TYÖSSÄ: Rikoksettoman elämän tukisäätiön asiantuntija Ulrika Järvinen

”TYÖ RIKOSTAUSTAISTEN kanssa on valtavan merkityksellistä. Se on sitä asiakkaideni asioiden etenemisen kannalta, mutta myös yhteiskunnallisen vaikuttavuuden vuoksi. 

Aloitin nykyisessä työssäni Rikoksettoman elämän tukisäätiön (RETS) asiantuntijana maaliskuussa 2021. Tarjoan oikeudellista neuvontaa ja ohjausta rangaistusta suorittaville ja rangaistuksesta vapautuville sekä heidän läheisilleen. 

Kun kerron vangeille heidän oikeuksistaan, heidän ensimmäinen kysymyksensä yleensä on, että kuuluuko meille jotain oikeuksia.  

Vankien lisäksi tapaan työssäni vankiloiden johtoa ja henkilökuntaa. Kun minulla on hyvät suhteet johtoon ja henkilökuntaan, minun on helppo neuvotella heidän kanssaan asiakkaideni esiintuomista epäkohdista. 

Tässä työssä pitää olla todella hyvin perillä lainsäädännössä ja palveluiden ehdoissa tapahtuvista muutoksista. Olen mukana aika monessa verkostossa, jotta pysyn ajan tasalla asiakaskuntaani liittyvistä uudistuksista. 

LAPSUUDENPERHEESTÄNI kaikki ovat töissä pankissa, mutta minulle on ollut aina selvää, että haluan sosiaalialalle.  

Kun olin pieni, vanhemmillani oli tili ruokakaupassa. Minä autoin alkoholisoituneita miehiä ostamalla heille ruokaa meidän tilillemme. Sain porttikiellon kauppaan. Muistan yhä sen häpeän tunteen, kun minulle sanottiin, että Ulrikalle ei enää myydä.  

Tässä työssä ei voi olla liikaa pelisilmää.

Valmistuin sosionomiksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2000. Valmistumisen jälkeen päädyin kymmeneksi vuodeksi sosiaalityöntekijän viransijaiseksi. Sosiaalityöntekijän viransijaisuuksien jälkeen työskentelin kolmisen vuotta koulukuraattorina Ylöjärvellä, kunnes Vilppulan vankilasta vapautui erityisohjaajan paikka.  

Olin urani alusta asti haaveillut työstä vankien kanssa. Tiesin, että se on se minun sektorini. Rikostaustaiset ovat asiakasryhmä, joka ei herätä kauheasti myötätuntoa. Halusin ajaa heidän etujaan ja vaikuttaa siihen, että he eivät tekisi enää rikoksia. 

KUN KRIMINAALIHUOLLON tukisäätiö (nykyinen RETS) kolme ja puoli vuotta sitten haki edunvalvonta- ja sosiaalineuvojaa, ystäväni laittoi minulle viestin, että nyt on sinun paikkasi.  

Minulle ei ollut ollenkaan selvää, että hakisin sitä, koska järjestötoiminta oli minulle täysin vierasta. Huomasin kuitenkin pian, että järjestötoiminta on selvästi joustavampaa kuin työ kunnissa tai valtiolla. Se on ollut minulle iso asia. 

En tehtävää hakiessani tiennyt, minkälaiselle aitiopaikalle pääsen ja miten valtavan monipuolista työni on. Olin aluksi jopa hämmentynyt siitä, että saamme kouluttautua ja voimme tutustua vankeinhoitoon ulkomaita myöten. 

Huhtikuussa ammattinimikkeeni muuttui asiantuntijaksi. Työskentelen asiamiestoiminnan tiimissä, jossa on kolme työntekijää: yksi Helsingissä, yksi Oulussa ja minä Tampereella.  

Oikeudellisen neuvonnan lisäksi teemme edunvalvonta- ja vaikuttamistyötä. Minulla on runsaasti tapaamisia vankiterveydenhuollossa ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa työskentelevien kanssa. Tapaan myös puolueiden edustajia ja hyvinvointialueiden työntekijöitä.  

Erityisesti vankilasta vapautuminen on tärkeä nivelvaihe, jonka pitäisi olla saumaton ja sitä se ei aina ole. Teen huoli-ilmoituksen, jos minulla on vapautuva asiakas, jolla ei ole tiedossa asuntoa eikä aikoja sosiaalipalveluihin. Rikostaustaisten kohdalla oikea-aikaisuuden ymmärtäminen on merkityksellistä, sillä viikko vapautumisen jälkeen voi olla jo myöhäistä. 

MINULLA ON toimisto Tampereen keskustassa, mutta teen paljon töitä kotoa käsin. Vastaan vankien ja heidän läheistensä puheluihin ja sähköposteihin.  

Meillä on noin tuhat asiakasta vuodessa, ja määrä on kasvussa. Lähes puolet yhteydenotoista tulee vankien huolestuneilta läheisiltä, kuten puolisoilta, äideiltä, lapsilta ja mummoilta.  

Suomessa on 28 vankilaa ja käyn niistä noin puolessa vuoden aikana. Vankilassa pidän ensin infon henkilökunnalle rikostaustaisten oikeuksista ja palveluista. Sen jälkeen vuorossa on info vangeille ja sitten he voivat varata minulle yksilöaikoja.  

Tavallisimmin heidän kysymyksensä liittyvät vankilasiirtoihin, poistumislupiin, valvottuihin koevapauksiin, perhetapaamisiin ja kohteluun vankilassa sekä siihen, että he eivät saa itselleen kuuluvia sosiaalipalveluita. Lopuksi tapaan vielä vankilan johtoa ja käymme läpi vangeilta tulleet parannusehdotukset. 

Kaikki asiakkaani eivät saa tarvitsemiaan palveluja.

Olen yhteydessä vankeihin myös etäyhteydellä. Etenkin vakavilla rikoksilla oireilevat ovat aktiivisesti minuun yhteydessä, koska heillä on pitkä tuomio ja heille on merkitystä sillä, miten heidän asiansa hoituvat. 

VAHVUUTENANI on asiakkaan kohtaaminen, ja rikostaustaisten kanssa siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Heillä esiintyy viranomaisvastaisuutta, koska heillä on paljon huonoja kokemuksia viranomaisista, ja tästä syystä vuorovaikutus saattaa olla vaikeaa.  

Rikostaustan lisäksi asiakkaillani on usein päihde- ja mielenterveyshaasteita, neurologisia erityispiirteitä ja somaattisia sairauksia. Monet heistä ovat myös ylivelkaantuneita. Heidän ajattelunsa saattaa olla varsin mustavalkoista, mutta he ovat hyviä ihmistuntijoita. 

Pyrin olemaan tapaamisissa aito ja leppoisa. Käytän paljon huumoria, mutta kaikilla se ei toimi. Tässä työssä ei voi olla liikaa pelisilmää. Koitan luoda tapaamisista mahdollisimman turvallisia, jotta yhteistyö sujuisi hyvin. 

Vuorovaikutusta viranomaisten kanssa vaikeuttaa osaltaan sekin, että noin 70 prosentilla vangeista on kielellisiä vaikeuksia tai haasteita. Minun tehtäväkseni jää usein selkokielistää viranomaisten päätöksiä ja olla mukana neuvotteluissa varmistamassa sitä, että osapuolet tulevat puolin ja toisin ymmärretyiksi. Se vähentää kanteluita oikeusasiamiehelle. 

VANKILAT ovat niin täynnä, että tilanne on aika kaoottinen, ja se vain pahenee. Rikosseuraamuslaitoksen resurssit ovat heikot. Kaikki asiakkaani eivät saa tarvitsemiaan palveluita.  

Se johtaa siihen, että heidän rikollinen käyttäytymisensä jatkuu. Pieni asiakasryhmä aiheuttaa yhteiskunnalle valtavat kustannukset. Eikä kyse ole vain rahasta, vaan myös yksilön ja hänen läheistensä kärsimyksestä ja yhteiskunnan turvallisuudesta. Olen todella huolissani siitä, mitä tästä seuraa kokonaiskuvassa. 

Kun näen työssäni vain epäkohtia, horjuttaa se välillä omaakin uskoani hyvinvointivaltioon. Haluaisin, että asiakkaideni asiat menisivät oikein ja olen vähän kuin terrieri, jos huomaan, että ne eivät mene lain tarkoittamalla tavalla. 

Metsä ja koira ovat minun keinoni palautua työstä. Kun töissä on kiirettä tai vaativia asioita, silloin minun pitää päästä hetkeksi metsään koiran kanssa ilman puhelinta. Myös kuuma kylpy toimii aina.”

Meeri Ylä-Tuuhonen