TYÖSSÄ: Varhaiskasvatuksen sosionomi Julia Kalliokoski

Varhaiskasvatuksen sosionomi keskittyy lapsen hyvinvointiin ja tasa-arvoiseen kohteluun, puuttuu kiusaamiseen ja tukee sosiaalista kehitystä.  

”Meidän päiväkotimme johtaja sai järjestettyä minulle paikan varhaiskasvatuksen sosionomina Vihannin päiväkodin esikouluryhmästä Raahessa.  

Johtajamme näkee sosionomin valtavan potentiaalin varhaiskasvatuksessa ja olen päässyt tekemään koulutustani vastaavaa työtä. Nimike on kuitenkin niin uusi, että sitä ei ollut aluksi kaupungin palkkakuitissa, vaan siinä luki kasvatusohjaaja.  

Varhaiskasvatuksen sosionomin työnkuvaa ei ole vielä määritelty laissa eikä opetus- ja kulttuuriministeriön ohjeissa. Sen vuoksi kirjoitin oman työkuvani yhdessä työyhteisöni ja esihenkilöni kanssa.  

Talentian tekemän varhaiskasvatuksen sosionomin tehtäväkuvauksen mukaan varhaiskasvatuksen sosionomi vastaa sosiaalipedagogisena toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta, dokumentoinnista ja arvioinnista.  

Aloin suunnitella omaa työnkuvaani näiden ohjeiden pohjalta ja toivoin, että se vastaisi näitä. Mielestäni työnkuvani on nyt määritelty hyvin.  

Saan tehdä juuri niitä asioita, joihin keskityin opiskelussani. Minulla on sosiaalipedagoginen vastuu päiväkodissa. 

En ole opettaja, jolla on pedagoginen vastuu, mutta en myöskään ole lastenhoitaja. Se tuntuu monista hämmentävältä.  

Keskityn lapsen hyvinvointiin ja tasa-arvoiseen kohteluun, puutun kiusaamiseen ja tuen sosiaalista kehitystä.  

Minulla on erityisosaamista lastensuojelusta ja perhetyöstä ja osallistun moniammatillisiin verkostopalavereihin. Vahvuuksiani ovat tunne- ja kaveritaidot, mitkä ovat todella tärkeitä nykyisessä viisivuotiaiden ryhmässäni. 

Saan tehdä juuri niitä asioita, mihin keskityin opiskelussani.

Tehtäväpalettini on aika laaja. Suurin haasteeni on se, että minulle ei ole järjestetty suunnitteluaikaa osaksi työaikaani. Luulen, että asia paranisi, jos ylemmältä taholta tulisi selkeä määritelmä, joka pitäisi sisällään Talentian määrittelemät keskeiset varhaiskasvatuksen sosionomin tehtävät. Tämä takaisi sen, että minulla on aikaa suunnitella ja toteuttaa työtäni laadukkaasti. 

Alkuperäinen suunnitelmani ei ollut ura varhaiskasvatuksessa. Pidin lukion jälkeen kaksi välivuotta ja tein sijaisuuksia päiväkodilla. Lähdin opiskelemaan syksyllä 2021. Tein viimeisen harjoittelujaksoni tässä päiväkodissa palkallisena ennen kuin aloitin työssäni syksyllä 2023. 

Pidän valtavasti työstäni. Aamulla päiväkodilla on monesti aika vilkas vastaanotto. Muutama lapsi haluaa heti syliin, tai saan ensi töikseni selvitellä jonkun riidan.  

Pääsen heti kunnolla kiinni omaan ammattiini, kun selvitellään riitaa ja pohditaan, mikä harmittaa ja mitä silloin voi tehdä. Viisivuotiaat ovat aika äänekkäitä ja melutaso on välillä hyvin korkea. 

Aamupäivällä olemme yleensä pienryhmissä. Osa lapsista jää sisälle tekemään päivän toimintaa ja osa lähtee ulkoilemaan.  

Meitä aikuisia on minä, opettaja ja kaksi lastenhoitajaa.  Opettajalla on suunnitteluvastuu toiminnasta ja pääsääntöinen vetovastuu, mutta myös minä vedän omalle pienryhmälleni toimintaa. 

Ulkoilujen ja toimintojen jälkeen on syönti ja lepohetki. Sen jälkeen lapset haluavat yleensä rauhallisempia puuhia, kuten piirtää tai lukea.  

Sitten syödään välipalat, leikitään ja mennään ulkoilemaan. Tulen töihin yleensä kahdeksan aikaan ja toiminta alkaa yhdeksältä. Selkeä rytmi on tärkeää.  

Työaikamme on 7 tuntia 40 minuuttia, jossa on kymmenen minuutin kahvitauko välissä. Meillä ei ole erikseen ruokataukoja, vaan ruokailemme yhdessä lasten kanssa, sillä olemme esimerkkiruokailjoita. 

Viime kevät oli haastava ja huomasin miettiväni töitä usein vapaa-ajallakin. Asiat pyörivät liikaa päässäni.  

Kuluvana syksynä olen oivaltanut, että on ihan ok antaa töissä kaikkensa, mutta myös vapaa-ajasta täytyy pitää kiinni. Työpäivän jälkeen lähdemme yleensä puolisoni ja kahden koiramme kanssa lenkille. Käyn kuntosalilla noin viisi kertaa viikossa. Urheilu ja koiralenkit ovat hyvä tapa siirtyä työpäivästä vapaa-aikaan. 

Urheilu auttaa myös siksi, että minulla itselläni on adhd. Se on työssäni ehdottomasti vahvuus.  

Olen joutunut opiskelemaan paljon, jotta ymmärtäisin itseäni ja sitä, miksi koen tietyt asiat erittäin kuormittavina. Sen vuoksi minulla riittää paljon ymmärrystä lapselle, joka on väsähtänyt tai ei jaksa keskittyä. Kun tiedän, mikä toimii itselleni, osaan myös tarjota samaa lapselle.  

Jos huomaan aamupiirillä, että lapsen on hankala istua, saatan ottaa hänet joko syliin tai antaa aistityynyn tai rauhoituslelun.  

Vilkkaamman lapsen voi olla hankalaa keskittyä kuuntelemaan, kun ympärillä on paljon erilaisia ärsykkeitä. Tarjoamalla esimerkiksi palapelin saa lapsen keskittymään paremmin, kun käsillä on jotain tekemistä.  

Lasten kanssa toimimisessa on tärkeää tuntea lapsi hyvin, jotta osaa auttaa ja tukea lasta oikein. Lapset ovat yksilöitä. Jos toiselle toimii jokin keino, voi olla että siitä ei ole toiselle lapselle mitään hyötyä.  

Välillä annan kiukkuiselle lapselle luvan karjua niin paljon kuin hän jaksaa – toki vasta sitten, kun lähdemme ulos. Tunteet pitää saada purkaa. Se on sama, meillä aikuisilla, vaikka osaammekin säädellä tunteitamme paremmin.  

Mietimme aina yhdessä lasten kanssa, mikä auttaa kiukkuun. Jotain lasta auttaa se, että käydään raittiissa ilmassa, jotain toista se, että juodaan vähän vettä. 

Lapsilta saa aina välittömän reaktion. Eräänä päivänä yksi lapsi oli kuulemma kiukutellut kaikille muille aikuisille, mutta hyppäsi heti minun syliini.  

Se on työni parhaita puolia. Samoin kuin se, jos kuulee vanhemmilta, että lapsi tykkää minusta ja viihtyy päiväkodissa. Tulen helposti toimeen vanhempien kanssa.  

Yritän korostaa sosionomin osaamistani, ja sitä, että he voivat aina kääntyä minun puoleeni, jos heillä on huolia. Sosionomi on uusi asia, eivätkä kaikki rohkene tai osaa hyödyntää tämän ammatin koko potentiaalia.  

Perheille tulisi paremmin kertoa, mitä sosionomin koulutus pitää sisällään. Pääviesti on se, että juttelemiselle on aina hyvin matala kynnys.” 

Janne-Pekka Manninen