– Tuunaamisessa on kyse pikkuinnovoinnista. Olemassa olevalle työlle kehitetään uusia tekemisen tapoja, kertoo Jari Hakanen. Kuva: Kristiina Koskiluoma
Mistä johtuu, että joissakin sosiaalitoimen yksiköissä ollaan innostuneita ja positiivisia, toisissa taas väsyneitä ja pettyneitä?
Helsingin yliopiston tutkimuskollegiumin tutkimusjohtaja ja työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen tutkii työn imua ja sen suhdetta ihmisen hyvinvointiin työssä ja vapaa-ajalla. Hakasen tutkimushankkeessa on saatu 11 500 työntekijältä vastauksia kysymykseen, mikä innostaa työn imuun, mikä taas vie sitä pois.
Merkittävää on, että työn määrä tai vaikeus eivät nouse esille työn imun kokemiseen vaikuttavina asioina. Tärkeimmiksi tekijöiksi tulevat arvostuksen ja kunnioituksen kokeminen, haastava työ ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, sekä kuuluminen merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä tekevään työryhmään ja mahdollisuus keskustella yhdessä työstä.
Eniten työn imua haittaavat epäreiluiksi koetut käytännöt, luottamuspula ja epäkelpo johtaminen.
Johtajan tehtävä on tukea työnteossa
– Johtajalla on merkittävä rooli työyhteisön ilmapiirin luomisessa. Parhaimmillaan johtajan rooli on palvelijan rooli, sanoo Jari Hakanen.
Keskeistä on, miten hän palvelee omaa porukkaansa onnistumaan ja suuntaa työntekijöitä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmapiirin toinen puoli on työntekijöiden valmius sovittautua yhteiseen tavoitteeseen ja suostumus käyttää omaa asiantuntemustaan ja osaamistaan työssä.
– Sosiaalialan työntekijät ovat hyvin sitoutuneita työhönsä ja valmiita kohtaamaan haastavia asiakkaita. Missään en ole tavannut ammattiryhmää, joka kouluttaa ja kehittää itseään ja työtään näin paljon. Taustalla on epäilemättä kutsumus auttaa ihmisiä, vaikuttaa rakenteisiin ja tehdä oikeudenmukaisempaa maailmaa.
– Nykyinen halki-poikki-pinoon ‑johtamistapa ei sovi tähän. Se ei edistä avointa keskustelua eikä ota työntekijöiden osaamista ja motivaatiota riittävästi huomioon. Jatkuvat hallintouudistukset ja nyt sote-hanke jättävät tunteen, että työntekijät ovat vain jaloissa. Tuloksena on motivaatio-ongelmia ja resurssihukkaa, Hakanen pahoittelee.
Ulkoa tulevat pakottavat asiat tulisi tuoda työyhteisöön varoen, ettei haaskata voimia.
– Kysyy esimieheltä kanttia hyväksyä tiimissä huippupätevät osaajat. Ei kannata lähteä kilpailemaan työntekijöiden kanssa, vaan tukea heitä tekemään työnsä hyvin, antaa tilaa.
Pahimmillaan esimies vastaa työntekijöiden kirjallisiin kehittämisehdotuksiin viestillä, jossa kertoo, ettei ole tottunut saamaan ohjeita ja käskyjä alaisiltaan. Päälle päätteeksi kieltää muut kuin esimiehen vetämät kehittämispalaverit työpaikalla. Toisinkin asiat voivat mennä: Helsingin eteläisen sosiaalikeskuksen nuorten sosiaalityön työntekijät saivat myönteisen palautteen, kun kertoivat esimiehille huolensa ja omat ehdotuksensa työn tehostamisesta ja työvälineiden ja keskusteluyhteyksien parantamisesta.
Miten olisin parempi työkaveri
– Joskus vaikuttaa siltä, että sosiaalialan työ-yhteisöissä jaksetaan jakaa hyvää asiakkaille, mutta sitä ei enää riitä kollegoille. Ollaan valmiita kohtaamaan vaikka kuinka vaikeat asiakkaat, mutta hankalia asioita ei osata käsitellä työyhteisössä, Hakanen kertoo kokemuksiaan.
Voi olla vaikea sopeutua yhteiseen työtapaan, jos on kovin erilaiset näkemykset työn tavoitteista ja menetelmistä, ja jos kokee ”omistavansa työnsä” ja identifioituu siihen vahvasti.
– Korkeat ihanteet ovat työssä voimavara, mutta tarvitaan myös armeliaisuutta itselle, jos paras mahdollinen tapa toimia ei aina ole mahdollinen.
Työn tuunaamista yksin ja yhdessä
Työtä voi muuttaa innostavammaksi ja itselle sopivammaksi tuunaamalla sitä, lupaa Jari Hakanen. Lähtökohta saa olla ihan itsekäs: kysy itseltäsi, mikä minua innostaa, miten voisin lisätä sen osuutta työssäni. Vastaavasti kysy itseltäsi, mikä puuttuu, mitä haluaisit lisää.
Esimerkiksi jos koet, ettet saa riittävästi palautetta työstäsi, mene rohkeasti esimiehen luokse ja pyydä sitä. Siinä yksi uusi tapa toimia, joka lisää hyvinvointia.
– Uudet haasteet innostavat. Voi tuntua paradoksilta, miten uusi innostaisi, kun ennestään on jo liikaa, eikä jaksa! Niin vain kuitenkin on, se on lukuisissa tutkimuksissa todettu.
Työn tuunaamiseen liittyy luottamus. Työntekijä tekee itse tuunaussuunnitelmansa ja tekee eri lailla, eikä siihen tarvitse pyytää lupaa. Vapaudesta kasvaa vastuu. Työn tulokset paranevat.
Tuunaamisen käsitteeseen jo kuuluu, että vanhasta tehdään pienin muutoksin jotakin uutta.
Tuunata voi myös yhdessä koko työyhteisön kanssa. Tällöin esimies on mukana ja käydään yhdessä keskustelua ja haetaan parempia tapoja käyttää olemassa olevia ja potentiaalisia voimavaroja.
Hakanen toivoo, että työyhteisöjen palaverit eivät olisi vain hallintopalavereita, joissa käsitellään rutiineita ja ylhäältä tulevia tehtäviä. Palavereissa kannattaisi jakaa onnistumisia ja uusia oivalluksia, muualla opittuja uusia asioita. Työyhteisöissä kannattaisi enemmän kokeilla ja tehdä erilaisia pieniä muutoksia toimintatapoihin.
Kiire ei koskaan lopu
Hakanen kysyy, onko aika este kaikelle kehittämiselle.
– Joskus tuntuu, että meille käy kuin tarinan puunhakkaajalle, jonka kaatamien runkojen määrä koko ajan vähenee, mutta on niin kiire, ettei kerkiä teroittamaan kirvestään.
Kiire ei katoa, se saattaa jopa lisääntyä. Mitä sitten tehdään? Hakanen kehottaa arvottamaan työaikaa ja varastamaan sitä kehittämiselle koko työnyhteisön hyväksi. Työn lomassa voi jo tehdä paljon toisin. Hakanen varottaa palkinnon odottamisen ansasta. Ulkoisia palkintoja ei kannata odottaa, eikä tehdä siitä ainakaan estettä toisin tekemiselle.
– Jos työn tekemistä voi tehdä itselleen mielekkäämmäksi, niin se kannattaa aina, tuli siitä rahallista palkintoa tai ei, Hakanen vakuuttaa.
