Juha Luomalalle selvittää STM:n linjauksia usein myös puhelimitse.
– Kysymyksiä tulee laidasta laitaan, hän kertoo. Kuva. Jyrki Komulainen
Tämän enempää ei asioihin voi vaikuttaa muuten kuin lähtemällä politiikkaan. Voin rehellisesti sanoa, että olen unelmatyössäni.
“Työkenttäni virkamiehenä ministeriön sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja palvelut -osastolla on hyvin laaja. Olen meidän yksikkömme sosiaalihuollon asiantuntija ja vastuuhenkilö erityisesti henkilöstö- ja kelpoisuuskysymyksissä sekä sosiaalihuoltoon liittyvissä tutkimus- ja kehittämisasioissa.
Sen lisäksi olen yksikkömme johtajan ensimmäinen sijainen, ja kuulun osastomme johtoryhmään. Vastuulleni kuuluvat yliopistollisen sosiaalityön tutkimuksen sekä sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitukset ja mm. saamelaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen liittyvä avustukset.
Rahoitusten hakuprosessin järjestäminen, työskentely arviointiryhmissä ja esimerkiksi vertaisarvioinnin järjestäminen sosiaalityön tutkimuksen rahoituksessa on aikaa vievää. Olen ollut mukana kehittämässä myös saamelaisten totuus- ja sovintokomission psykososiaalisen tuen mallia. Eli ihan kaikki työtehtäväni eivät kytkeydy sosiaalihuoltoon.
MINISTERIÖN päätöksentekoprosessi on ehkä hyvällä tavalla byrokraattinen. Minä valmistelen ja teen päätösesityksiä niistä asioista, jotka vastuuvirkamiehenä minulle kuuluvat. Sen jälkeen asia menee yleensä johtoryhmällemme ja sieltä ylemmän tason johtoryhmälle ja lopulta yleensä ministerin hyväksyttäväksi. Useimmat asiat käyvät hyväksyttävänä poliittisessa päässä, joko erityisavustajalla tai ministerillä.
Jos asia on monimutkaisempi, niin sitä käydään ensin esittelemässä joko erityisavustajalle tai suoraan ministerille. Vuorovaikutus on jatkuvaa. Mitä ”kuumempi” asia on, sitä useammin siitä keskustellaan heidän kanssaan. Virkamiehen vastuulla on tuottaa asiasta tarpeellinen tieto ja perustella oma kantansa hyvin.
On tärkeää uskaltaa olla myös eri mieltä ja kertoa virkavastuulla oma asiantuntijanäkemys asioiden vaikutuksista. Kulloisetkin poliittiset päättäjät tekevät sitten tämän perusteella poliittiset ratkaisunsa.
Välillä joudumme tekemään päätöksiä, mitkä eivät vastaa omia näkemyksiämme. Silloinkin meidän tehtävämme on virkamiehinä yrittää tehdä se niin hyvin kuin on mahdollista.
TYÖSKENTELY poliittisessa rajapinnassa on mielenkiintoista. Nautin siitä, että pystyn vaikuttamaan alan haasteisiin. On mielenkiintoista nähdä, kuinka aina hallitusten vaihtuessa ajatusmaailma, ja joskus myös ilmapiiri muuttuu.
Hallitusohjelmissa voi olla isoja eroja. Mutta samaan aikaan on olemassa pitkä linja, jota ministeriö ja me virkamiehet viemme eteenpäin virkamiestyönä.
Valmistelemme paljon asioita hallituskauden loppuvaiheessa, ja pyrimme saamaan niitä seuraavaan hallitusohjelmaan. Teemme selvityksiä ja tuotamme monenlaista tietoa. Esimerkiksi ennen edellistä hallitusta teimme useita sosiaalihuoltoon liittyviä selvityksiä. Nyt olemme valmistaneet esim. sosiaalihuollon porrasteisuuteen ja sisältöohjaukseen liittyvät selvitykset.
Työ on hyvin pitkäjänteistä. Eikä aina kovin helppoa. Tällä hallituskaudella pöydällä on paljon isoja lakiuudistuksia, joiden työstämiseen osallistun tiiviisti. Uudistuksia tehdään ammattihenkilölakiin, sosiaalihuoltolakiin ja lastensuojelulakiin. Ne kaikki tulevat määrittämään paljon myös sitä, miten sosiaalihuollon ammattilaiset työtään jatkossa tekevät.
Lakeihin liittyvä valmistelutyö tapahtuu usein erilaisissa työryhmissä. Minun tehtäväni on tuottaa niitä varten taustatietoa ja nostaa asioita esille. Lakipykäliä työstämme yhdessä juristien kanssa. Sen jälkeen lakiehdotus lähtee lausuntokierrokselle ja normaaliin lain valmisteluun.
Vastuullani on myös kansanedustajien ministerille esittämien kirjallisten kysymysten vastausten taustavalmistelut omien sisältövastuideni osalta. Oman asiantuntemuksen ylläpitäminen on tässä työssä erittäin tärkeää.
Viestinnällä on tärkeä rooli työssäni. Erityisesti viime syksynä viestimme paljon esim. tilapäisesti sosiaalityöntekijänä toimivien asioista.
Koen välillä kovia paineita, koska päätökset vaikuttavat itselleni hyvin läheisiin sisältöaloihin. Yksi esimerkki tästä on vaikka sosiaalialan osaamiskeskusten rahoitus, joka on tänä vuonna ollut aiempaa pienempi.
AJAUDUIN sosiaalialalle aikoinaan sattumalta. Opiskelin 90-luvun laman aikaan yhteiskuntapolitiikkaa ja valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa.
Valitsin sivuaineeksi sosiaalityön, jolla sai siihen aikaan sosiaalityöntekijän kelpoisuuden. Ajattelin, että sillä saralla ainakin töitä riittää.
Oman asiantuntemuksen ylläpitäminen on erittäin tärkeää.
Tein ensin kolme vuotta käytännön sosiaalityötä. Sieltä siirryin kehittämistyöhön ensin Jyväskylän kaupungille ja sen jälkeen STKL:ään, nykyiseen SOSTEen. Sen jälkeen työskentelin lastensuojelun perhehoitoa kehittävässä Perhehoitoliitossa ja sosiaalialan osaamiskeskuksissa mm. johtajana kahdessa eri osaamiskeskuksessa. Seitsemän vuotta sitten siirryin tänne ministeriöön.
Halusin vaikuttaa asioihin, joiden huomasin kaipaavan kehittämistä käytännön työtä tehdessäni.
Yksi iso asia on, miten saamme sosiaalialan ammattilaiset pysymään alalla. Sen eteen teemme töitä mm. sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisessä ammattihenkilöiden neuvottelukunnassa, missä toimin varapuheenjohtajana sekä sote-henkilöstön saatavuuteen ja riittävyyteen keskittyvässä Hyvän työn -ohjelmassa. Varsinkin OKM:n kanssa teemme myös paljon yhteistyötä.
Siihen liittyy vahvasti tehtävärakenteen ja työnjaon kehittäminen sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien välillä.
Meidän pitäisi esimerkiksi pystyä kehittämään työtä siihen suuntaan, että tutkimusorientoituneiden työntekijöiden olisi nykyistä helpompi sisällyttää kehittämistyötä omaan työnkuvaansa. Tänä vuonna olemme rahoittamassa hyvinvointialueiden pilotteja uudenlaiseen työnjakoon liittyen.
TYÖPÄIVIÄNI määrittää usein jatkuva kokousrumba. Silti mukaan täytyy sisällyttää itsenäistä valmistelutyötä. Ja sitä on paljon. Pidän myös useita puheenvuoroja eri tilaisuuksissa viikoittain.
Teen noin puolet työajastani etätyönä. Ennen koronaa matkustin 2–3 päivää viikossa. Nyt matkoja on harvemmin, kokoustamme ja pidämme esityksiä paljon Teamsin kautta. Se on tavallaan harmi, sillä minun täytyy seurata koko ajan mitä kentällä tapahtuu. Sitä helpottaisi, jos ihmisiä tapaisi enemmän kasvotusten ja voisi keskustella myös vapaamuotoisemmin.
Työn määrä lisääntyy jatkuvasti. Se tarkoittaa, että työaikaa pitää jakaa aina vaan niukemmin työtehtävää kohti. Se on haastavinta tässä työssä.
Voin silti rehellisesti sanoa, että olen unelmatyössäni. Tämän enempää ei asioihin voi vaikuttaa muuten kuin lähtemällä politiikkaan.”
