Turvaa rakkausnuudeleista

Ruoka ei ole koskaan pelkkää vatsantäytettä. Sijaishuollossa ymmärrys ruoan merkityksestä voi auttaa rakentamaan yhteyttä lasten ja ohjaajien välille.

Kun Linda Lahtonen teki sairaanhoitajaopiskelijana keikkatyötä lastensuojelulaitoksissa, hän kiinnitti huomiota, kuinka paljon ruokaan liittyviä haasteita laitoksissa oli.

– Ruokailutilanteet saattoivat olla hyvin latautuneita ja riitaisia. Ruoalla pelaaminen oli jokapäiväistä, Lahtonen kertoo.

Linda Lahtonen kiinnostui aiheesta ammatillisesti ja teki siitä ammattikorkeakoulun opinnäytetyönsä. Hän perehtyi ruoan symbolisiin merkityksiin ja ymmärsi, että ruoka ei koskaan ole pelkkää vatsantäytettä.

Ruoka ja syöminen määrittävät vahvasti ihmisen ensimmäistä ihmissuhdetta. Ruoalla on tärkeä merkitys emotionaalisten tarpeiden täyttäjänä ja varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisessä.

Jos suhteessa menee jotain pieleen, voi sillä olla kauaskantoisia vaikutuksia, jotka näkyvät ruokailutilanteissa.

– Traumatisoituneet lapset saattavat suostua syömään vain yhtä tiettyä ruokaa, närppiä tai valikoida ruokaansa, Lahtonen havainnollistaa.

Ruoan varastelu tai hamstraaminen on yleistä. Samoin hiilihydraattipitoisten ruokien ylensyöminen ja pelot uusia ruokalajeja kohtaan.

Ruoka voi olla trauma

Lastensuojelun piirissä olevat lapset ovat saattaneet nähdä nälkää tai kärsiä muista ruokaan liittyvistä laiminlyönneistä. Esimerkiksi tiettyä ruokalajia kohtaan tunnetun vastenmielisyyden taustalta voi löytyä syömään pakottamista tai muuta vallankäyttöä tai väkivaltaa.

– Kun lautanen lentää seinälle tai ruokaan syljetään, voi taustalla olla hyvinkin traumaattisia ruokakokemuksia. Kyse ei yleensä ole huonosta käytöksestä tai syömishäiriöistä, Lahtonen kertoo.

Traumoista ei välttämättä sijaishuoltopaikassa tiedetä juuri mitään.

– Ongelmien taustalla olevat syyt pitäisi selvittää. Tietoja voi kaivaa lapsen papereista tai jututtamalla lapsen kanssa aikaisemmin työskennelleitä.

Meillä oli pikkupöytä olohuoneessa, mutta siinä pidettiin avaimia. Me syötiin lattialla tai pidettiin ruokaa vaan sylissä. (Natalia, 10)

Apuna voi käyttää Lahtosen opinnäytetyössään kehittämää haastattelulomaketta. Lomakkeen avulla sijaishuollon työntekijät voivat tutustua lapsen syömistapoihin ja ruokailuun liittyviin ongelmiin. Kun haasteet ovat selvillä, on suhteen muodostaminen lapseen helpompaa.

Ruoka voi hoitaa

Stirlingtonin yliopiston Ruokakäytännöt sijaishuollossa ‑tutkimusprojektissa huomattiin, että ruoka on oivallinen huolenpidon väline. Tutkimus toteutettiin etnografisin menetelmin kolmessa skotlantilaisessa sijaishuoltoyksikössä.

Yhteisten ruokailuhetkien aikana tutkijat huomasivat, että ruokailuun liittyvät käytännöt rakensivat luottamusta lasten ja ohjaajien välillä. Myös yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi. Muutakin myönteistä tuli esille. Lapsen ruokamieltymyksiä huomioimalla ohjaaja pystyi osoittamaan, että välittää ja on kiinnostunut lapsesta.

Saman on huomannut nykyisin Mynämäellä Sospron erityislastenkoti Versossa työskentelevä Linda Lahtonen.

– Pienillä eleillä voi olla suuri vaikutus. Jos lapsen ruokaan liittyviä mieltymyksiä ei oteta huomioon, lapsi voi kokea, että ei ole edes sen arvoinen, että hänelle tehtäisiin ruokaa. Ruokaa voi ja kannattaa käyttää yhteydenluomisen ja kiinnittymisen apuvälineenä.

Ruokapelejä

Ruoka toimi skotlantilaistutkijoiden mukaan myös väylänä puhua omista tunteista. Ruokasääntöjen rikkominen, mahakivuista kärsimisen esittäminen tai ruoasta valittaminen saattoi olla lapsille ja nuorille keino ilmaista tunteita, joista muuten oli vaikea puhua. Kieltäytymällä tietystä ruoasta lapset saattoivat pyytää osoittamaan huolenpitoa ja välittämistä.

Hoivan lisäksi ruokaan liittyy sijaishuollossa aina kontrollin ja vallan elementtejä. Aikuisilla on vallan avaimet. He päättävät mitä, milloin ja missä lapset syövät. He määrittävät käyttäytymissäännöistä, päättävät pääsystä keittiöön ja ruokakaapeille sekä siitä joustetaanko ruoka-aikasäännöistä esimeriksi kavereiden kyläilyn vuoksi.

Lapsille tiukat ruokailuun liittyvät säännöt ja ruoan käyttäminen rangaistuksena saattavat tuntua siltä, että heidät suljetaan ulos omasta perheestä ja yhteisöstään.

Skotlantilaistutkimukseen osallistuneille ohjaajille tasapainottelu ravitsemuksellisten näkökohtien, lasten tunteiden ja hoidon sekä turvallisuusvaatimusten välillä aiheutti ristiriitoja. Aina ei oltu varmoja tehtiinkö säännöt turvallisuuden tai terveyden vuoksi – vai ohjaajien valta-aseman pönkittämiseksi.

Joskus ulkoapäin asetetut säännöt, määräykset ja käytännöt olivat niin tiukkoja, että ne hankaloittivat ohjaajien ja lasten välistä vuorovaikutusta.

Rakkausnuudeleita

Skotlantilaistutkimuksessa nousi esille myös keittiöhenkilökunnan tärkeä rooli. Kokki saattoi olla ensimmäinen henkilö, joka saavutti lasten luottamuksen. Lahtonen iloitsee oman työpaikkansa keittiöstä ja kokista, joka osaa ottaa lasten ruokatoiveet huomioon. Lahtonen kokkaa myös itse lasten kanssa. Ruoan kautta on hänen mukaansa helppo tutustua lapseen. Kun lapsi saa itse osallistua ruoanlaittoon, uskaltaa hän maistaa helpommin uusia raaka-aineita.

Useimmiten lapset haluaisivat kuitenkin valmistaa pussinuudeleita.

– Kutsun niitä rakkausnuudeleiksi. Se on tuttua ja turvallista ruokaa, joka tuo muistoja kotoa ajalta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Se on ehkä ainut ruoka, mitä oma äiti on laittanut, toteaa Lahtonen.

Hanna-Mari Järvinen

1. Tutustu lapsen historiaan, löytyykö merkintöjä ruokaan liittyvistä traumoista.
2. Pohdi, miten ruokaan liittyvät käytännöt omassa yksikössäsi on järjestetty.
3. Ole kiinnostunut lapsen lempiruoista ja inhokeista.
4. Tiedosta oma henkilökohtainen ruokasuhteesi.
5. Ota lapset mukaan ruoanlaittoon, leipomiseen tai ruokaostoksille.
6. Jousta välillä rutiineista, tarjoa lempiherkkuja ilman erityistä syytä.