Sosiaalialan korkeakoulutettujen työssään kohtaamiin haasteisiin löytyy yksinkertaisia ratkaisuja.
Talentian työolobarometriin vastanneista sosiaalialan korkeakoulutetusta 82 % kertoi työhönsä liittyvän paljon tai jonkin verran haasteita.
Talentian ensimmäistä kertaa toteutettuun työolobarometriin vastasi 2691 Talentian jäsentä, eli noin 10 prosenttia jäsenistöstä. Barometrin tarkoitus on selvittää jäsenistön työoloja ja niiden kehitystä myös jatkossa.
Huolimatta työhön liittyvistä haasteista sosiaalialan korkeakoulutetut kokevat tekemänsä työn merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Talentian yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Jenny Suominen kertoo olevansa tuloksista positiivisesti yllättynyt.
– Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksessa työskentelevien työoloista ja työilmapiiristä puhutaan usein aika negatiivisesti ja ongelmakeskeisesti. Barometrin tuloksista nousi esiin kuitenkin myös paljon positiivista. Esimerkiksi lähes 70 % vastaajista kertoi olevansa ylpeä työstään sosiaalialan korkeakoulutettuna. Samoin yli 70 % kokee työnsä erittäin tai melko palkitsevana.
Selitys positiivisuudelle löytyy barometrin analysoineen tutkijan mukaan syistä minkä vuoksi ihmiset ovat alun perin lähteneet sosiaalialalle.
– Vastaajat kertoivat lähteneensä sosiaalialalle koska siellä on mahdollisuus tehdä arvokasta, merkityksellistä ja ihmisläheistä työtä, joka vaikuttaa myönteisesti asiakkaan elämään, kertoo tutkimusjohtaja Sakari Nurmela Verian tutkimusyhtiöstä.
Samat syyt näkyivät vastauksissa kysymykseen, mikä saa työntekijän pysymään työssään vaikeuksista huolimatta.
– Nämä näyttävät olevan juuri niitä tekijöitä, jotka vievät heitä eteenpäin päivästä toiseen, vaikka väsyttäisi. Ja se kantaa pitkälle, Nurmela kertoo.
Kolmas tekijä, mikä motivoi jatkamaan sosiaalialan korkeakoulutetun työssä oli barometrin mukaan mahdollisuus tehdä omaa osaamista vastaavaa työtä. Vastaajista 42 % piti sitä tärkeänä. Jenny Suominen muistuttaa, että työnantajien olisi syytä pitää tämä mielessä.
– Tämä on alalla pysymisen kannalta ratkaisevat tekijä. Sosiaalialan korkeakoulutetut ovat tulleet alalle sen vuoksi, että he voivat auttaa ihmisiä. Jos työelämässä kuitenkin koetaan, että sitä mahdollisuutta ei ole, niin jossain kohtaa työtä ei enää jakseta tehdä.
Hankalia tilanteita ja liian vähän työntekijöitä
Suurimaat haasteet liittyivät barometrin tulosten mukaan hankaliin asiakkaisiin tai asiakastilanteisiin, sijaisten puutteeseen, tiedonkulkuun ja esihenkilöltä saatuun tukeen.
– Hankalia asiakkaita tai haastavia asiakastilanteita kertoi kohdanneensa 42 % vastaajista. Harva joutui kuitenkin kärsimään siitä jatkuvasti ja säännönmukaisesti, Sakari Nurmela kertoo.
Sijaisten saamisen koki haastaviksi 37 % vastaajista. 36 %:lla työntekijöitä oli työpaikalla liian vähän. Saman verran oli sitä mieltä, että tieto kulkee heidän työpaikoillaan huonosti. Esihenkilön tuki oli puutteellista 35 %:lla vastaajista.
– Esihenkilön tuki on erittäin tärkeässä roolissa. Se voi johtua siitä, että heillä ei ole siihen aikaa. Mikä taas voi kertoa siitä, että työn kuormitus ei kohdistu vain työntekijöihin, mutta myös esihenkilöihin, Jenny Suominen pohtii.
Resurssipula kuormittaa ja verottaa työhyvinvointia.
Muita tekijöitä, jotka vaikuttivat vastaajien tyytyväisyyteen työhönsä, olivat työpaikan pysyvyys ja työpaikan hyvä ilmapiiri. 63 % vastaajista piti vakituista työpaikkaa tärkeänä tekijänä. Työyhteisön työilmapiiriä arvosti 54 %.
Työhyvinvointia pitäisi vastaajien mielestä kehittää erityisesti tunnistamalla työn kuormittavuustekijät, arvioimalla riskitekijät, puuttumalla ripeästi ongelmatilanteisiin ja varmistamalla ammatillinen johtajuus.
– Tärkeää on, että tämä tapahtuu myös johtotasolla. Että johto tunnistaa oman organisaationsa kuormituksen. Nämä ovat ihan työturvallisuuslainsäädännön velvoittamia asioita, Jenny Suominen huomauttaa.
Suomisen mielestä työhyvinvointia voidaan lisätä hyvinkin pienillä keinoilla.
– Se tarkoittaa esimerkiksi, että työnantaja tietää miten työntekijät haluavat työtänsä tehdä. Haluavatko ne tehdä sitä vakituisessa työsuhteessa vai haluavatko he joustoa enemmän. Vakituinen työpaikka voi olla asia mikä motivoi. Ja se, että on mahdollisuus tehdä työtään niin, että kokee pystyvänsä auttamaan. Eivät nämä niin mahdottoman monimutkaisia asioita ole, Jenny Suominen painottaa.
Eikä palkkakysymystä myöskään voida ohittaa.
– Näistä työolobarometrin vastauksista ja jäseniltä tulevista viesteistä voi päätellä, että työn vaativuus ja palkka eivät kohtaa. 70 % barometrin vastaajista oli sitä mieltä, että palkkaus on tärkein sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen kehittämiskohteista, Suominen kertoo.
Palautumiseen kiinnitettävä huomioita
Työhyvinvointiin liittyviä tilanteita on barometrin mukaan ratkaistu 63 %:lla työpaikoista. Eniten käytetyt keinot olivat työnohjaus (52 %) kuormitustekijöiden tunnistaminen (40 %) ja perehdyttäminen (32 %).
Sakari Nurmela pitää huomionarvoisena sitä, että 90 % vastaajista kertoi itse pyrkineensä ratkaisemaan työhön liittyviä ongelmia tai haasteita.
– Talentialaiset ovat selkeästi hyvin aktiivisia ryhtymään ratkaisemaan haasteita, silloin kun niitä ilmenee. He eivät jätä sitä muiden tehtäväksi. Yleisemmin käytetty keino oli ottaa asia puheeksi esihenkilön kanssa.
Työntekijät joutuvat eettisesti ristiriitaisiin tilanteisiin, kun aikaa tai keinoja ei ole, asiakkaiden ongelmien ratkaisemiseksi.
Myös työstä palautumiseen on barometrin vastausten perusteella kiinnitettävä huomioita. Vastaajista 39 % kertoi palautuvansa työstä harvoin tai ei koskaan. Aina kertoi palautuvansa vain 12 %.
– Työnantajalle työntekijöiden palautumisen seuraaminen on tärkeää. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos ilmenee, että työntekijät eivät palaudu työpäivän jälkeen, Jenny Suominen painottaa.
Suominen muistuttaa myös, että kaikilla aloilla kilpaillaan Suomessa pienevästä työvoimasta. Sosiaalialan ja varhaiskasvatuksen työnantajien pitäisi miettiä mitkä ovat ne tekijät, jotka houkuttelevat työntekijöitä.
– Huolestuttavaa on, että vain prosentti barometriin vastaajista oli sitä mieltä, että sosiaalialan työhyvinvointi paranee merkittävästi lähitulevaisuudessa. Yli 50 %:n mielestä se tulee heikkenemään merkittävästi tai jonkin verran.
Työntekijöiden osallisuus tärkeää
Haasteiden ratkaisemisessa erittäin oleellisena tekijänä Jenny Suominen pitää työntekijöiden osallisuuden merkitystä.
– Tärkeintä on, että työntekijät kokevat tulleensa kuulluksi. Se ei maksa mitään, hän muistuttaa.
Barometrin tulosten mukaan erityisesti hyvinvointialueilla tilanteessa olisi petrattavaa. Kysyttäessä onko työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa omaan asemaan koskeviin ratkaisuihin muuttumassa parempaan vai huonompaan suuntaan, kaikista vastaajista 42 prosenttia ennakoi muutosta heikompaan suuntaan.
– Hyvinvointialueiden työntekijöistä 54 prosenttia ennakoi negatiivista tässä suhteessa, kertoo Sakari Nurmela.
Kun kysyttiin vastaajien mielipidettä mahdollisuuteen vaikuttaa omia työtehtäviä koskeviin ratkaisuihin, kaikista vastaajista 40 % oli sitä mieltä, että se on muuttumassa huonompaan suuntaan.
– Hyvinvointialueella enemmistö kokee, että mahdollisuudet vaikuttaa omia työtehtäviä koskeviin ratkaisuihin on muuttumassa huonompaan suuntaan. Tämä on hiukan huolestuttavaa, Nurmela pohtii.
Asiakaskunta on haastavaa ja asiakasmäärät liian suuria.
Myös työntekijöiden luottamus organisaatioon on hyvinvointialueilla heikompaa kuin keskimäärin muualla. Hyvinvointialueen vastaajista 66 % oli sitä mieltä, että luottamus heikkenee jonkin verran tai merkittävästi.
Tuloksista herää Jenny Suomisen mielestä esiin kysymys onko henkilöstön ja johdon välinen tilannekuva eriytynyt.
– Me kuulemme hyvinvointialueen johdolta koko ajan, että asiat etenevät hyvin. Nämä lukemat näyttävät kuitenkin siltä, että arkikokemus ei vastaa sitä, että asiat menevät päätöksenteon ja työntekemisen näkökulmasta oikealla tavalla.
Suominen tulkitsee vastauksia niin, että muutoksia tapahtuu henkilöstöä ja heidän asiantuntemustaan kuulematta, tai ilman, että professiojohto on mukana.
– Yksi esimerkki tästä on terveyssosiaalityön tilanne. Olemme saaneet paljon palautetta siitä, että terveyssosiaalityön kehittämistä tehdään henkilöstön ohitse. Tämä on asia, mihin hyvinvointialueilla pitäisi herätä, hän muistuttaa.
Hanna-Mari Järvinen
