Turvapaikanhakijalle apua terapiasta ja sosiaalityöstä

Pakolaisten hoitamatta jääneet psyykkiset ongelmat saattavat kärjistyä heidän lapsissaan.

Maahanmuuttajataustaisten, erityisesti pakolaisina maahan tulleiden henkilöiden, psykiatrisen hoidon tarve on selvästi suurempi kuin mahdollisuus saada hoitoa, sanoo johtava sosiaalityöntekijä Eeva-Liisa Lejon Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluista.

Muualla Suomessa ei Tampereen lisäksi ole tiettävästi kunnallista psykiatrisen erikoissairaanhoidon työryhmää, jossa keskityttäisiin pelkästään pakolaistaustaisten asiakkaiden hoitamiseen. Helsingissä ja Oulussa toimii Kidutettujen kuntoutuskeskus, ja Mielenterveysseuran kriisikeskukset Helsingissä ja Turussa tarjoavat keskusteluapua myös maahanmuuttajille, mutta muuten palvelut ovat hyvin vaihtelevia.

− Ongelmana on, että maahanmuuttajataustaisten henkilöiden psyykkisiä häiriöitä ei aina tunnisteta tai hoitojärjestelmästä ei löydy riittävää osaamista ja tarvitsijat jäävät vaille hoitoa.

Poliklinikalla hoidetaan vuosittain parisataa asiakasta, ja asiakaskäyntejä on kaikkiaan parituhatta.

Eeva-Liisa Lejon on työskennellyt vuodesta 2003 lähtien maahanmuuttajien psykiatrian poliklinikalla. Poliklinikka perustettiin Tampereelle vuonna 1996. Alkuvuosina siellä hoidettiin myös turvapaikanhakijoita, mutta nykyisin asiakkaiksi pääsevät vain kuntapaikan saaneet pakolaistaustaiset henkilöt.

Trauma vaikeuttaa kotoutumista

Poliklinikan asiakasmäärät ovat kasvaneet viime vuosina maahanmuuttajataustaisen väestön lisääntyessä. Oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita muuttaa vastaanottokeskuksista omaehtoisesti Tampereelle, ja kaupunkiin vuosittain otettavien kiintiöpakolaisten määrä nostettiin sataan Syyrian sodan myötä. Lisäksi perheenyhdistämisten kautta tulee isoja perheitä.

Poliklinikan tiimissä on tähän asti työskennellyt Lejonin lisäksi vain psykiatri ja fysioterapeutti, mutta tänä vuonna siihen saatiin psykologi kunnan kotouttamisrahoilla.

Asiakkaissa on lähes yhtä paljon miehiä ja naisia. Asiakas voi saada lähetteen poliklinikalle jo maahantulotarkastuksen yhteydessä. Etusijalla ovat vastatulleet, kun aikaisemmin asiakkaina olivat myös täällä pidempään asuneet. Alkuhaastattelussa saattaa tulla esille hänen traumaattinen taustansa, kuten vankila- ja kidutuskokemukset.

Monet tulevat sota-alueelta, jossa heidän lähisukulaisiaan on saatettu tappaa tai nämä voivat olla edelleen kotimaassa hengenvaarassa. Asiakkaan oireilu saattaa ilmetä unihäiriöinä, erilaisina somaattisina oireina ja kipuina sekä keskittymis- ja muistivaikeuksina. Mielenterveysongelmat voivat tulla esiin, jos ei pärjää kielikurssilla tai kotouttamisessa tulee muunlaisia ongelmia. Lähete voi tulla myös perusterveydenhuollosta, sairaalasta psykiatrian puolelta tai opiskelijaterveydenhuollosta.

Psykoedukaatiota

Monissa kulttuureissa psykiatriseen hoitoon suhtaudutaan edelleen nihkeästi leimautumisen pelosta. Monet pelkäävät lääkkeiden aiheuttavan riippuvuutta. Psykoedukaatiossa asiakkaalle selvitetään, että traumaattiset kokemukset ja pelot voivat aiheuttaa vatsakipua tai näkyä jännitystiloina ja keskittymiskyvyttömyytenä.

Fysioterapeutti antaa psykofyysistä fysioterapiaa, jossa opitaan tulemaan sinuiksi oman kehon kanssa. Traumaattisissa kokemuksissahan ihminen usein vieraantuu omasta kehostaan, jotta kestäisi ahdistavan tilanteen.

Tulkit toimivat myös kulttuuri-

tulkkeina.

− Tärkeää on myös kertoa, että itsekin voi tehdä jotain oman mielenterveytensä hyväksi, kuten vaikkapa liikkua enemmän, Lejon lisää.

Keskusteluterapiassa mielenterveystyöhön koulutettu tulkki on välttämätön. Kun kysymys on esimerkiksi psykoottisista oireista, tulkin on käännettävä potilaan puhe lähes sanasta sanaan, jotta saadaan selville potilaan todellisuudentaju.

Kulttuuritulkkeja tarvitaan, sillä esimerkiksi ihmisten käsitykset eri sairauksista ja niiden syistä poikkeavat paljon eri kulttuureissa. Jos asiakas on niin traumatisoitunut, että ei ole pystynyt oppimaan suomen kieltä kunnolla, auttaa sosiaalityöntekijä hoitamaan hänen asioitaan Kelan tuista toimeentulotukihakemuksiin.

− Kun asiakas alkaa toipua, voidaan hänelle etsiä sopiva kielikurssi. Psyykkiset häiriöt voivat vaikuttaa myös vanhemmuuteen, jolloin sosiaalityöntekijä on yhteydessä lapsiperheiden sosiaalipalveluihin.

Jos lapset tarvitsevat psykiatrista hoitoa, järjestää sosiaalityöntekijä verkostopalavereita hoitavien tahojen kanssa. Lejon tekee tiivistä yhteistyötä lastensuojelun, perhetyön ja kunnan perussosiaalityön kanssa ja tapaa kotouttamispuolen sosiaalityöntekijöitä ja ‑ohjaajia kerran kuukaudessa.

Hoitoa saatava kaikille tarvitseville

Lejon tekee myös terapeuttista keskustelutyötä ja on osallistunut vuosien varrella useisiin traumatisoitumiseen liittyviin koulutuksiin. Hän korostaa, että toipumisessa on suuri merkitys lapsuudenkodin oloissa.

Jos perusturvallisuus on siellä ollut hyvä, on traumoista toipuminenkin helpompaa. Jos vanhemmat ovat kuolleet tai ihminen on lapsena kokenut hylkäämistä ja väkivaltaa, se vaikuttaa siihen, miten myöhemmät traumat vaikuttavat hänen persoonallisuuteensa tai psyykkiseen vakauteensa.

Toisen sukupolven maahan-

muuttajilla esiintyy enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin tulijasuku-

polvella, jos ne jäävät heillä hoitamatta.

Poliklinikka on saanut hyvää palautetta, ja hoidoissa on saatu kannustavia tuloksia.
− On hienoa seurata, kuinka ihminen toipuu saadessaan psyykkistä tukea ja hoitoa. Nykyinen pakolaisvirta ennakoi pakolaisten psykiatrisen hoidon tarpeen kasvavan. Resursseja ja uusia toimintamuotoja tarvitaan, jotta kaikille saadaan mielekästä tekemistä ja tarpeellista hoitoa.

Koska maahanmuuttaja-asiakkaat lisääntyvät, kannattaisi Lejonin mielestä kiinnittää huomio valmiuksiin työskennellä virallisen tulkin kanssa. Asiakas saattaa innokkaasti nyökytellä ymmärryksen merkiksi, vaikka ei olisi ymmärtänyt yhtään sanaa.

− Tulkki on aivan ehdoton, sillä muuten voi tulla pahojakin väärinkäsityksiä ja ongelmat moninkertaistua. Toiset kulttuurit saattavat olla jopa pelottavia, jos ei tiedä niistä mitään. Silloin auttaa kohtelias kuunteleminen ja läsnäolo. On tärkeää muistaa, että jokaisella on tarve tulla rakastetuksi ja ymmärretyksi. Meissä jokaisessa on minuudessamme sellaisia puolia, joihin toinen voi samastua.
− Pohjimmiltaan yhteinen kosketuspinta syntyy yksinkertaisesti ihmisyydestä, Eeva-Liisa Lejon sanoo.

Iita Kettunen