Lastensuojelun asiakasmäärän rajaus on viimein tulossa ja kunnissa valmistaudutaan uudistukseen vaihtelevalla tasolla.
Päätoimittaja Kaisa Yliruokanen.
Kuva: Veikko Somerpuro
MTV uutisoi loppuvuodesta aiheesta ja nosti malliesimerkiksi Keravan, jossa on satsattu palkkaan, kehittämistyöhön ja lähijohtamiseen. Omaa matalaa palkkatasoaan on puolustellut Tampere, jossa on pitkään kärsitty tekijäpulasta, vaikka heillä on kertomansa mukaan poikkeuksellisen hyvät henkilöstöetuudet.
Yksityiskohtaisesti niistä ei tosin saatu tarkkaa tietoa ja useat tamperelaiset kyselivät, mitä ne mahtavat olla.
Aikanaan, kun olin Helsingin kaupungilla töissä, työntekijöitä hemmoteltiin varsin hyvillä kulttuuri- ja liikuntaeduilla. Oli kuntosalia, jumppaa, hiihtokerho ja edullisia lippuja teatteriin.
Kaupungin koulutustarjonta oli vertaansa vailla ja työsuhdeasuntojakin pystyi hakemaan. Valitettavasti palkkataso teki elämästä pääkaupunkiseudulla sen verran haastavaa, että muut edut eivät riittäneet sen kompensointiin.
Sosiaalialan korkeakoulutetut ovat tottuneet vähään. Vaatimuslistalla ei yleensä ole ensimmäisenä upouusi työsuhde-Tesla tai palkan päälle tuleva perheasunto kalliilla alueella.
Sen sijaan moni toivoo, että voisi kehittää omaa osaamistaan myös työajalla tai viimeistellä roikkuvan gradun. Yritysmaailmasta tutut lounas- ja kulttuurisetelit toimivat erittäin kovana rekrytointikorttina.
Myös etätyömahdollisuus, nykyaikaiset ja toimivat työvälineet ja terveellinen ja viihtyisä toimisto saavat osaajien päät kääntymään.
Jos joku tarjoaa lyhennettyä työaikaa samalla palkalla, ollaan jo aika vakuuttavalla osastolla. Moni hymyilee hyväksyvästi jo sille, että talo tarjoaa kahvit, pikkujouluna syödään kunnolla työnantajan laskuun ja työpaikan pihalle saa parkkeerata ilmaiseksi lämpötolpalliselle ruudulle.
Tärkeintä on tieto siitä, että arvostetaan, kunnioitetaan ja halutaan pitää kiinni. Se tunne rakennetaan riittävillä resursseilla, asiantuntevalla johtamisella, työhyvinvointiteoilla ja tietysti kunnon palkalla. Jos aidosti halutaan antaa extraa, pitää se tehdä avoimesti ja eriteltynä.
Silloin ei puhuta poikkeuksellisen hyvistä eduista summamutikassa, vaan lätkäistään pöytään herkkutarjotin, joka on selvästi parempi kuin naapuripöydässä.
Kaisa Yliruokanen
