Työssä: Tiina Tuukkanen, työhyvinvointiasiantuntija

Hyvinvointiasiantuntija tukee muita työyhteisön jäseniä työhyvinvoinnissa.

”Kun Keski-Suomen hyvinvointialueen työhyvinvointipalveluihin tuli työpaikkani auki puolitoista vuotta sitten, ajattelin heti, että wau, tämä on minun juttuni. Voisin hyödyntää monipuolisesti osaamistani ja etenkin konsultatiivisen työn YAMK-opintojani. 

Yksikkömme kuuluu johtamisen tukipalveluiden HR:ään, ja tehtävänämme on tukea esihenkilöitä, työyhteisöjä ja työntekijöitä työhyvinvointi-, suojelu- ja työkykyasioissa.  

Tiimissämme on useita asiantuntijoita, muun muassa työkykyasiantuntijoita ja työyhteisöasiantuntija. Omaan työhöni työhyvinvointiasiantuntijana kuuluu esihenkilöiden ja työyhteisöjen tukeminen erilaisissa työhyvinvointiin liittyvissä tilanteissa.  

Tiiminä teemme muun muassa työkykyyn ja sairastumiseen liittyvää ohjeistusta koko hyvinvointialueen henkilökunnalle.  

Työpäiväni ovat vaihtelevia. Tänään on palavereja ja oman porukan vapaamuotoinen vertaistuellinen sparraushetki, jossa mukana on meidän työsuojeluvaltuutettuja ja meitä asiantuntijoita. Iltapäiväksi menen yhden alueemme työyhteisön tueksi. Aloitamme siellä työyhteisötuen prosessia.  

Työyhteisöjen tukiprosesseissa on korostunut viime aikoina muutoskuormitus ja palautumisen haasteet. Joskus on kyse työyhteisön vuorovaikutushaasteista: ristiriitoja syntyy, kun ei ole esimerkiksi sanoitettu toiveita ja tarpeita riittävän selkeästi. Työstämme asiaa keskustellen ja työpajojen avulla, osallistavin menetelmin.  

Tavoite on, että kaikkien ääni tulee kuuluviin ja yhteinen ymmärrys lisääntyy. Saatamme luoda pelisäännöt hyvään työarkeen. Usein järjestämme seurantakäynnin muutaman kuukauden kuluttua.  

Työyhteisöprosessi voi olla myös työhyvinvoinnin vahvistamista ja ennaltaehkäisyä. Pidän muun muassa osallistavia luentoja työhyvinvoinnista. Osallistujat saavat itse pohtia jotakin heidän työyhteisölleen ajankohtaista työhyvinvoinnin teemaa.  

Välillä työyhteisön tukiprosessi on sitä, että sparraan esihenkilöä tai kokoan materiaalia työyhteisön käyttöön.  

Tiiminä järjestämme esihenkilösparrauksia kuukausittain. Teemoina on ollut esimerkiksi haastavat vuorovaikutustilanteet ja työkykyjohtaminen. Sparrauksen aluksi on alustus ja sen jälkeen pienryhmätyöskentelyä.  

Tavoitteena on saada kaikkien ääni kuuluviin.

Vastuulleni kuuluu myös osa yksittäisten työntekijöiden työkykyyn liittyvistä asioista. Olen työntekijän tukena työterveysneuvotteluissa. Pohdimme työn muokkausta, työaika- ja eläkeratkaisuja sekä erityisesti työhön paluun ja työkyvyn tukea.  

Tavoite on, että työntekijä pystyy tekemään omaa työtään tai muuta työtä hyvinvointialueella. 

Lapsena haaveilin opettajan ammatista. Sosiaalialasta en vielä tiennyt. Olen aina tykännyt tehdä käsitöitä. Päädyin opiskelemaan vaatesuunnittelijaksi ja valmistuin muotoilijaksi 2003.  

Huomasin kuitenkin jo opiskeluaikana, että haluan tehdä töitä ihmisten kanssa. Hakeuduin työharjoitteluihin nuorten työpajoille. Tykkäsin työstä ja nuorista kovasti. Ilman sosiaalialan koulutusta oli kuitenkin vaikeaa saada työpajan ohjaajan paikka.  

Hain ja pääsin sosionomikoulutukseen, ja samoihin aikoihin aloitin työt taidekasvatuspainotteisessa nuorisokodissa. Opiskeluaikana suuntauduin lastensuojeluun, ja se vei mennessään. Olin muutaman vuoden keikkatöissä lastensuojelun avohuollossa, muun muassa päihdeäitien ensikodissa.  

Halusin edelleen hyödyntää käsityöosaamistani, joten hakeuduin nuorten taidetyöpajalle ja olin siellä lopulta seitsemän vuotta työvalmentajana. Sitten aloitin ylemmät ammattikorkeakouluopinnot. Sain opiskella työyhteisöjen kehittämistä ja ratkaisukeskeisiä menetelmiä. 

Tykkään luoda uutta ja kehittää. Palveluiden kehittämisestä tuli intohimoni. Olin jo muotoiluopinnoissa opiskellut palvelumuotoilua. Vaatteen tai palvelun muotoilu on aivan sama prosessi.   

Pääsin kehittäjä-perheohjaajaksi varhaisen tuen palveluihin. Kehitin kouluikäisten lasten perheohjausmallin varhaisen tuen perhetyöhön. Ennen sosiaalihuoltolain muutosta vain lastensuojelun asiakkaat saivat perhetyötä. 

Perhekeskustyöntekijänä työskentelin nelisen vuotta työparin kanssa. Jyväskylässä työ oli verkostomaista: kunkin asuinalueen lapsiperhepalvelut kokoontuivat yhteen neljä kertaa vuodessa suunnittelemaan perheiden hyvinvoinnin tukemista ja tapahtumia.  

Työskennellessäkin voi palautua.

Huomasin, että asiakkaina olevat lapsiperheet puhuivat paljon eroasioista. Mietin, miten heitä voisi tukea. Olin kouluttautunut myös parisuhdetyöhön. Tampereella oli ollut jo pitkään parisuhteen huoltoasema. Aloin selvittää mallin tuomista myös Jyväskylään. Se on edelleen suosittu palvelu täällä. 

Opiskelin nepsy-valmentajaksi ja aloin miettiä, kuinka sitä hyödyntäisi työssä. Kuulimme työparin kanssa, että yleinen syy tulla perhetyöasiakkaiksi olivat juuri nepsy-pulmat. Asiakkaat joutuivat jonottamaan pitkään avun saamista. Ensiavuksi kehitimme Nepsy-pysäkin, joka oli viime vuonna Talentian Hyvä käytäntö -kilpailussa mukana. 

Työssäkin voi palautua, kun se on itselle mielekästä. Hallinnan ja merkityksellisyyden tunne työssä on palauttavaa. Muutama vuosi sitten FirstBeat sykevälivaihtelun mittauksessa eräs palauttavin jakso silloisessa työssäni oli parisuhdekeskustelun vetäminen.  

Antoisinta työssäni on ihmisten kohtaaminen. Saan intoa ja ideoita keskusteluista työkavereiden ja kollegoiden kanssa. On innostavaa tutkailla, kuinka eri tavalla voimme ajatella asioista. Omaa näkökulmaa voi laajentaa ja yrittää ymmärtää toista paremmin. Uusia ajatuksia viriää itsellekin. Opimme toinen toisiltamme. 

Sosiaalialalla ihmisen kohtaamisen taidot ovat tärkeitä ja tärkeintä on olla kiinnostunut ja läsnä. Siksi en sovi kohtaamisia, jos on kovin kiire. Silloin ei pysty olemaan läsnä. 

Joskus työpäivän keskellä palauttavinta on se, että saa miettiä asioita itsekseen. Jos vain pystyy käymään ulkona kävelyllä tai vähintään katselemaan ikkunasta ulos ja kuuntelemaan lempibiisiä.  

Vapaa-ajan palautumisessa tärkeintä itselleni on liikunta. Harrastan voimaharjoittelua ja kehonhuoltoa. Myös sukkien neulominen ja koiran rapsuttelu on rentouttavaa sekä koiran kanssa lenkkeily, varsinkin metsässä.  

Mieltä virkeänä pitää myös järjestyksenvalvojan työ festareilla ja urheilutapahtumissa. Se on ihan erilaista kuin varsinainen työni.” 

Tuija Siljamäki