Maria Löfgren on raivannut tiensä julkisen sektorin työmarkkinapöytään, jossa neuvotellaan ensimmäistä kertaa hyvinvointialueiden työehtosopimuksesta ja palkankorotuksista. Kuva: Veikko Somerpuro
Maria Löfgren kannattaa panna merkille, sillä hän edustaa talentialaisia ja muita julkisen sektorin korkeasti koulutettuja kevään tärkeissä neuvotteluissa.
Maria Löfgrenille on tärkeää, että hän voi samastua edunvalvottaviinsa. Julkisen sektorin korkeakoulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn toiminnanjohtajana hän samastuu jukolaisten pitkään koulutukseen ja asiantuntijuuteen. JUKO neuvottelee julkisella sektorilla työskentelevien talentialaisten sopimukset.
Yrittäjäperheen tyttärenä Löfgren olisi voinut samastua myös yrittäjyyteen. Ensimmäinen työpaikka oli suvun yritys Vihdissä.
– Oli kova koulu olla rekkakuskien pomo 23-vuotiaana vastavalmistuneena lakinaisena.
Työ kyllä sujui, mutta Maria Löfgreniä häiritsi vahva vastakkainasettelu.
– Minä koin, että olemme samalla puolella, mutta työntekijöiden ammattiyhdistys näki asian toisin.
Noina vuosina syntyi kuitenkin ymmärrys henkilöstön merkityksestä. Tätä Löfgren vakuuttaa nyt kuntatyönantajalle puolustaessaan työntekijöiden asemaa ja työhyvinvointia.
Jo opintojen aikana Löfgren kiinnostui työoikeudesta, josta tuli sitten hänen työkenttänsä. Työ työntekijöiden edunvalvojana alkoi työsuhdelakimiehenä Ekonomiliitossa ja jatkui Akavassa.
– Ensimmäisiä suuria tehtäviä Akavassa oli vaikuttaa EU:n työaikadirektiivin uudistamiseen. Uudistustyö kesti kauan, ja toi asiantuntijatyön työaikasuojeluun merkittäviä parannuksia kuten päivystysaikoihin liittyviä korvauksia.
Ammattiyhdistysliike naisistuu ja myös johtajina nähdään enemmän naisia.
Akavan työelämäasioiden johtajana työnä olivat työlainsäädännön lisäksi sosiaaliturvaan ja työttömyysturvaan liittyvät kysymykset. Tuona aikana työturvallisuus ja työhyvinvointikysymykset nousivat koko ajan tärkeämmiksi ja kuuluivat myös Löfgrenin työnkuvaan.
Seuraava urakäänne tapahtui vuonna 2017, kun Maria Löfgrenistä tuli Julkisalan korkeakoulutettujen neuvottelujärjestön JUKOn toiminnanjohtaja.
– JUKO oli hyväksynyt historiansa ensimmäisen strategian ja uutena toiminnanjohtajana tehtäväni oli brändätä JUKO vahvana ja ulospäin näkyvänä neuvottelujärjestönä.
Neuvottelupöydässä suhtaudutaan tasa-arvoisesti
Maria Löfgren on viettänyt useamman yön neuvotteluissa Etelärannassa. Ykkösketjuun kuului vain miehiä vielä muutama vuosi sitten kilpailukykysopimusta neuvotellessa, mutta neuvonantajaketju oli jo naisten hallussa.
– Naisena paikan saaminen työmarkkinapäättäjien joukkoon on kovan työn takana. Neuvottelupöydässä suhtautuminen on jo tasa-arvoista. Vain sillä on merkitystä, mitä keskusteluihin tuottaa. Kikkelikorttien aika on onneksi kaukana.
Maria Löfgren valmistautuu neuvottelemaan JUKOn johtajana sote-sopimuksesta Kunta- ja hyvinvointialantyönantajat Kuntatyönantajien kanssa.
Neuvoteltavana ovat keväällä myös muut julkisen alan sopimukset. Opettajasopimus ja lääkärisopimus ovat JUKOn monopoleja, johon muut pääsopijajärjestöt eivät pääse vaikuttamaan, mutta sote-sopimuksen, tekniikan sopimuksen ja yleisen kunnallisen työ- ja virkaehtosopimuksen neuvotteluissa mukana ovat myös muut pääsopijajärjestöt: hoitajia ja pelastushenkilöstöä edustava Sote ry sekä JHL:n ja Jytyn muodostama Julkisen alan unioni JAU ry.
– Vaikka työntekijöiden keskinäistä solidaarisuutta esiintyy jossain määrin, ei yksikään ryhmä suostu luopumaan omasta osastaan toisen hyväksi. Tällaisessa asetelmassa ei parhaalla taidollakaan saa yhdelle ryhmälle huomattavasti toisia parempia korotuksia.
Maria Löfgren ei koe painetta neuvotteluista, sillä hän luottaa vankkaan jukolaiseen tiimiinsä.
– Joka kerta sopimus on syntynyt. Koen enemmänkin painetta siitä, että saan JUKOn orkesterin neuvotteluissa tarvittavaan vireeseen ennen neuvotteluja.
Tavoitteena erillisrahoitus
JUKOn tavoitteena on ostovoiman parantaminen. Löfgren epäilee, että inflaatiovauhdin kasvaessa tämä voi keväällä olla haasteellisempi tavoite kuin nyt luulisi.
Yleiskorotusten lisäksi JUKO haluaa myös julkiselle sektorille mekanismit, joiden avulla palkat voivat liukua yli sovitun.
– Yritykset käyttävät tarvittaessa enemmän rahaa palkankorotuksiin kuin mitä työehtosopimuksessa on sovittu. Näillä liukumilla työnantaja vastaa työntekijäpulaan, palkitsee hyvästä työstä, huolehtii työntekijöiden pysyvyydestä. Tämän seurauksena julkinen sektori jää jatkuvasti jälkeen yksityisestä, kun kunnat eivät tällaista ”oman rahan” käyttöä juuri tunne. Kuntapäättäjien kannattaisi käyttää poliittista valtaa ja varautua palkkabudjetissa muuhunkin liikkumiseen kuin yleiskorotukset.
Liukumista johtuvaa yksityisen ja julkisen sektorin palkkaeroa kurottiin umpeen vuosina 2004 ja 2007 kuntia koskevalla Kunpas‑, valtiota koskevalla Valpas- ja kirkkoa koskevalla Kirpas-ohjelmalla.
– Ilman niiden vaikutusta, palkkaero olisi nyt paljon suurempi. Nyt olisi aika saada jotakin samankaltaista, ja lisäksi palkkakehityksen seuranta, jonka avulla korjausta voidaan jatkaa tarvittaessa.
JUKOlle ei kuitenkaan riitä, että päästään samaan kuin muut, vaan se haluaa erillisrahoituksen, jonka turvin 3–5 vuoden kuluessa korjataan palkkausepäkohtia. Epäkohdilla tarkoitetaan tilanteita, joissa palkkaus ei vastaa tehtävän vaativuutta.
– Palkkaohjelman valmistelu vaatii JUKOn neuvottelijoilta paljon käsityötä, kun pitää käydä läpi hinnoittelukohdittain läpi tehtävät, joissa näitä epäkohtia löytyy. Tätä työtä tehdään parhaillaan.
Tehdyn perkauksen pohjalta voidaan laskea kuinka paljon rahaa tarvitaan, ja missä ajassa korjaukset on realistista olettaa tehdyksi.
Optio joustavaan ruokailuun
Työaikasuojelu ON JUKOn keskeinen tavoite sote-sopimuksessa.
Maria Löfgren uskoo talentialaisia kiinnostavan, että JUKOlle on todella tärkeää saada henkilöstölle optio joustavaan ruokailuun työaikana. Nyt tämä mahdollisuus on vain jaksotyöaikaa soveltavien tehtävissä. Muiden kohdalla 30 minuutin ruokatauko pidentää työsidonnaisuutta, vaikka käytännössä ruokatuntia ei ehdi pitää.
– Tämä huutava epäkohta hiertää työntekijöiden suhteita, aiheuttaa tulkintariitoja ja heikentää ilmapiiriä työpaikoilla, perustelee Löfgren ja ihmettelee, miksei työnantaja ole tarttunut asiaan.
Työn ja perhe-elämän tasapainoa koskevassa EU-direktiivissä on oikeus 5 päivän omaishoitoon palkattomana.
– Meillä on tavoitteena jonkinasteinen palkallisuus, ei ehkä kuitenkaan täysimääräinen, Löfgren toteaa.
Löfgren muistuttaa, että elokuussa voimaan tuleva perhevapaauudistus on myös saatava sopimuksiin sisään ja korjattava terminologia sukupuolineutraaliksi. Tavoitteenahan laissa on jakaa perhevapaat tasaisemmin vanhempien kesken.
Uhoa löytyy tarvittaessa
Ei ole helppoa neuvottelukierrosta. Nytkin painetta tuovat esimerkiksi julkisen talouden kestävyysvaje ja hoitajien huippuun vedetyt odotukset.
JUKOssa uumoillaan, että hoitajajärjestöissä viritellään työtaistelukoneistoa riippumatta sopimuksen sisällöstä.
– Kyllä meilläkin uhoa löytyy, mutta JUKOssa ei ole halua lakkoiluun lakkoilun ilosta. Jos meitä ollaan viemässä kölin alta tai joku kynnyskysymys vaatii, olemme valmiit työtaisteluun.
Luotan JUKOn vankkaan neuvottelutiimiin.
Löfgren tuo esiin sen, että JUKO edustaa hyvin monialaista ammattilaisten joukkoa. Monista ammattiryhmistä on huutava pula.
– Pärjäämme tuomalla näiden ammattiryhmien edut esille ja sillä, että meillä on kaikilla avainpaikoilla omat edustajat. Populistiseen huutokuoroon meidän ei tarvitse lähteä mukaan. Keskitymme omaan kisaan.
Kuntatyönantajat valmistautuvat omalla tahollaan. Neuvottelutavoitteita ei ole vielä esitelty puolin eikä toisin, mutta Maria Löfgren uumoilee, että työnantaja haluaa mahdollisimman pienet palkankorotukset ja mahdollisimman suurelta osin paikallisesti sovittavina.
JUKOssa ei sinänsä vastusteta paikallista sopimista, mutta jos korotukset ovat pienet ja niistä sovitaan suurelta osin paikallisesti, ei jaettavaa riitä korjausten tekoon.
On myös odotettavissa, että työnantaja haluaa yhtenäistää sosiaalipuolen työaikamuotoja.
– Tämä ei sovi meille, kun meillä on kovin monenlaisia ammattiryhmiä, toteaa Löfgren ykskantaan.
Harmonisoimisesta sopimisella kiire
Kun sote-sopimus syntyi viime syyskuussa, päätettiin jatkaa vanhan KVTES:in mukaista palkkahinnoittelua.
Nyt käynnissä on palkkausjärjestelmän uudistaminen. JUKOn puolesta pääsopijoiden pöydässä neuvottelevat neuvottelupäällikkö Jouni Vattulainen, Talentian neuvottelujohtaja Tuomas Hyytinen ja Suomen Terveydenhoitajaliiton neuvottelupäällikkö Harri Liikkainen.
Tuomas Hyytinen kertoo, että Talentian keskeisenä tavoitteena on laajentaa sosionomien hinnoittelukohta useamman tasoiseksi. Sosionomin tehtävissä voidaan erottaa vaativampia ja erityisen vaativia tehtäviä. Tämän tulisi näkyä myös hinnoittelussa, toteaa Hyytinen.
Löfgren toteaa, että juuri nyt on sopiva aika saada hinnoittelumuutoksia, mutta varoittaa, että helppoa se ei tule olemaan. Ei varsinkaan, jos se maksaa työnantajalle.
Meillä ei ole halua lakkoiluun lakkoilun ilosta.
Palkkaharmonisointitarve hyvinvointialueilla tulee olemaan suuri. Harmonisointi on lakisääteinen ja on olemassa vahva oikeuskäytäntö, jonka mukaan palkat harmonisoidaan korkeimman palkan tasolle. Kuntatyönantaja haluaisi käyttää harmonisointitasona mediaanipalkkaa luvaten kuitenkin, että kenenkään palkka ei laske. Huhutaan myös, että Kuntatyönantaja haluaisi koplata palkkaharmonisoinnin uuden palkkausjärjestelmän kanssa.
Maria Löfgrenin mielestä on jo kiire aloittaa neuvottelut harmonisoinnista. Yhtä kiireellistä hänen mukaansa olisi saada valtiolta päätökset palkkaharmonisoinnista aiheutuvien kulujen korvaamisesta hyvinvointialueille. Harmonisointitarvehan on suoraa seurausta valtiovallan tekemistä päätöksistä.
Keskinäinen riippuvuus näkyväksi
JUKOssa katsotaan myös pitemmälle.
– Tarvitsemme vakautta ja ennakoitavuutta lisäävän työmarkkinamallin, jossa yhdistyvät yksityisen ja julkisen sektorin näkökulmat. Tehtävänä on löytää asiat, joiden edistämiseen kaikki ovat valmiit lähtemään mukaan.
Löfgren selittää, että keskeistä on tehdä näkyväksi julkisen sektorin ja yksityisen sektorin keskinäinen riippuvuus. Vientiteollisuus tuottaa varallisuutta ja osallistuu verotuksen kautta julkisen sektorin rahoittamiseen.
Julkinen sektori tuottaa palvelut, jotka mahdollistavat ihmisten työssäkäynnin, koulutetun työvoiman, terveydenhuollon ja monia muita palveluita, joita ilman tuotannon pyörät eivät pyörisi.
– Lisäksi tarvitaan ymmärrys sille, että julkisen sektorin työvoimapulaa ei saada hallintaan ilman, että palkat ovat tehtävän vaativuuden tasolla ja kilpailukykyiset ja työolot kohtuulliset. Julkinen sektori ei voi sitoutua järjestelmään, jossa joku ulkopuolinen taho vuosi toisen jälkeen kertoo, minkä verran meidän palkkojamme voidaan korottaa.
Neuvottelut käynnissä
Sopimusneuvotteluita käydään parhaillaan. Seuraa neuvottelujen edistymistä talentia.fi/neuvottelut
