Traumoista ja haavoittavista kokemuksista on lastensuojelussa puhuttu pitkään. Viimeaikaiset aivotutkimukset ovat tuoneet lisää todistusaineistoa traumojen haitallisista vaikutuksista.
Niihin ovat perehtyneet sosiaalityöntekijä, väitöskirjatutkija ja kouluttaja Johanna Linner Matikkka ja erityissosiaalityöntekijä, traumapsykoterapeuttiopiskelija, kouluttaja Tiia Hipp, jotka valmistelevat parhaillaan kirjaa traumainformoidusta työotteesta.
– Vaikka sosiaalityössä kohdataan päivittäin ihmisiä, jotka ovat hyvin haavoittuvissa elämäntilanteissa ja kokeneet erilaisia kriisejä ja heillä on kasautuvia haavoittavia kokemuksia, on trauma-sana meillä Suomessa perinteisesti ymmärretty diagnoosina. Sanan käyttö on ollut melkeinpä kokonaan rajattu tietyille ammattiryhmille, psykiatrian kentälle tai psykologeille, kertoo Linner Matikka.
Traumainformoidussa työotteessa ei sen sijaan keskitytä diagnostiikkaan eikä syväsukelleta pelkästään yksilön kokemaan traumaan.
Kyse on monitasoisesta kokonaisuudesta, jossa lähtökohtana on turvan kokemuksen fasilitointi ja sen vahvistaminen.
Ajatus pohjautuu polyvagaaliseen teoriaan, joka selittää autonomisen hermoston ja sosiaalisen käyttäytymisen suhdetta.
– Ihminen on psykofyysinen olento. Turva on välttämätön kokemus hyvinvoinnillemme, sen tuella ihminen liittyy muihin ihmisiin, ja pystyy tavoittelemaan unelmiaan ja toimimaan arjessaan tarkoituksenmukaisesti. Turva on myös edellytys uuden oppimiselle, uskallukselle yrittää uusia asioita ja osallisuudelle, Linner Matikka havainnollistaa.
Laajemmin traumainformoitu työote tarkoittaa sitä, että vuoropuhelua käydään systeemisellä tavalla ja mietitään miten erilaiset haavoittuvuudet vaikuttavat yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan. Ja ymmärretään traumaattisen stressin yleisyys ja sen erilaiset tasot.
– Se myös pyrkii edistämään laajempaa muutosta ja paradigmasiirtymää siitä, ”mikä sinussa on vikana” siihen, että ”mitä sinulle on tapahtunut” ja “mitä tarvitset toipuaksesi, Linner Matikka selventää.
Tavoitteena on, että yhteiskunnassa ymmärretään minkälaisia vaikutuksia traumoilla voi olla ja palvelut suunnitellaan siten, että ne ovat kaikille turvallisia ja turvan kokemuksia vahvistavia.
– Ammattilaisten pitäisi hyväksyä se, että jos ihmisellä on hyvin paljon kasautuneita haavoittuvia kokemuksia, täytyy tuen, hoidon ja rinnalla kulkemisen olla riittävän pitkää.
Traumat vaikuttavat ihmisen kykyyn säädellä itseään.
Siihen liittyy myös ymmärrys siitä, miten rakenteet itsessään voivat tuottaa merkittävää pahoinvointia, Hipp lisää.
Suomessa traumainformatiivisesta työotteesta puhuvat Linner Matikan ja Hipin lisäksi muun muassa traumainformoitu sote&ope ‑aktiivii, kouluttaja Kati Sarvela ja psykiatri Anne Pelkonen. Sosiaalialalla siitä puhutaan kuitenkin vielä liian vähän. Muualla Euroopassa työote on jo kaikkia sosiaali- ja terveysaloja läpileikkaava teema. Pisimmällä ollaan Skotlannissa missä kaikki poliisit ja pelastustoimessa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksessa työskentelevät koulutetaan traumainformoituun työskentelyyn.
Pitkäkestoiset vaikutukset
Tiia Hipp ja Johanna Linner Matikka korostavat, että traumainformoidussa sosiaalityössä kyse ei ole yhdestä työmenetelmästä.
– Kyseessä on enemminkin kokonaisvaltainen ajattelutapa.
Keskeisenä lähtökohtana on erityisesti lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutusten tiedostaminen.
– Jokainen sosiaalialalla ja erityisesti lastensuojelussa työskentelevä tietää, että lapsilla on taustallaan erilaisia vaikeita kokemuksia. Aivojen kuvantamistutkimukset ovat kuitenkin tuoneet paljon uutta tietoa traumojen pitkäkestoisista vaikutuksista, kertoo Tiia Hipp.
Traumat voivat aiheuttaa sekä fyysisiä että psyykkisiä vaikutuksia. Painajaiset, heikko keskittymiskyky, ärtyneisyys, ja yli- tai alivireisyys ovat tyypillisiä trauman oireita. Samoin esimerkiksi päänsärky, vatsakipu tai oksentelu ja syömishäiriöt. Se minkälaisia vaikutuksia trauma voi aiheuttaa, riippuu paljon siitä, onko kyse yksittäisestä traumasta vai moninkertaisesta traumasta.
Erityisen haitallisia traumaattiset kokemukset ovat, jos ne ovat tapahtuneet varhaisessa vuorovaikutuksessa.
– Jos traumatisoituminen on tapahtunut kiintymyssuhteessa, niin kuin se lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla voi olla, niiden vaikutukset ovat yksittäistä traumaa laajempia, Hipp kertoo.
Se voi esimerkiksi vaikuttaa siihen mitä ihminen uskoo itsestään ja elämästä,
– Varhainen kaltoinkohtelu voi aiheuttaa syviä uskomuksia siitä, että en ole minkään arvoinen enkä ansaitse mitään. Tai että minulle ei kuulu mitään hyvää ja että maailma on niin paha, että en voi luottaa mihinkään, Hipp havainnollistaa.
Traumat voivat estää terveellisten ihmissuhteiden muodostumisen, vaikeuttaa arkista elämää ja heikentää toimintakykyä.
Itsesäätelyä ja vakauttamista
Traumat vaikuttavat erityisesti ihmisten kykyyn säädellä itseään. Kehotietoisuuden, tunnetaitojen ja vuorovaikutustaitojen lisääminen ovat yksi traumainformoidun työotteen työkaluista.
– Stressin säätelyn pohja luodaan lapsuudessa. Jos vanhemmilla itsellään on heikko stressinsäätelytaito tai he ovat itse hyvin kuormittuneita eikä lapsi saa riittävästi tukea vaikeiden tunteiden käsittelyyn, jäävät stressinsäätelytaidot hyvin ohuiksi, selittää Johanna Linner Matikka.
Silloin myös stressinsietoikkuna eli niin sanottu optimaalinen vireystila voi olla hyvin kapea, Linner Matikka kertoo. Vireystilalla tarkoitetaan fysiologista ja psykologista valveillaolon ja reagoinnin tilaa.
Optimaalisessa vireystilassa on helppo tehdä päätöksiä, pohtia ongelmia, toimia suunnitellusti, reagoida ja eikä ihminen ole voimakkaiden tunteiden vietävissä. Ylivireystilassa tunteet ovat usein hyvin voimakkaita, ja omaa tilaa voi olla vaikea säädellä.
Työntekijöillä pitäisi olla perustiedot traumatisoitumisesta.
Alivireystilassa puolestaan ihminen on usein tunteiltaan turta, toimissaan hidas ja innoton, ja hänen ongelmanratkaisukykynsä on heikentynyt.
Työntekijän ja asiakkaan kohtaaminen on aina vuorovaikutustilanne, muistuttaa Linner Matikka ja lisää, että traumainformoitu työ huomioi myös ammattilaisen oman turvan tunteen.
– Sen vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että työntekijä on itse tietoinen omasta vireystilastaan ja pysyy itse omassa sietoikkunassaan. Hänen on pystyttävä olemaan ankkurina ja turvallisena toisena asiakkaalle, jonka vireystila voi vaihdella tapaamisen aikana ylivireydestä alivireyteen.
Oman vireystilan tiedostaminen tuo turvaa ammattilaiselle itselle niissä tilanteissa, kun kohdataan vaikeita asioita kohdanneita ihmisiä. Jos ammattilainen itse ei asiakastilanteessa tunnista itsessään tapahtuvia psykofyysisiä muutoksia, ei hän Linner Matikan mukaan voi myöskään olla turvallinen toinen asiakkaalleen.
Vakauttamiseen voidaan käyttää useita erilaisia kehollisia menetelmiä, kuten hengittämistä tai huomion suuntaamista, sillä traumat ovat Linner Matikan ja Hipin mukaan hyvin kehollisia kokemuksia.
Myös työntekijän omat haavoittavat kokemukset tai traumat on otettava huomioon. Jos työntekijällä itsellään on kipeitä, käsittelemättömiä asioita taustallaan, voi olla, että samankaltaisia asioita on vaikea kohdata asiakkaalla.
– Silloin asian hoito voi olla hyvin mekaanista, eikä asiakas koe ollenkaan tulleensa kuulluksi tai nähdyksi, Linner Matikka kertoo.
Tiedotus tärkeässä asemassa
Tiia Hipp on huomannut, että pelkästään tieto traumoista, traumatisoitumisesta ja niiden oireista sekä vireystilojen muutoksista on tärkeää.
– Erään koulutuksen aikana yksi jälkihuollossa ollut nuori ihmetteli minulle, että miksi hänelle ei aikaisemmin kerrottu näistä asioista mitään. Jos hänellä olisi sijaishuollon aikana ollut tietoa traumojen vaikutuksista hän olisi ymmärtänyt itseään ja omia reaktioitaan paljon paremmin, eivätkä ne olisi olleet niin hämmentäviä ja pelottavia.
Hipin mukaan nuorella olisi ollut tiedon myötä parempi mahdollisuus puuttua omaan toimintaan helpommin. Tähän pitäisi erityisesti lastensuojelussa kiinnittää hänen mukaansa enemmän huomiota.
– Työntekijöillä pitäisi olla perustiedot traumatisoitumisesta. Omia itsesäätelykeinoja on itse kunkin hyvä tietoisesti harjoitella, että voimme auttaa asiakkaita siinä, hän sanoo.
Sijaishuollossa avainasemassa ovat omaohjaajat.
– Omaohjaajasuhteiden pitäisi ehdottomasti olla riittävän pitkäkestoisia, jotta lapset ja nuoret oppivat hänen kanssaan säätelemään omia tunteitaan, ja he saavat sen kokemuksen, että pystyvät itse vaikuttamaan omiin tunteisiinsa ja elämäänsä, Hipp painottaa.
Resurssien oltava kunnossa
Traumainformoitu työote edellyttää että ulkoiset seikat ovat kunnossa. Työote ei toteudu tilanteessa missä ei ole aikaa pysähtyä asiakkaan äärelle eikä työtä voi tehdä hyvin ja laadukkaasti Linner Matikka sanoo.
Keskeisessä asemassa ovat myös työnohjaus sekä tuki omalta tiimiltä, esihenkilöiltä ja muilta viranomaisilta.
– Se edellyttää riittäviä resursseja, sekä aikaa ja kykyä olla läsnä. Jos on koko ajan kiire, kirjaukset tekemättä ja kriisipuhelut odottavat, ei se ole turvallinen tila asiakkaalle, mutta ei myöskään ammattilaiselle.
