Peter Svensson pääsi itse rikollisesta elämästä eroon avustusohjelman avulla ja toimii nyt itse ohjelman kansallisena vastaavana. Kuva: Anni Emilia Alentola
Ruotsin rikollisjengeistä on tänä vuonna lähtenyt ennätysmäärä ihmisiä. Tukholman alueella ainakin 150 ihmistä on ilmoittautunut ohjelmaan, jossa tavoitteena on päästä irti rikollisuudesta ja jengeistä. Sosiaalialan työntekijät kertovat, millaista työ on.
Jengirikollisen vaihtoehtoina on joko murhata tai tulla murhatuksi. Jos ei pääse rikollisesta elämästä irti.
Näin kertoo tukholmalainen Peter Svensson, joka auttaa rikollisia lähtemään jengeistä nuorisojärjestö Fryshusetin Passus-ohjelmassa. Kymmenen vuotta sitten hän itse aloitti uuden elämän vapauduttuaan vankilasta.
Kaikki alkoi jo alakoulussa. Peter Svensson oli 9‑vuotias, kun hänen äitinsä tapasi uuden miehen. Mies oli alkoholisti, ja äiti alkoi suojella häntä – Svensson tunsi jäävänsä syrjään. Koulussa alkoi mennä huonosti, oli vaikea keskittyä. Hän löysi kuitenkin tavan saada huomiota koulussa: silloin kun hän teki jotain kiellettyä. Vaikka opettaja torui, ainakin hän tuli nähdyksi.
Alakoulun lopulla Svensson teki ensimmäisen rikoksen, varasti pyörän. Vanhemmat mopopojat ostarilla kehuivat, ja Svensson sai kaipaamansa hyväksyntää.
– Tuntui, että olin löytänyt paikkani maailmassa. Että oli sittenkin jotain, missä olin hyvä. Mutta sitten halusin olla siinä paras, ja kaikki eskaloitui.
Ensimmäisen kerran vankilaan Peter Svensson joutui 17-vuotiaana, luokkakaverin pahoinpitelystä. Seuraava tuomio tuli huumeista. Vankilassa hän oli seuraavina vuosina useaan otteeseen, lyhyempiä ja pidempiä tuomioita. Neljä kuukautta, puoli vuotta, puolitoista vuotta, neljä vuotta…
Vuonna 2009 hän vapautui vankilasta eikä ole sen jälkeen palannut. Apuna oli Passus-ohjelman silloinen pilottihanke, jonka avulla hän pääsi kiinni elämään, johon rikokset eivät enää kuuluneet. Passus-hankkeesta tuli Svenssonille työpaikka, jossa hän on tänä päivänä vastuussa kansallisesta toiminnasta.
Passus-ohjelmaan otetaan yhä useammin yhteyttä
Jengirikollisuuden suhteen Ruotsissa erityisen vaikea tilanne on monissa lähiöissä, jotka poliisi on määritellyt ”erityisen haavoittuvaisiksi”. Suomessa näistä kirjoitetaan usein ongelmalähiöinä. Näissä lähiöissä, kuten esimerkiksi Tukholman Rinkebyssä tai Malmön Rosengårdissa, enemmistö on maahanmuuttajataustaisia ja sekä työttömyysaste että rikostapausten määrä on korkea.
– Näissä lähiöissä on paljon köyhyyttä ja tulevaisuuden näkymät puuttuvat. Lähiöiden nuoret eivät näe juuri positiivisia esikuvia. Jengit ovat oire yhteiskunnallisesta ongelmasta, sanoo Svensson.
Jokaisella on omanlaisena polku ulos rikollisuudesta.
Kun joku ottaa yhteyttä Passus-ohjelmaan ja haluaa irrottautua jengielämästä, alkaa pitkäkestoinen prosessi. Ensin arvioidaan mahdolliset uhat sekä yksilölliset tarpeet. Suurin osa sijoitetaan uuteen paikkaan, uudella tai suojatulla identiteetillä. Moni tulee ohjelmaan suoraan vankilasta, kuten Svensson itsekin aikoinaan.
– Lähes kaikki haluavat vain ihan tavallisen elämän, mutta eivät tiedä miten sellaisen voisi saada. Ja jokaisella tie siihen näyttää erilaiselta.
Tänä vuonna poikkeuksellisen paljon ihmisiä on ottanut yhteyttä Passus-ohjelmaan ja halunnut päästä eroon rikollisuudesta. Vuoden ensimmäisen puoliskon aikana ilmoittautuneita oli 46, kun koko viime vuonna heitä oli 55.
– Tälläkin viikolla tuli kolme uutta. Tilanne ei näytä hiljenevän, Svensson sanoo.
Syy tähän ei ole suoraan tiedossa, mutta Svensson epäilee koronatilanteen vaikuttavan ainakin välillisesti:
– Huumeita tulee maahan vähemmän, niitä on vaikeampi salakuljettaa, saadaan vähemmän rahaa. Toisaalta myös maine toiminnastamme kulkeutuu: että on todella mahdollista jättää jengit, Svensson sanoo.
SIG-ryhmät (sociala insatsgrupper) toimivat paikallisesti
Samankaltaista työtä tekee myös sosionomi Maria Andersson, joka työskentelee Tukholman lähiöissä Rinkebyssä ja Kistassa. Hän on avustava yksikönpäällikkö kaupungin omassa SIG-ohjelmassa (sociala insatsgrupper, sosiaalisten panostusten ryhmät), jonka kautta nuoria aikuisia pyritään saamaan pois rikollisjengeistä. Andersson kertoo, että suurin osa lähiöiden rikollisjengeissä olevista on Ruotsissa syntyneitä poikia tai nuoria miehiä.
Sosionomiksi kouluttautunut Maria Andersson on tehnyt sosiaalialan töitä 20 vuoden ajan. Kuva: Anni Emilia Alentola
– He ovat usein hauskoja, sosiaalisesti taitavia ja charmikkaita, luovia ihmisiä. Mutta samanaikaisesti kukaan ei odota heistä tulevan yhtään mitään. Toivottomuus yhdistää heitä eniten.
Andersson kertoo, että juuri nyt tilanne rikollisjengeissä hänen toiminta-alueellaan on tulenarka.
– Meidän käsityksemme mukaan jengien väliset entiset liittoutumat ovat sekoittuneet ja muuttuneet ja tilanne on turvaton. Riski henkirikoksiin nousee tilanteessa, jossa ei olla varmoja, kuka on kenenkin puolella, hän kuvailee.
Tukholman kaupungin SIG-ohjelmaan on tämän vuoden alkupuoliskolla kirjautunut yli sata ihmistä. Muuttuneet valtasuhteet jengeissä voivat olla yksi syy siihen, Andersson arvelee.
Toivottomuus on yleinen syy liittyä jengiin.
SIG-ohjelman ryhmät toimivat paikallisesti – ryhmään otetaan itse yhteyttä ja tärkeää on ihmisen oma motivaatio. Suurin osa ohjelmassa olevista jää asumaan samaan asuinpaikkaan. Noin joka kuudes muuttaa toiseen lääniin Ruotsissa. Osa heistä tarvitsee suojatun tai kokonaan uuden identiteetin. Vaikka uudessa identiteetissä ja asuinpaikassa onkin etunsa, näkee Andersson paljon positiivista siinä, että elämää voi jatkaa tutussa paikassa. Ei tarvitse aloittaa kaikkea alusta.
Anderssonin ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä paikallispoliisin kanssa. Poliisin kanssa käydään läpi viikoittain, onko esimerkiksi joku ohjelmassa oleva nähty rikollisen seurassa. Poliisi saattaa myös vinkata ihmisestä, josta on huolissaan. Sosiaaliviranomaiset ottavat yhteyttä ja selvittävät missä mennään.
– Silloin me voimme tukea ja tarjota toisen tien elämälle, Andersson sanoo.
Ehkä siksi näitä Anderssonin kanssa samoissa työtehtävissä olevia ihmisiä kutsutaan luotseiksi.
Uhkauksia Maria Andersson ei ole työssään saanut. Hän arvelee, että syynä on selkeä työrooli:
– Me emme vie lapsia pois, emmekä lakkauta tukia. Tietysti teemme tarvittaessa esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen, olemme kuitenkin viranomainen. Mutta luotsien rooli on aika selkeä ihmisille, ehkä siksi uhkauksia ei ole tullut. Meihin otetaan yhteyttä aina vapaaehtoisesti.
Jengirikollisuus Ruotsissa
Jengirikollisuudella voidaan tarkoittaa esimerkiksi kaupunginosassa tai lähiössä toimivaa jengiä, ideologiaan tai sukulaisuuteen perustuvaa ryhmittymää tai moottoripyöräjengejä. Poliisin mukaan Ruotsin lähiöissä on jopa 5 000 rikollisjengien jäsentä. Jengirikollisuuteen liittyy usein esimerkiksi huumekauppa, salakuljetus, väkivalta, laittomat aseet ja prostituutio. Vahvistettuja ampumistapauksia tänä vuonna lokakuun alkuun mennessä oli Ruotsissa 270 – keskimäärin yksi per päivä. Ampumisissa on kuollut tänä vuonna 32, loukkaantuneita liki 100. Aseiden käyttö yleistynyt. Ruotsissa henkirikoksissa käytettiin ampuma-asetta 41 prosentissa tapauksista vuonna 2019. Luku on tuplaantunut alle kymmenessä vuodessa. Henkirikoksia Ruotsissa oli viime vuonna 111. Henkirikosten määrä on ollut viime vuosina melko tasainen. Suomessa tehdään väkilukuun suhteutettuna enemmän henkirikoksia kuin Ruotsissa.
Lähteet: Ruotsin ja Suomen poliisit, Ruotsin ja Suomen rikoksentorjuntaneuvostot.
