Työn vaativuuden arvioinnilla voidaan tuoda esiin työn vaativuutta muun muassa henkilöstötoimelle ja sosiaalijohdolle. Palkankorotuksiin TVA:n tuloksia voidaan käyttää, mutta etukäteen on sovittava rahoitus talousarvioihin.
Kunnissa työntekijän tehtäväkohtainen palkka perustuu työn vaativuuteen, ja sitä mitataan työn vaativuuden arvioinnilla (TVA). Miten kuntasektorilla työn vaativuuden arviointi tehdään ja miten työntekijä voi vaikuttaa siihen?
Työn vaativuuden arviointi (TVA) ‑järjestelmää pidetään raskaana ja hitaana, eikä sillä hyvistä pyrkimyksistä huolimatta useinkaan onnistu mittaamaan oikeita asioita tai objektiivisesti erottelemaan eri tavalla vaativia työtehtäviä. TVA on kuitenkin kuntien virallinen tapa mitata työn vaativuutta, ja siksi on hyvä olla selvillä järjestelmän perusteista.
Työnantaja ja työntekijöiden edustajat, yleensä luottamusmiehet, neuvottelevat työehtosopimuksessa kerrottujen vaativuustekijöiden perusteella mittariston, pisteytyksen, välykset ja mahdolliset painotukset, joiden tarkoituksena on tuoda esiin työn vaativuustaso. Lisäksi tarvitaan tehtävänkuvaukset.
Usein yhdelle ammattiryhmälle, esimerkiksi sosiaalityöntekijälle, tehdään mallitehtävänkuvaus, johon omaa työtä vaikkapa vammaispalvelun sosiaalityöntekijänä peilataan. Tehtävänkuvauksissa kerrotaan tärkeimmät tai eniten työaikaa vievät työtehtävät, mutta ei listata kaikkia työtehtäviä.
Jos käytetään kolmea vaativuustasoa, ne useimmiten ovat 1) perustyö 2) perustyötä vaativammat työtehtävät ja 3) erittäin vaativat työtehtävät. Peruslinja on, että suurin osa työntekijöistä tekee perustyötä ja erittäin vaativaa työtä tekee vain jokunen.
TVA on mahdollisuus
TVA:lla voidaan tuoda esiin työn vaativuutta muun muassa henkilöstötoimelle ja sosiaalijohdolle. Työn vaativuuden arvioinnin tekeminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että palkka nousisi euroakaan. Myös rahoitus on järjestettävä, jos TVA osoittaa palkan jälkeenjääneisyyttä verrattuna työn vaativuuteen.
Kunnissa on käytetty palkkauksen epäkohtien korjaamiseen järjestelyeriä, mutta nykyisinä maltillisina palkkaratkaisuvuosina niitä ei ole jaettu vuosiin. Kunnan oman rahan käyttäminen vaatii yleensä palkkaohjelmaa tai vähintäänkin lisäpalkkarahojen varaamista budjettiin. Tämä on syytä hoitaa ajoissa ennen kuin TVAn tekeminen aloitetaan.
Tehtävänkuvauksissa kerrotaan tärkeimmät tai eniten työaikaa vievät työtehtävät, mutta ei listata kaikkia työtehtäviä.
On lisäksi hyvä huomata, että tehtäväkohtaisissa palkoissa mahdollisesti olevia epäkohtia ei voida oikaista muilla palkanosilla. Rekrytointilisän käyttäminen kielii, että tarjottu tehtäväkohtainen palkka ei ole enää kilpailukykyinen.
Työnantajan tulee olla tasapuolinen
Työnantajalla on kuntasektorilla velvollisuus kohdella kaikkia työntekijöitään tasapuolisesti, työskentelivät he sitten terveyspalveluissa, sosiaalipalveluissa, opetustoimessa, päivähoidossa tai teknisellä puolella. KVTESin mukaan TVA tehdään samanaikaisesti samaan hinnoittelukohtaan kuuluville tehtäville kuten esimerkiksi kohtaan 04SOS04A, johon kuuluvat erityissosiaalityöntekijät, sosiaalityöntekijät, lastenvalvojat ja koulukuraattorit ja johtavat ja vastaavat sosiaalityöntekijät. TVA voidaan ulottaa koskemaan palkkahinnoitteluliitteen, (Liite 4 sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö) muitakin tehtäviä, jotka ovat vertailukelpoisia keskenään. Myös vielä laajempaa vertailua voidaan tehdä, jos se on tarkoituksenmukaista.
Sosiaalialan palkkoja ei kuitenkaan päästä suoraan vertaamaan esimerkiksi tekniseen toimeen tai lääkäreihin, mikä on harmi. Lisäksi läheinen ammattiryhmä psykologit ovat KVTESin palkkahinnoittelun ulkopuolella, mutta esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä voidaan käyttää heidän verrokkiryhmänään.
Esimiesten ja alaisten tehtäväkohtaisten palkkojen tulee olla oikeassa suhteessa.
Palkkahinnoittelu turvaa maksettavan palkan alarajan, tehtävän vähimmäispalkan. Mitään ylärajoja ei enää ole olemassa.
Tarkoitus ei ole, että kaikkien työntekijöiden palkka olisi hinnoittelun alarajalla. Palkan tarkastukselle voi saada pontta selvittämällä, miten paljon ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon vaativien tehtävien palkat eri ammattiryhmissä ovat hinnoittelun alarajalta. Muun muassa lastentarhanopettajien palkat ovat alarajan noston jäljiltä melko lähellä alarajaa. Oikea palkkahinnoittelukohta voi turvata esimerkiksi kuraattorien vähimmäispalkan, sillä kuraattorit kuluvat samaan hinnoittelukohtaan kuin sosiaalityöntekijät, jossa vähimmäispalkka on tällä hetkellä 2 670,08e.
KVTES mukaan esimiesten ja alaisten tehtäväkohtaisten palkkojen tulee olla oikeassa suhteessa. Esimiesasemassa olevan tehtäväkohtaisen palkan tulee olla selvästi korkeampi kuin hänen alaisensa, ellei tästä ole perusteltua syytä poiketa.
Sitä KVTES ei kuitenkaan sano, paljonko korkeampi palkan tulee olla, mutta lähtökohta on, että eron tulisi olla sen verran, että ulkopuolinenkin sen erottaa. Palkkatilastojen ja työpaikkailmoitusten mukaan esimerkiksi sosiaalityöntekijän ja johtavan sosiaalityöntekijän palkanero on noin 400 euroa. Myös eri sektoreiden esimiesten palkkojen tulisi määräytyä tasapuolisesti muun muassa yksikön koon, budjetin, alaisten määrän ja palvelutuotannon laajuuden mukaan.
Tehtäväkohtaiseen palkkaan voi tulla tarkastuspaine
Yksi paineita tuova tekijä on työvoiman saatavuus. Sosiaalialalla työpaikkaa vaihdetaan herkästi, ja työntekijät hakeutuvat sinne, missä yhtä vaativasta tai helpommasta työstä maksetaan parasta palkkaa.
KVTESissä todetaan, että palkan tulee olla kilpailukykyinen alalla vastaavissa tehtävissä ja maantieteellisellä alueella. Siksi oman alan yleistä palkkatasoa on hyvä seurata vaikkapa työpaikkailmoituksista.
Palkoista tulisi myös keskustella avoimemmin. Ammattiryhmien tehtäväkohtaiset palkat eivät ole salaisia, mutta henkilökohtaiset palkat ovat. Naapurikuntiin voi siis soittaa ja kysyä paljonko heillä maksetaan sosiaalityöntekijälle, lastentarhanopettajalle tai sosiaaliohjaajalle. Samalla voi kysyä, onko kunnassa esiintynyt vaikeuksia esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden tai lastentarhanopettajien rekrytoinnissa. Tieto ympäröivien työnantajien palkkatilanteesta voi toimia perusteena palkantarkastukselle.
KVTESissä todetaan, että palkan tulee olla kilpailukykyinen alalla vastaavissa tehtävissä ja maantieteellisellä alueella.
Erityisesti sosiaalityöntekijöillä ja lastentarhanopettajilla on mahdollisuus neuvotella asiallisesta palkasta, kun kelpoisista työntekijöistä on paikoittain pulaa. Se tarkoittaa myös sitä, että työntekijän ei kannata suostua työhön, josta maksetaan alhaista palkkaa.
Asiallinen palkka sitouttaa työpaikkaan. Jos palkka ei vastaa työn vaativuutta, työntekijät vaihtavat nopeasti työpaikkaa. Työntekijöiden vaihtuvuus on monitahoinen ongelma: se vaikeuttaa asiakastyötä, jatkuvuutta, kehittämistä ja kuormittaa jatkuvalla perehdytyksellä työyhteisöä. Päättäjät haluavat yleensä turvata kuntansa vakaat ja laadukkaat palvelut, siksi vaihtuvuuden tuomat ongelmatkin voi nostaa esille keskusteluissa.
Työpaikassa tulee olla imua
Pelkkä hyvä palkka ei ratkaise: työhyvinvointi ja viihtyvyys ovat myös tärkeitä. Työpaikan valintaan vaikuttavat työskentelyolosuhteet, kuten mukava työilmapiiri, kohtuullinen asiakasmäärä ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä.
Työntekijät arvostavat myös kouluttautumismahdollisuuksia ja työaikajoustoja, kuten liukuvaa työaikaa, etätyön ja osa-aikatyön mahdollisuutta.
Tiia Oksanen
Keski- ja Itä-Suomen alueasiamies, Talentia
Lähde: Toimiva palkkaus on kaikkien etu, KVTES ‑palkkausjärjestelmäopas 2013
