Työn tulevaisuus tehdään nyt

Monilla työpaikoilla on pitkin kevättä tehty toimistojen sisäisiä koronan exit-suunnitelmia.

Kuva: Veikko Somerpuro

Miten työt pandemian päätyttyä hoidetaan? Tehdäänkö töitä enemmän etänä kuin ennen koronaa? Jatketaanko kehitettyjen digitaalisten ratkaisujen hyödyntämistä ja kehitetäänkö niitä edelleen?

Kevan tutkimuksen mukaan korona kuormitti julkisen alan työntekijöitä eri tavoin. Kokemus oman työn merkityksellisyydestä ja innostavuudesta on säilynyt, mutta erityisesti sote-aloilla on koronavuonna oltu tiukoilla.

Sosiaalialalla henkilöstön tyytyväisyys esihenkilön tukeen on laskenut ja työkuormitus säilynyt korkealla. Myös työyhteisön ilmapiirin kokee hyväksi entistä harvempi ja luottamus toisiin ihmisiin työyhteisössä on heikentynyt.

Toisaalta kunta-alalla tehtiin valtava digiloikka ja kulttuurinen muutos. Talentian keväällä 2020 toteuttama koronaselvitys osoitti, että monilla sosiaalialan työpaikoilla otettiin pandemian myötä käyttöön uusia digitaalisia työkaluja.

Luonnollisesti digiloikka aiheutti myös huolta asiakkaiden yhdenvertaisuudesta: 60 % vastaajista arvioi, että heidän asiakkaillaan ei ole riittäviä valmiuksia ja välineitä yhteydenpitoon.

Olemme uudenlaisen työkulttuurin käännekohdassa.

Korona on siis tuonut mukanaan hyvää ja huonoa. Osa työntekijöistä on kuitenkin voinut paremmin, kun työn, perheen ja vapaa-ajan yhdistäminen on ollut helpompaa.

Teknologia kehittyy ja mahdollistaa myös sosiaalialalla uudenlaisia ratkaisuja. Olisi sääli vetää koko pandemian aikainen kehitystyö pöntöstä alas ja palata vanhaan.

Tärkeää on myös ymmärtää, että asiakkaina on pian sukupolvia, joille kännykkä tai tietokone on se luonnollisin kommunikaatioväline ja heitä ei välttämättä auteta samoilla menetelmillä kuin vanhempia ikäpolvia.

Toivottavasti missään ei kuitenkaan palata laskemaan montako etätyöpäivää kuukaudessa voi tehdä, vaan mietitään yksilöllisiä ja monimuotoisia ratkaisuja työntekijöiden ja asiakkaiden näkökulmasta.

Olemme nyt uudenlaisen työkulttuurin käännekohdassa, jossa meillä on mahdollisuus joko suunnata kohti uutta tai jämähtää vanhaan.

Kaisa Yliruokanen