Jos työasiat valuvat liikaa vapaa-ajalle, palautuminen saattaa kärsiä. Siksi työ- ja arkiroolien välille kannattaa tehdä pesäero.
Mitähän sille yhdelle asiakkaalle kuuluu? Osasinhan ottaa kaiken tarvittavan huomioon? Muistinko tehdä tänään kaiken? Monelle on tuttu tilanne, että työasiat putkahtavat mieleen kesken ruoanlaiton tai kun olisi aika käydä nukkumaan.
On inhimillistä, että työasiat mietityttävät myös vapaa-ajalla, organisaatiopsykologi Hanna Poskiparta lohduttaa. Emmehän voi kytkeä aivoja pois päältä.
– Pitkässä juoksussa töiden vatvominen vapaa-ajalla saattaa kuitenkin alkaa kuormittaa. Pahimmillaan työasioiden jatkuva miettiminen voi johtaa työuupumukseen.
Siksi työ- ja arkiroolien erottamista kannattaa opetella.
Aivan alkuun Poskiparta neuvoo pohtimaan taustasyytä: miksi työasiat jäävät päähän pyörimään?
– Johtuuko se siitä, että työtä on liian paljon? Vai koetko osaamattomuutta? Tai onko asiakkaan tai työkaverin kanssa ollut jokin konflikti?
Kun juurisyyn tunnistaa, on helpompaa miettiä keinoja, miten asian kanssa pääsee eteenpäin ja töistä voi jatkossa irrottautua paremmin. Joskus taustalla voi olla niinkin yksinkertainen syy, että pelkää unohtavansa tekemättömät työt.
– Silloin ratkaisuna voi toimia vain asioiden ylös kirjoittaminen.
Jos taustasyy on monimutkaisempi – esimerkiksi pelko siitä, onko tarpeeksi hyvä – Poskiparta kannustaa kääntymään esihenkilön puoleen tuen saamiseksi. Apu voi löytyä esimerkiksi työnohjauksesta.
Jos työstä irrottautumista vaikeuttaa työvirheen pelko, omaa työyhteisöä ja sen toimintatapoja kannattaa pohtia. Miten työyhteisössä suhtaudutaan virheisiin ja mokiin?
– Hyvässä työyhteisössä ymmärretään, että kuka tahansa voi tehdä inhimillisiä arviointivirheitä eikä niitä pitäisi sen takia joutua pelkäämään, Poskiparta sanoo.
Lempeää lähestymistapaa tarvitaan
Kun työpäivä päättyy, moni hyppää vähän kiireellä vapaalle.
– Se taas aiheuttaa sen, että koneisto jää ikään kuin pyörimään, Poskiparta kuvailee.
Kirjankin kannet suljetaan, kun lukeminen päättyy, Poskiparta sanoo. Mikä voisi olla työpäivälle samanlainen “clousaus”? Ehkä vaatteiden vaihto arkiasuun? Se voi auttaa aivoja irrottautumaan työstä.
Moni hyppää vähän liian kiireellä vapaalle.
Poskiparta kannustaa myös kirjoittamaan tekemättömät työt ylös. Sen jälkeen kannattaa miettiä, mitä kaikkea päivän aikana sai aikaiseksi: Missä olen tänään onnistunut? Mitä sain maaliin? Mitä asiaa edistin?
Tällainen lempeä ja itsemyötätuntoinen lähestymistapa voi rauhoittaa mieltä.
– Jos mieli palaa illalla tekemättömiin töihin, itselleen voi sanoa: Hei, ne on listattu paperille. Siellä ne odottavat minua huomenna.
Metatyö kuormittaa myös
Sosiaalialan työssä kuormittaa myös näkymättömien asioiden kanssa työskentely, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aikuissosiaalityön ja vammaisten palvelujen toimialan työsuojeluvaltuutettu Karoliina Mattila ajattelee.
Siinä missä esimerkiksi toimittajan työn lopputuloksena on lehtijuttu, sosiaalialalla työ ei samalla tavalla johda aina johonkin näkyvään lopputulokseen.
Siksi Mattila alleviivaa puheen merkitystä: työlle ja siinä tapahtuville asioille saa sanat.
– Näkymättömät työasiat tulevat näkyviksi ja olemassa oleviksi vain puheen kautta. Sitä kautta saamme käsittelypintaa asioille ja työt konkretisoituvat.
Myös metatyö kuormittaa Mattilan kokemuksen mukaan monia sosiaalialan työntekijöitä.
– Yksi asiakastapaaminen voi vaatia suuren määrän metatyötä: papereiden skannaamista, sähköpostia ja puheluita, Mattila kuvailee.
Uhka- ja väkivaltatilanteiden kuormittavuus on itsestään selvää.
– Tällöin tilanne on tärkeää purkaa heti: ensin tehdään työturvallisuusilmoitus ja sitten jutellaan lähijohtajan kanssa jatkotoimista. Asiaa voi purkaa myös työterveyshoitajan kanssa.
Tunteet ovat sallittuja
On normaalia ja inhimillistä, että asiat saattavat tulla jopa uniin saakka, jos töissä on tapahtunut jotain vaikeaa ja pelottavaa, psykologi Hanna Poskiparta sanoo.
– Silloin ei kannata taistella liikaa vastaan, vaan hyväksyä se, että nyt saatan olla pari viikkoa vähän poissa tolaltani myös vapaalla.
Poskiparta kannustaa pitämään tällaisessa tilanteessa esimerkiksi huolipäiväkirjaa.
Joka päivä voi kirjoittaa 15–20 minuutin ajan omaa mieltä painavia asioita ylös. Kun samaa asiaa purkaa useampana päivänä peräkkäin, se alkaa usein pikkuhiljaa helpottaa.
Poskiparta neuvoo miettimään myös sitä, miten meillä on tapana puhua itsellemme.
– Moni on sosiaalialalla hyvin taitava asiakkaiden kanssa: osataan puhuta lempeästi ja rauhoittavasti. Voisinko puhua myös itselleni yhtä myötätuntoisesti?
Näkymättömät asiat tulevat näkyviksi vain puheen kautta.
Alalla voi tulla vastaan traagisia ihmiskohtaloita. Välillä asiakkaat saattavat olla myös hankalia.
– Helposti ajatellaan, että työroolin pitäisi olla tunteeton ja että tunteet eivät saisi häiritä työtä. Työhön kuuluu kuitenkin paljon tunteita, Poskiparta sanoo.
Vaikka tunteiden sammuttaminen voi jossain tilanteissa olla tarpeellista, se ei saisi olla jatkuva toimintatapa kaikissa työtilanteissa, Poskiparta sanoo. Tunteet voivat nimittäin pulpahtaa pintaan jälkikäteen ja hankaloittaa työstä irrottautumista.
Jos vastaan tulee hankala asiakas, kannattaa heti asiakkaan jälkeen miettiä, mitä tilanteessa tapahtui. Mitä oikeastaan koin? Miksi minussa heräsi sellaisia tunteita? Entä mitkä olivat asiakkaan tunteita ja mitkä omia tunteita?
– Sekin on hyvä muistaa, että myös sosiaalialalla saa kokea miinusmerkkisiä tunteita: vihaa, pettymystä ja ärtymystä.
Tunteita voi purkaa ja jäsentää esimerkiksi kirjoittamalla tai puhumalla kollegan kanssa tai hakemalla apua työnohjauksesta.
– Jollekin voi toimia myös fyysisyys: että käy juoksemassa vaikkapa portaat kerran ylös ja alas.
Harrastukset auttavat
Työstä vapaalle vaihtamisessa voivat auttaa myös oikeanlaiset harrastukset.
– Jos on haasteita palautua, kannustaisin siihen, ettei harrastus ole kovin samalta alalta kuin työ. Jos on vaikkapa lastensuojelussa töissä, niin vapaaehtoistyö lastenjärjestössä ei välttämättä oikein irrota työstä, Poskiparta sanoo.
Parhaiten työstä irrottaa harrastus, jossa pääsee flow-tilaan sekä saa oppimisen ja ilon kokemuksia.
– Esimerkiksi tenniksessä ei voi pysähtyä miettimään työasioita, koska muuten pallo menee ohi, Poskiparta kuvailee.
Luonnossa liikkuminen tekee aina hyvää: se maadoittaa ja rauhoittaa.
Joskus työ- ja arkirooleja voi sekoittaa myös tilanne, jossa vaikkapa juhlissa puolituttu pyytää apua itsensä tai ystävänsä tilanteeseen.
Poskiparta kannustaa sellaisessa tilanteessa toimimaan oman tuntemuksen mukaan. Auttaa voi, jos se tuntuu hyvältä, mutta siihen ei tarvitse ryhtyä.
– Voi myös reilusti sanoa, että olen pahoillani, mutta haluan pitää työroolini erillään. Aina voi neuvoa, mistä voi hakea apua, Poskiparta kuvailee.
Mitä jos asiakas lähestyy somessa?
Sosiaalialalla työstä irrottautumista voi häiritä myös se, jos asiakkaat lähestyvät vapaa-ajalla. Työsuojeluvaltuutettu Karoliina Mattila ei suosittele asiakkaiden hyväksymistä esimerkiksi Facebook-kavereiksi.
– Haluamme pitää työntekijät hyvinvoivina. Vapaa-aika tulisi olla puhtaasti työntekijöiden vapaa-aikaa.
Facebook-kaveriksi pyytävälle asiakkaalle voi sanoa, että kyseessä on minun yksityiselämäni ja haluan pitää sen vapaana työasioista. Jotkut sosiaalialan työntekijät käyttävät somessa lyhenteitä tai nimikirjaimia, jotta asiakkaat eivät löydä heitä.
– Silloin kyseessä on kuitenkin henkilökohtainen valinta. Emme pyydä tällaista työntekijöiltämme, Mattila sanoo.
Joskus asiakkaita voi tulla vastaan myös vaikkapa kaupassa. Jos asiakas tervehtii ensin, tätä voi tervehtiä takaisin. Juttelemaan ei tarvitse kuitenkaan vapaa-ajalla jäädä.
Sosiaalialan työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, Mattila sanoo. Sen takia yleinen tapa on, ettei vapaa-ajalla vastaan tulevaa asiakasta tervehditä, jollei asiakas tervehdi ensin itse. Asiakkaalla on oikeus olla tunnistamaton.
– Tilanteissa kannattaa kuitenkin käyttää maalaisjärkeä ja lukea tilannetta. Jos asiakas on pieni lapsi, tämän kanssa voi jutustella hieman.
Mattila on itse sopinut joidenkin pitkäaikaisten asiakkaiden kanssa, että tervehtiä voi molemmin puolin, jos asiakas on tätä toivonut.
Emmi Maaronen
