhusten palvelutaloissa ja vanhainkodeissa. Niitä kiertäessään hän kävi myös kohteissa, jotka olivat niin huonokuntoisia, että yhdessä roikkui jopa jääpuikkoja pesuhuoneessa.
Harjoitteluvuosi oli 2000. Silloin vanhusten laitospalveluiden henkilöstömitoitus oli useimmiten 0,3. Valvontaviranomaisia huoletti vanhuspalveluiden epätasainen laatu eri Suomen kolkilla: tilojen lisäksi alhainen henkilöstömäärä, monen hengen huoneet, joissa eivät toteutuneet yksityisyys eikä intimiteettisuoja, liikalääkitys ja muut lääkehuoltoon liittyvät ongelmat, ravitsemus sekä itsemääräämisoikeutta ja liikkumisvapautta rajoittavat toimet, luettelee Satu Taiveaho.
– Nyt palvelutalot ovat paremmassa kunnossa kuin tuolloin, yleensä on omat huoneet ja lupaus nostaa henkilöstömitoitus 0,7 odottaa toteutumistaan. Mutta kuten tämä vuosi on näyttänyt monikansallisten yritysten tuottamat vanhuspalvelut ovat monin tavoin ongelmallisia, Taiveaho sanoo.
Korkeakouluharjoittelun tuotoksena Taiveaho oli yhtenä kirjoittajana Etelä-Suomen lääninhallituksen julkaisussa, jolla annettiin yhtenäiset mitoitusperusteet lääninhallitusten ohjaus‑, lupa- ja valvontatoiminnan tueksi.
Oma koti on hyvä paikka vanheta niin kauan kuin siellä on turvallista olla.
– Tuolloin ryhdyttiin etsimään keinoja, jotta valvonnalla voitaisiin ohjata vanhuspalveluita niin, että hoivan ja huolenpidon laatu olisi riittävää ja mahdollisimman tasalaatuista eri puolilla Suomea.
Henkilöstömitoituksen nostaminen laitospalveluissa on yksi konkreettinen keino parantaa ikääntyneiden palveluita. Vanhuspalveluissa työskentelevät ovat jo muistuttaneet, ettei mitoitusmuutosta saa tehdä kotipalvelun kustannuksella. Saman huolen jakaa myös Taiveaho.
– Meillä elää kotona hyvin ikääntyneitä ja huonokuntoisia ihmisiä, joita ei saa unohtaa. Oma koti on hyvä paikka vanheta niin kauan kuin siellä on turvallista olla.
– Aivan liian vähän puhutaan siitä, millaista on kotona vietetyn vanhuuden laatu. Kuinka monta minuuttia kotona asuvat ikääntyvät ovat jalkeilla päivän mittaan, pääsevätkö he ulos, ovatko he yksinäisiä tai kuinka omaishoitajat jaksavat.
Vanhusten ympärivuorokautisten hoivayksiköiden uuden henkilöstömitoituksen saaminen lainsäädäntöön on tärkeä etappi. Lisäksi alan koulutuksiin tulisi palauttaa soveltuvuustestit, kuten on onneksi toisella asteella tapahtumassakin, sanoo Taiveaho.
– Tarvitsisimme myös lakimuutoksen, joka edellyttää ikääntyneiden parissa työskenteleviltä rikostaustaotteen – samaan tapaan kuin nyt jo vaaditaan alaikäisten kanssa työskenteleviltä ja opiskelijoilta.
“Vaikuttaminen on ominta alaani”
Kiinnostus sosiaalialaan, vaikuttamiseen ja politiikkaan on Satu Taiveaholla kodin perintöä. Hänen äitinsä työskenteli perusturvajohtajana ja isä erityisopettajataustaisena koulutoimenjohtajana. Isoisä ja tämän sisarukset olivat yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, politiikassa ja ammattijärjestöissä aktiivisia.
– Lukion jälkeen olin kuitenkin kahden vaiheilla, sillä olin kiinnostunut myös ympäristöasioista. Suunnittelin biologian opiskelua, mutta päädyin metsänhoitajaopintoihin. Ne tosin päättyivät lyhyeen, kun opettajakunnan edustaja julisti aarnimetsien suojelun hömpötykseksi.
– Sellaiset puheet olivat liian suuressa ristiriidassa arvojeni kanssa.
Lähihoitajaopinnot avasivat silmät sosiaalialalle, ja erityisesti vanhusasioille. Sosiaalityön opinnot Taiveaho aloitti ensiksi Kuopion yliopistossa ja jatkoi sitten Tampereen yliopistoon, mistä hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2001.
Puoluepolitiikka tuli osaksi elämää jo opiskeluaikana. Punnintaa hän teki kahden puolueen välillä ja valitsi sosialidemokraatit.
Korkeakouluharjoittelun ja valmistumisen jälkeen Taiveahon tie vei Hämeeseen ensiksi sosiaalityöntekijäksi ja sitten pienen kunnan sosiaalijohtajaksi. Politiikka alkoi näytellä entistä suurempaa roolia elämässä. Ensiyrittämä avasi ovet Arkadian mäelle vuonna 2003.
Kansanedustajuus toi myös julkisuuden Sadun elämään, pysyvästi. Tiedotusvälineet innostuivat ajatuksesta eduskunnan ensikertalaisesta, joka oli myös joukon kuopus. Rinnalle tuotiin eduskunnan seniori.
–Niinpä minä ja tuolloin eduskunnan ikävuosiltaan vanhin kansanedustaja Martin Saarikangas annoimme heti alkuun useamman yhteishaastattelun, muistelee Taiveaho.
Hyppyä valtakunnalliseen julkisuuteen ja median kiinnostukseen ei ennättänyt valmistella. En halua moittia ketään, mutta julkisuudessa toimimiseen sain aluksi huonoja neuvoja, sanoo Taiveaho.
– Jälkikäteen ajateltuna alku oli aika hullua. Olin pienen kunnan sosiaalijohtaja, joka juuri valittuna kansanedustajana meni vielä tekemään viimeiset kotikäynnit asiakasperheeseen ennen suoraan tv-haastatteluun kiirehtimistä.
Julkisuudella on hyvät ja huonot puolensa. Rankinta se on silloin, kun on haavoittuvimmillaan ja yksityiselämän kipeistä asioista tehdään viihdettä iltapäivälehtien viihdeosastoilla.
– Toisaalta julkisuus on kanava tuoda esille tärkeitä teemoja ja käydä niistä yleistä keskustelua. Se, että puhuimme esimerkiksi lapsettomuudestamme, herätti muutkin puhumaan vaietusta ja kipeästä asiasta. Saimme valtavasti viestejä ihmisiltä, mikä näytti kuinka myötätuntoisia ja ystävällisiä suomalaiset pohjimmiltaan ovat.
Meillä tarvittaisiin ikäpolvitajua
Kaksi kautta valtakunnan politiikassa riitti, eikä Taiveaho enää hakenut jatkokautta vuoden 2011 jälkeen.
– Eniten jäin kaipaamaan ihmisiä, niin kentällä kohtaamiani kannattajia kuin työtovereita eduskunnassa. Toki nykyisessä työssäni tapaan edelleen monia heistä.
Kansanedustajatyön jälkeen piti hakea uutta työtä. Taiveaho oli ensin Sininauhasäätiön toimitusjohtajana, mutta mielessä oli myönteinen kokemus valvontaviranomaisena, ja hän oli hetken aluehallintovirastossa sosiaalihuollon johtavana ylitarkastajana.
Vaikuttamistyö ei kuitenkaan jättänyt rauhaan. Taiveaho siirtyi Superin järjestöpäälliköksi, mutta kun tehtävä Turvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry:ssä avautui, hän palasi ikääntyneiden ihmisten asioiden pariin ja tuntui kuin ympyrä olisi sulkeutunut.
Suvanto on valtakunnallisesti toimiva kansalais- ja asiantuntijajärjestö, joka on ensi vuonna tehnyt jo 30 vuotta töitä ikääntyneisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun, hyväksikäytön ja väkivallan ehkäisemisen ja tietoisuuden lisäämisen puolesta sekä auttanut kaltoinkohtelua ja hyväksikäyttöä kohdanneita.
Huoli-ilmoitusta ei vielä tunneta riittävästi.
Kaltoinkohtelulla on monet kasvot. Se voi olla fyysistä tai henkistä väkivaltaa, taloudellista tai seksuaalista hyväksikäyttöä, sosiaalista tai hengellistä kaltoinkohtelua, hoidon tai avun laiminlyöntiä, oikeuksien rajoittamista tai muuta ikääntyneiden hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden vaarantavaa toimintaa.
Yhdistys ylläpitää Suvanto-linjaa, jonne voivat soittaa kaikki, jotka tuntevat huolta omasta tai jonkun muun ikääntyneen ihmisen hyvinvoinnista tai turvallisuudesta. Linjalla saa myös maksutonta lakimiesneuvontaa. Lisäksi on Suvanto-vertaistukiryhmiä ikääntyneille ja henkilökohtaista terapeuttista keskusteluapua niille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa läheisessä ihmissuhteessa.
– Tärkeässä roolissa ovat koulutuksemme, joissa tuemme eri alojen ammattilaisia ja ikääntyneitä itseään tunnistamaan kaltoinkohtelun ja löytämään apua. Meillä on myös määräaikaisia hankkeita, jatkaa Satu Taiveaho.
Kaikki ikääntyneiden kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön muodot ovat vakavia. Erityisesti Suvannossa on mietityttänyt taloudellisen hyväksikäytön lisääntyminen. Vuonna 2016 poliisin tietoon tuli yli 16 000 ikääntyneisiin kohdistuvaa tutkintaan johtanutta omaisuusrikosta. Suvanto-linjan puheluiden määrä kaksinkertaistui vuodesta 2016 vuoteen 2017, ja eniten yhteydenottoja tuli taloudellisesta kaltoinkohtelusta.
Ongelmaan Suvannossa pureudutaan vuoteen 2021 kestävällä Mummon markan vartijat ‑hankkeella, jolla lisätään ikääntyneiden tietämystä taloudellisen kaltoinkohtelun ilmenemismuodoista ja niiden torjunnasta sekä koulutetaan eri alojen ammattilaisia havaitsemaan ongelmat.
– Taloudellinen hyväksikäyttö voi olla esimerkiksi sitä, että läheiset vievät eläkerahat tai ikääntyvää painostetaan myymään omaisuuttaan tai harhautetaan häntä antamaan ennakkoperintö.
Ilmiöön kuuluvat myös ylikalliiden sekä turhien palveluiden ja tuotteiden kaupustelijat tai valeviranomaisina esiintyvät rikolliset.
– Poliisin kanssa käymiemme keskusteluiden perusteella tiedämme senkin, että nämä rikolliset ovat kekseliäitä ja usein meitä edellä. Valepoliisien lisäksi liikkeellä on myös ollut jopa kotipalvelun valeammattilaisia. Työtä siis riittää.
