Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ei ole pelkästään ratsastamista, kertoo sosionomi, Turkan Ratsurinteen yrittäjä Satu Turkka. Jo hevosten kanssa puuhailu edistää asiakkaiden taitoja pärjätä omassa elämässään. Kuva: Janne-Pekka Manninen
Sosionomi Satu Turkka huomasi työssään kuinka paljon hevosilla on annettavaa kehitysvammaisille. Nyt hän ohjaa sosiaalipedagogista hevostoimintaa erityisryhmille omassa yrityksessään. Hevosten läsnäolo antaa asiakkaille merkityksellisyyden kokemuksia ja auttaa oman elämän hallinnassa.
Monta vuotta sitten Satu Turkan tallilla kävi nuori nainen. Nainen ei puhunut mitään, mutta hän lauloi. Nainen osallistui tuolloin sosiaalipedagogisen hevostoimintaan, jota Turkan Ratsurinteen omistaja ja yrittäjä Turkka veti.
Nainen lauloi Roco-hevoselle Antti Tuiskun hittejä toisensa perään. Nuoren koko olemus oli muuttunut lyhyessä ajassa. Sitä ihmetteli myös nuoren oma lääkäri. – En kuullut mitään muuta hänen suustaan kuin että hän lauloi selvällä suomen kielellä, Turkka sanoo.
Oululainen Satu Turkka on järjestänyt toimintaa tallillaan 12 vuoden ajan ja tietää, millaisia vaikutuksia hevosilla on asiakkaisiin.
– Sosiaalipedagogisella hevostoiminnalla pidetään kokonaisvaltaisesti toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä yllä, Turkka kertoo.
Turkka on työskennellyt koko 37 vuotta kestäneen uransa kehitysvammaisten parissa. Kun hän aikoinaan vei kehitysvammaisia asiakkaita tallille, heräsi hänellä kiinnostus opiskella, miten erilaisia hevostoimintoja voisi hyödyntää laajemmin.
– Huomasin silloin itse, kuinka paljon hevosilla on annettavaa kehitysvammaisille asiakkaille.
Kehitysvammaohjaajan tutkinnon lisäksi Turkka on suorittanut sosionomin ja myöhemmin sosionomi YAMK:n opinnot. Vaikka Turkka kokee, että hallinnon pyörittämiseen sai parhaimman johtamiskoulun työelämästä, myös ylemmän ammattikorkean sosionomiopinnot ovat täydentäneet omaa osaamista työssä.
Hevosilla on uskomaton kyky aistia erityiset ihmiset.
Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutuksen Turkka opiskeli vuonna 2011. Touhukas nainen on kehittänyt itseään jatkuvasti ja opiskelee parhaillaan hevosavusteinen neuropsykiatrinen valmentaja -koulutuksessa Harjun oppimiskeskuksessa. Nepsyvalmentajana hän pystyy ottamaan paremmin huomioon myös nepsy-oireisia asiakkaita.
– Nepsy-asiakkaita on jo paljon ja he saavat helpommin hyvinvointialueen maksusitoumuksen, Turkka kertoo.
Sosiaalipedagogisen hevostoiminnan lisäksi Turkalla on suunnitteilla alkaa pyörittää kehitysvammaisten päivätoimintaa maatilaympäristössä. Noin 70 hevosen lisäksi tilalla on koiria, kissoja ja kanoja.
Parasta on hevoset
Karoliina Turunen harjaa tallin pihalla lempihevostaan Savon Vilimaa, tuttujen kesken Vimppua. Turunen on käynyt vuoden sosiaalipedagogisessa toiminnassa.
Hän myös työskentelee Turkan Ratsurinteellä avotyöntekijänä kuntouttavassa työtoiminnassa kolme kertaa viikossa. Mutta maanantaisin keskitytään pelkästään Vimpun kanssa touhuamiseen. Rautias suomenhevostamma nauttii selvästi harjanvedoista ja rapsutuksista.
Karoliina Turusen mielestä sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa parasta ovat tietenkin hevoset. Mutta myös se, että saa harjoitella asioita rauhassa. Päiväsaikaan tallin toiminta keskittyy erityisryhmiin.
– Hevoset ovat opettaneet, että pitää olla rauhallinen ja jämerä, Turunen kertoo.
Turunen on myös huomannut myös nukkuvansa paremmin, kun tallilla tulee liikuttua ulkona. Välillä tallitöissä tulee otettua yli 30 000 askelta päivässä.
– Hevosilla on uskomaton kyky aistia erityiset ihmiset. Hevonen ei erittele ihmisiä heidän diagnoosien, taustojen, käytöksen, liikehdinnän tai puheen perusteella, Turkka toteaa.
Turunen nousee Viliman selkään ja pyytää Turkkaa katsomaan vielä satulavyön kireyden.
– Muuten kaikki ok. Onko kypärä ja turvaliivi? kysyy Turkka.
Sen jälkeen ratsukko lähtee kävelemään kohti ratsastuskenttää.
Ei pelkästään ratsastamista
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta ei ole pelkästään ratsastamista. Osa asiakkaista ei nouse koskaan hevosen selkään. Hevosten kanssa puuhastellessa asiakkaat harjoittelevat taitoja pärjätä myös omassa elämässä.
– Mietimme paljon asiakkaiden kanssa esimerkiksi sitä, että kun hevosia harjataan ja ruokitaan, niin itsekin pitää käydä suihkussa ja syödä terveellisesti. Hevosilla on turvallinen ympäristö ja niin myös asiakkaiden elämän pitää olla turvallinen, Turkka sanoo.
Satu Turkka ohjaa Karoliina Turusen ratsastusta. Ja kehuu, miten hienosti hevonen tottelee Turusen ohjeita. Kuva: Nina Susi
Tallilla käy 30–50 sosiaalipedagogisen hevostoiminnan asiakasta viikossa. Ennen Turkka hoiti kaiken erityisryhmien toiminnan itse, mutta nyt vastuuta toiminnasta on jaettu myös työntekijöille. Turkan lisäksi viisi työntekijää on kouluttautunut erityispuolelle.
Turkan tilalla kuntoutusta tekee 15 hevosta. Toiminnassa on mukana erilaisia hevosia, sillä asiakkailla on erilaisia tarpeita ja toiveita. Toiset pitävät rauhallisista, toiset taas vauhdikkaammista hevosista. Osalla myös fyysiset rajoitteet voivat ohjata hevosvalintaa.
– Jollain asiakkaalla voi olla esimerkiksi spastisuutta jaloissa, jolloin hän ei pysty menemään kovin leveään selkään, Turkka kertoo.
Hevosten kanssa puuhastelulla harjoitellaan taitoja pärjätä omassa elämässä.
Talli on täysin esteetön ja kynnyksetön. Värimaailma on valkoinen, tummanruskea ja punainen, jolloin esimerkiksi hahmotushäiriöiset sekä näkövammaiset hahmottavat ympäristön helpommin.
Lattiaa peittää kumirouhematto, jotta aistiyliherkille ei tule liikaa kuuloärsykkeitä. Karsinoiden ruokakupit kääntyvät käytävälle päin, jolloin pyörätuolista käsin voi ruokkia hevosia.
Turkan tilalla voi myös vammaisratsastaa ja tallilla on järjestetty vuodesta 2012 lähtien kehitysvammaisten leiri. Tämän vuoksi myös majoitustilat ovat esteettömiä.
Hevosten oltava luotettavia
Turkan Veikka ravailee kentän läheisellä tarhalla edestakaisin. Oria kiinnostaa viereisellä kentällä liikkuva tammakaunokainen. Vimppu ei välitä orista, vaan kuuntelee millaisia apuja selässä istuva Turunen antaa. Satu Turkka seuraa ja ohjaa ratsastustuntia kentällä.
– Katso, mitä olen oppinut, Turunen kysyy Turkalta.
Turunen keskittyy ja Vimppu alkaa ottaa askelia taaksepäin.
– Hienoa, sehän peruuttaa, Turkka kehaisee.
Vimppu on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti. Sosiaalipedagogisessa toiminnassa tärkeää on, että hevosten pitää olla luotettavia.
– Hevosen korvien välin pitää olla kunnossa. Hevonen ei voi myöskään olla ”pystyyn kuollut”, vaan sen tulee ottaa kontaktia ihmisiin ja olla sosiaalinen, Turkka sanoo.
Turkan mukaan kuntoutujalle on merkityksellistä saada kokemus, että hänestä ollaan kiinnostuneita. Osalla asiakkailla saattaa olla taustalla hyvin vaikeita elämäntilanteita tai itsetuhoisuutta. Tällöin itseä ei koeta tärkeäksi.
– On voimaannuttava kokemus, kun taluttaa 500 kiloista eläintä ja saa niin ison eläimen tekemään asioita.
Elämäntapa tuo voimaa
Viime marraskuuhun saakka Turkka teki päivätyönään kehitysvammaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan sopimuksia kuntien sivistystoimen kanssa. Sitä ennen hän työskenteli Oulunkaaren kuntayhtymällä asumispalveluvastaavana.
– Yrittäjyyden ja pitkän virkahistorian yhdistäminen ei olisi ollut mahdollista ilman turpaterapiaa, joka antaa voimaa arkeen.
Silti kahden työn yhdistäminen oli vaikeaa. Kun Turkka avasi virkatyöpäivän jälkeen oman puhelimen, se oli täynnä yhteydenottopyyntöjä. Turkalla oli jatkuvasti tunne, että hän oli aina väärässä paikassa.
– Minulla oli hirveä riittämättömyyden olo ja huono omatunto koko ajan kaikesta.
Hän pohti päivätöistä irtautumista usean vuoden ajan. Mutta vuonna 2020 Turkan mies menehtyi onnettomuudessa ja Turkan vastuulle jäi kaiken hevostoiminnan lisäksi myös miehen hoitamat tilan viljelystyöt.
– Silloin kuorma alkoi olla jo aika iso.
Kun päätös oli tehty, se helpotti. Nykyään Turkka toimii yrittäjänä.
– En tosin ikinä ole ollut niin kiireinen kuin nykyään, hän sanoo ja nauraa.
Turkka puhuu paljon ja tekee paljon. Itseään hän kutsuu Duracell-pupuksi.
Kuntoutujalle on merkityksellistä saada kokemus, että hänestä ollaan kiinnostuneita.
Tila on Turkalle työ ja elämäntapa. Hän ei voisi kuvitella, että asuisi jossain muualla. Aamulla herätessä hän katsoo ikkunasta ulos ja näkee hevoset laitumella. Se tuo onnentunteen. Toisaalta työt tulevat myös kotiin.
– Tilalla asuminen on rasite ja valtava ilo. Jos harvoin istun kodin terassilla, niin joku näkee ja tulee kysymään jotain. Tai sitten näen sieltä terassilta, että tuossakin aidassa on lankku rikki.
Onneksi yrityksestä voi olla nykyään myös välillä poissa. Sillä välin Turkan tytär ja kymmenen työntekijää ottavat kopin.
– Tästä on pakko lähteä pois, jos meinaa lomailla ja tyhjentää päätä. Täytyy muistaa pitää omasta jaksamisesta huolta.
Välillä tapahtuu ihmeitä
Karoliina Turusen ja Vimpun ratsastustunti on päättymäisillään. Turunen on ravannut ja kiertänyt samalla Turkan laittamia kartioita.
– Aivan loistavasti meni, Turkka kehuu Turusen kehittyneitä taitoja.
Turkan mukaan sosiaalipedagoginen hevostoiminta on lisännyt erityisasiakkaiden omatoimisuutta, kasvattanut rohkeutta, helpottanut sosiaalisia kohtaamisia ja vähentänyt aggressiivista käytöstä.
Usein jokin muu ympäristö motivoi asiakkaita enemmän kuin esimerkiksi terapiahuone.
– On ihana kuulla palautetta esimerkiksi toimintaterapeutilta, kuinka asiakkaan sorminäppäryys ja hienomotoriikka on parantunut. Ja miten nappien laittaminen sujuu helpommin, kun olemme harjoitelleet tallilla suitsien solkien laittamista.
Vaikka pienetkin onnistumiset tuntuvat Turkasta aina hyvälle, välillä tapahtuu melkein ihmeitä. Eräällä sähköpyörätuolissa istuvalla asiakkaalla ei ole ongelmia liikkuvuudessa, vaan haasteet ovat psyyken puolella. Asiakas ei nouse pyörätuolista tavallisessa arjessa, mutta tallilla tilanne on eri.
– Hän seisoo, kävelee ja taluttaa hevosia. Nykyisessä asuinpaikassaan hän treenaa kävelyä, jotta jaksaisi kävellä tallilla. Se on uskomattoman iso juttu.
Susanna Vilppunen
Sosiaalipedagogista hevostoimintaa voimaan käyttää esimerkiksi lastensuojelussa, oppimisen tukena, mielenterveys- ja päihdetyössä, kuntouttavassa työtoiminnassa nuorten tukihenkilötoiminnassa tai tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa.
Sosiaalista hevospedagogista toimintaa ohjaa sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan ammattilainen.
Sosiaalipedagoginen hevostoimintayhdistys hallinnoi Sosiaalipedagoginen hevostoiminta SPHT® -tavaramerkkiä. Se voidaan myöntää yhdistyksen jäsenelle, jolla on riittävät hevostaidot, soveltuva työkokemus ja koulutus sekä on suorittanut sosiaalipedagogisen hevostoiminnan täydennyskoulutuksen.
Koulutuksen täytyy olla järjestetty yliopistoyhteistyönä, sen laajuuden on oltava vähintään 25 opintoviikkoa ja koulutuksen tulee sisältää vähintään 10 opintopistettä sosiaalipedagogiikkaa.
