− En ole kohdannut ihmistä, joka ei hyötyisi työnohjauksesta. Työnohjauksessa pysähdytään miettimään työtä eikä täällä tarvitse olla reipas vastuunkantaja, sanoo Anna Komulainen.
Kuva: Jyrki Komulainen
Anna Komulainen on kokenut työnohjaaja, psykoterapiatyön ammattilainen ja sosiaalityöntekijä, joka sai syntymälahjana myönteisen elämänasenteen. Hän ohjaa asiakkaitaan etsimään mieluummin vaihtoehtoja kuin pysähtymään ongelmiin.
Psykiatri ja tutkija Eero Riikonen pohti jo 1990-luvulla väitöskirjassaan, kuinka tärkeää on päästä ongelmakeskeisestä puheesta voimavarakeskeiseen kieleen. Allekirjoitan tämän tarpeen, sanoo Anna Komulainen.
– Työnohjauksessa, kuten terapiatyössäkin ryhdymme tietoisesti työstämään sitä, miten pääsemme ongelma-ajattelusta eteenpäin. Lähtökohdat onnistumisille ovat vaativat, jos pyöritään kielteisyyden kehässä.
Myönteisyyden lisäksi on toinenkin piirre, joka kuvaa Anna Komulaista. Hän nimittäin pitää ihmisistä ja pitää siksi työstään.
– Työnohjaajani Tom Erik Arnkil sanoi kerran, että työssämme pitää ajoittain siirtää syrjään opinnoista saatu teoriaosaaminen ja menetelmät. Aivan ensimmäiseksi meidän täytyy tykätä ihmisistä, muutoin terapeutin tai työnohjaajan työssä ei voi toimia.
Tämä ohje sopii kaikille ihmissuhdealoille neuvoksi: asiantuntijuudesta huolimatta tärkeintä on olla ihminen ihmiselle. Mutta mikä neuvoksi niille, jotka eivät enää pidä työstään. Näitä ihmisiä Anna tapaa työssään työnohjaajana, toki työstään innostuneitakin.
– En ole vielä kohdannut ihmistä, joka ei hyötyisi työnohjauksesta. Työnohjauksessa saa pysähtyä miettimään työtä ja sen tekemistä luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa.
– Täällä ei tarvitse olla reipas vastuunkantaja ja saa luvalla ja ohjauksessa siirtyä tietämisen positiosta ei-tietämisen positioon. Täällä kaikki tunteet ovat luvallisia ja niistä voi puhua turvallisesti.
Palkansaajasta yrittäjäksi
Anna Komulainen on ollut päätoimisena yrittäjänä vuodesta 2005 lähtien, ja Helsingissä hän on työskennellyt reippaat viisi vuotta. Vastaanotto löytyy Helsingin Etu-Töölöstä.
Anna Komulainen opiskeli ensin lastenhoitajaksi, sitten sosiaalikasvattajaksi ja valmistui lopulta Kuopion yliopistosta sosiaalityöntekijäksi. Sosiaalityöntekijänä työ keskittyi psykiatriselle puolelle.
Sosiaalityöntekijävuosinaan hän kiinnostui terapiatyöstä ja työnohjauksesta sekä työyhteisöjen kehittämisestä. Palkkatyönsä rinnalle Komulainen perusti yksityisvastaanoton vuonna 1998 ja aloitti monivuotiset eri tasojen terapiakoulutukset. Komulaisella on oikeus toimia psykoterapeuttina: yksilö‑, pari- ja perheterapeuttina sekä työnohjaajana ja työyhteisökonsulttina.
– Olin jo nuorena valtavan kiinnostunut yhteisöista ja yhdessä tekemisestä. Kiinnostus ei ole hiipunut. Anna uskoo, että moniammatillinen tiimityö lisääntyy.
– Se on inspiroivampaa, näkökulmia laajentavampaa ja turvallisempaa kuin yksin tai oman ammattikunnan kesken puurtaminen.
Kahden viikon sairausloman hinnalla voitaisiin kustantaa henkilölle vuoden kriisityönohjaus.
Ryhmä tukee oppimista ja mahdollisuutta ajatella sopivasti toisin. Sosiaalityölle toiminta yli ammattikuntarajojen antaa tilaisuuden tehdä sosiaalityötä näkyväksi.
Työ vaatii keskittymistä ja pysähtymistä
– Työelämä on vaativampaa kuin takavuosina. On muutoksia, epävarmuutta, hektisyyttä. Sosiaalialalla työyhteisön jäsenet vaihtuvat, on epäpäteviä, työ on ajoittain hyvin kuormittavaa, sanoo Komulainen.
Kun työ on jatkuvassa liikkeessä, on tärkeää muistutella mieleen mitä tehtäviä kukin on ensisijaisesti palkattu tekemään. Komulainen korostaa kykyä pysähtyä, keskittyä ja rajata. Neuvo on tarpeen stressaantuneille ja ylikierroksilla käyville ihmisille.
– Siksi erilaiset mindfulness- ja rentoutumisharjoitukset ovat suosittuja ja hyvä tapa rauhoittua olemaan tässä ja nyt. Puhuminen ei olekaan se ainoa tapa työstää asioita työnohjauksessa.
– Käytän mielelläni muitakin toiminnallisia menetelmiä ryhmissä, kuten monelle tuttua janatyöskentelyä. Siinä työnohjattavat asettuvat eri kohtiin kuvitteellista janaa sen perusteella, kuinka esimerkiksi töissa menee.
– Janaharjoituksen avulla pääsemme alkuun dialogissa luovimmin kuin ringissä istuen ja vuorollaan kuulumisia kertoen – mikä saattaa jännittää ja tuoda mieleen kouluajan vuoronodottelut.
Työnohjaajana Komulainen pohtii sitä, miten työnohjauksessa läpikäydyt asiat näkyvät työ arjessa ja mitä työntekijöissä on työnohjauksessa tapahtunut.
– Työnohjaus ei vaikuta siten, että työnohjauskeskustelut ja työarki olisivat ikään kuin eri palikoita. Siksi kannatan ryhmä- tai työparityonohjausta, jolloin työnohjauksessa saatu anti on helpompi jakaa ja toteuttaa yhdessä työyhteisössä.
Työelämän muutokset ja jatkuvat säästöpaineet ovat muuttaneet työnohjauksen takavuosista, jolloin työnohjaussuhteet saattoivat kestää vuosia ja työntekijöillä oli mahdollisuus yksilötyönohjauksiin. Tällä hetkellä yksilötyönohjauksia saa lähinnä kriisityönohjauksina.
– Yksilö- ja ryhmätyönohjauksia oli kerran kuukaudessa, mikä on prosessin syntymisen kannalta suositeltava. Tänä päivänä puhutaan pätkätyönohjauksesta, jota annetaan 2–3 kertaa puolessa vuodessa. Jos työnohjaus toteutuu vain muutaman kerran, on kysymys konsultoinnista, kertoo Komulainen.
– Onneksi on edelleen työyhteisöjä, joissa työnohjausta saa edelleen kerran kuukaudessa tai kymmenen kertaa vuodessa ja usean vuoden ajan. Kovin lyhyet työnohjausjaksot ovat haasteellisia, sillä prosessin syntymisen kannalta tarvitaan aikaa tutustua, rakentaa luottamusta ryhmän jäsenten ja työnohjaajan kesken.
Työnohjaus ei vaikuta siten, että työnohjauskeskustelut ja työarki olisivat ikään kuin eri palikoita.
Työhyvinvoinnin tueksi
Komulaisen mukaan työnohjaus voi ehkäistä työuupumusta. Korjausliikkeet aloitetaan pienistä asioista: Anna sopii työnohjattaviensa kanssa kahvi- ja ruokatuntien pitämisestä ja niiden kirjaamisesta kalenteriin.
– Ääritilanteessa tapaan kriisityönohjaukseen passitetun työntekijän, joka lysähtää sohvalle eikä jaksa ensin puhua työstään mitään. Kriisityönohjaus saattaa olla viimeinen keino aukoa solmuja ennen sairauslomaa.
Välillä näitä tilanteita kohdatessaan Anna miettii, olisiko voitu tehdä jotain jo aiemmin: Työpaikoilla huolehtia työkaverista ja kysyä kuinka hän voi? Esimiehen on huolehdittava siitä, että työntekijät selviävät töistään.
– Työnohjaajana ja työyhteisöjen kehittäjänä ajattelen luonnollisesti, ettei kenenkään pitäisi tehdä kuormittavalla sosiaali- ja terveysalalla tai kasvatustehtävissä työtä ilman säännöllistä työnohjausta.
Anna Komulainen luki taannoin Suomen työnohjaajien järjestölehdestä Osviitasta artikkelin, johon oli laskettu työnohjauksen vaihtoehtoiskustannukset.
– Vaikka työnohjaus maksaa, ovat työntekijöiden pitkät sairauslomatkin iso kustannus. Laskelman mukaan kahden viikon sairausloman hinnalla kustannettaisiin henkilölle vuoden kriisityönohjaus tai työyhteisölle kahden vuoden ryhmätyönohjaus. Tämä tieto on tarpeen muistaa, kun työnantaja miettii työnohjaukseen kohdistettavia määrärahoja.
