Riihimäellä robotiikka on olennainen osa päiväkotien arkea. Itse teknologiaa tärkeämpää ovat kuitenkin asenteet.
Riihimäen Junailijakadun päiväkodissa on meneillään ihan tavallinen arkiaamu. Viihtyisässä 50-luvun kerrostalossa sijaitsevassa päiväkodissa on rauhallinen tunnelma. Varhaiskasvatuksen opettaja Minna Jokinen asettelee leikkimattoja lattialle, ja antaa lapsille pulman ratkaistavaksi.
– Meillä on tässä kissa ja ihminen, hän näyttää Vex go -rakennussarjan hahmoja lapsille.
Vex go on mekaaninen robotiikan rakennussarja, joka sisältää erilaisia osia, sekä akkuja, moottoreita ja ohjaimia.
– Heille pitäisi rakentaa ajoneuvo, joka liikkuu moottorilla. Ajoneuvon pitäisi kuljettaa kissa ja ihminen sekä nämä palikat torniin, Jokinen ohjeistaa ja kysyy lapsilta mitä tarvitaan, että ajoneuvo lähtee liikkeelle.
– Moottori ja akku, vastaa 7-vuotias Nooa.
– Moottorista lähtevät mustat johdot ohjataan virtalähteeseen. Ja oranssit ohjaimeen, Nooa lisää.
– Tehdään kopteri, joka lentää sinne torniin, hän huudahtaa ja ryhtyy rakentamaan kulkuneuvoa yhdessä Eeron kanssa.
Lapset pohtivat yhdessä, miten kopteri saataisiin lentoon.
– Me tarvitaan akseli, pohtii Eero.
Kun lapsilla on pulmia, auttaa Minna Jokinen heitä pohtimaan eri vaihtoehtoja. Hetken päästä lapset saavat kopterin liikkeelle.
Iiris, Venla, Pietari ja Sakari tutkivat Bee Bot –robotin toimintaa yhdessä Sanna Viljan kanssa. Kuva: Annika Rauhala
– Tämä on autohelikopteri, Eero huudahtaa.
Minna Jokinen kehuu lapsia.
– Ja se toimii vielä sähköllä. Ehkä meillä on tulevaisuudessa semmoisia.
Maailma teknologisoituu koko ajan
Juuri tulevaisuuden taidot ovat tärkein syy, miksi Riihimäellä on päätetty panostaa robotiikan opetukseen.
– Me olemme Riihimäellä pitkään tutkineet, miten robotiikka sopii opetusmaailmaan. Me näemme sen erittäin tärkeänä, koska maailma teknologisoituu koko ajan. Halusimmepa me sitä tai emme, kertoo Riihimäen kaupungin robotiikan opetuksen erityisasiantuntija Reetta Viitanen.
Viitanen on ollut kehittämässä robotiikan opetusta ensin luokanopettajana ja vuodesta 2020 lähtien kaupungin robotiikan kehittämisyksikössä, robotiikkakampuksella.
Riihimäki on Suomessa ainoa kunta, joka tarjoaa varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmiin perustuvaa robotiikkaopetusta päiväkodista lukion loppuun saakka.
Robotiikka on Viitasen mukaan tulevaisuuden kansalaistaito, mikä jokaisen on hallittava.
– Kyse on niin sanotusti robotiikan yleissivistyksestä. Lapset tarvitsevat sitä, jotta he pystyvät tekemään perusteltuja valintoja elämässään jatkossa.
Viitanen kertoo, että taustalla on ajatus tulevaisuuden päätöksistä.
– Jatkossa meidän on tehtävä päätöksiä sen suhteen, minkälainen rooli teknologialle annetaan. Siihen keskusteluun on vaikea ottaa osaa, jos ei ole ymmärrystä eikä tietoa. Haluamme lasten tietävän, että teknologiasta huolimatta, ihminen on se, joka tekee päätökset.
Robotiikka on tulevaisuuden kansalaistaito.
Kyse ei ole pelkästään teknologista. Robotiikka on myös kriittistä ajattelua, yhdessä tekemisen taitoja ja ongelman ratkaisutaitoja.
– Tärkeintä on kuitenkin asenne. Haluamme vahvistaa lasten teknologista itsetuntoa. On tärkeää, että kukaan ei teknologiapelon vuoksi syrjäydy koko ajan entistä teknologisoituvasta maailmasta, painottaa Viitanen.
Robotiikkaopetuksella halutaan kertoa lapsille, että teknologialla voidaan tehdä upeita asioita, jos sitä käytetään oikein ja vastuullisesti. Teknologinen itsetunto on tärkeää myös tasa-arvon vuoksi. Useiden tutkimusten mukaan erityisesti nuorten naisten ajatukset omista kyvyistä teknologian parissa ovat heikot. Tytöt tuntevat teknologiapelkoa useimmiten kuin pojat.
– Kokemus teknologiasta auttaa pelkoihin. Kun saa omakohtaisia kokemuksia sen hyödyntämisestä, moni tyttö saattaa huomata, että tämähän on minun juttuni, kertoo Viitanen.
Tyttöjä tarvitaan tulevaisuudessa teknologia-alalla Viitasen mukaan entistä enemmän.
– On suuri menetys, jos menetämme lahjakkaita tulevaisuuden osaajia pelon vuoksi. Tarvitsemme tyttöjä mukaan kehitystyöhön myös sen vuoksi, että kaikkea teknologiaa ei kehitetä miesnäkökulmasta käsin.
Ohjelmointia harjoitellaan Bee Botin avulla
Sillä aikaa, kun Eero ja Elma ovat rakentaneet kulkuneuvojaan yhdessä Nooan ja Vilin kanssa, keskittyvät muut lapset Bee Bot-robottiin lastenhoitaja Sanna Viljan kanssa.
Pieni valkoinen robotti muistuttaa isoa mehiläistä, ja sillä on iloiset, vilkkuvat silmät. Selän päällä robotilla on useita nuolinäppäimiä, joilla sitä ohjataan. Robotti täytyy saada kulkemaan tehtäväkortin ohjaama reitti pöydälle asetetun kartan päällä.
– Bee Botilla ohjelmoidaan, tietää Sakari kertoa.
Hän näppäilee tottuneesti komennot robotin selkään, ja saa sen liikkeelle. Robotti kulkee oikeaa reittiä pitkin, ja perille päästyään se piippailee ja räpyttelee silmiään.
– Olen harjoitellut paljon, Sakari kertoo.
Seuraavaksi on Iiriksen vuoro. Kun robotti kääntyy väärään suuntaan, neuvoo Sakari kaveriaan.
– Täytyy ensin pohtia milloin pitää kääntyä oikealla, milloin vasemmalle. Ja milloin pitää mennä eteenpäin.
Yhteistyössä robotti päätyy oikeaan paikkaan, ja räpyttelee lasten iloksi taas silmiään.
Keholliset keinot käytössä
Robotiikka päiväkoti-ikäisten parissa on paljon muutakin kuin välineiden kanssa puuhastelua ja varsinaisia oppimistehtäviä. Opetus on kytketty perustaitojen opetteluun. Jokinen ja Viitanen kertovat, että se sisältää paljon yhteistä suunnittelua ja harjoittelua.
– Ja ihan yleistä ihmettelyä yhdessä miten maailma toimii ja minkälaisia mekaniikan ilmiöitä meillä on, Minna Jokinen sanoo.
Päiväkodin arjessa se voi tarkoittaa perusasioita kuten päiväohjelman suunnittelua ja toiminnanohjauksen pilkkomista osiin. Ohjelmoinnillisen ajattelun kehittymisen ydin on juuri suunnittelussa, kertoo Viitanen.
– Kun annetaan yksiselitteiset ohjeet yhteen tapahtumaan, se on ohjelmointia, kertoo Viitanen ja ottaa esimerkiksi mehun tekemisen.
– Ensin lapsen pitää ottaa lasi. Vasta sitten vettä ja mehutiivistettä. Sitä ei voi tehdä erilaisessa järjestyksessä. Sama asia on porkkanaraasteen tekemisessä. Porkkanat pitää kuoria ensin, muuten se ei onnistu, kertoo Viitanen.
Haluamme vahvistaa lasten teknologista itsetuntoa.
Minna Jokisen ryhmässä ohjelmointia on opeteltu myös kehollisilla keinoilla. Lapset ovat suunnitelleet ensin laattojen avulla reitin lattialle. Sen jälkeen toinen lapsista on robotti, jota toinen ohjaa ja antaa käskyjä.
– Vasta näiden harjoitteiden jälkeen siirryimme esimerkiksi käyttämään Bee Bot -robottia. Lasten on helpompi ymmärtää toimintamekanismia, kun he ovat itse kokeneet sen ensin, Jokinen kertoo.
Ohjelmoinnillinen ajattelu on perusta loogiselle ajattelulle, josta voi lopulta syntyä tietokoneohjelma. Joka puolestaan tekee, mitä ihminen käskee, muistuttaa Jokinen.
Malli sovellettavissa
Riihimäellä on tavoitteena kouluttaa kaikki varhaiskasvatuksen ammattilaiset robotiikan saloihin. Täydennyskoulutukseen pääsee 20 varhaiskasvattajaa joka vuosi. Tänä syksynä koulutetaan kaikki esikoulun opettajat.
– Niin kuin kaikkiin isoihin muutoksiin, tähänkin liittyi alussa vastustelua. Suhtautuminen on muuttunut myönteisemmäksi, kun robotiikka on jalkautunut varhaiskasvatuksen arkeen, Viitanen kertoo.
Koulutukseen ei ole ollut olemassa valmista mallia, vaan se on kehitetty Riihimäellä. Teknistä osaamista koulutuksen kehittäjät ovat hankkineet ulkomailta.
– Tekninen osaaminen on yhdistetty suomalaiseen opetusmalliin, ja siinä on hyödynnetty suomalaisten kasvattajien pedagogista osaamista. Varhaiskasvatuksen arjen tuntevilla opettajilla ja henkilöstöllä on ollut koulutuksen kehittämisessä iso rooli, Viitanen kertoo.
Riihimäki vie parhaillaan Euroopan laajuisestikin uniikkia koulutusmallia ulkomaille. Malli on helposti sovellettavissa Suomessa muihin kuntiin.
