Kari Matela on Talentian sopimusasiantuntija, joka lukee Karl ja Groucho Marxia ja matkustaa mieluiten pohjoisessa. Kuva: Veikko Somerpuro
Kevään eduskuntavaalien alla kilpailtaneen jälleen kerran siitä, kuka esittää luovimman tulkinnan sinänsä oikeista tilastotiedoista.
On vahvaa tilastonäyttöä siitä, että keuhkosyövän sairastaminen altistaa tupakoinnille.
Autoilijoita puolestaan huojentanee tilastotieto siitä, että onnettomuusriski on alimmillaan ajettaessa talvella yli sataakolmeakymppiä.
Edellä mainitut päättömyydet ovat ihan päteviä tilastollisia yhteyksiä, mutta niin kaukana syy-yhteyksistä, että kukaan ei yritä esittää niitä edes tarkemmin pohdittaviksi. Yhtä heppoisia syitä ja selityksiä saadaan kuitenkin kuulla yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Kevään eduskuntavaalien alla kilpailtaneen jälleen kerran siitä, kuka esittää luovimman tulkinnan sinänsä oikeista tilastotiedoista. Ohessa muutama esimerkki.
Shellin baarissa oletetaan ja taloustieteen väitetään todistavan, että työttömyyden keston myötä pienenevä työttömyyskorvaus nopeuttaa työttömien työllistymistä. Samalla säästyy valtion kuluja.
Kertomatta on jäänyt, mihin taloustieteelliseen tutkimukseen näin vahvat päätelmät perustuvat. Eikä ihme.
Arvioiden ja päätelmien tasolle jäävistä taloustieteilijöiden näkemyksistä on luettavissa neljänneksen (25 %) arvioivan, että ansiosidonnaista työttömyysturvaa on heikennettävä työllisyysasteen nostamiseksi. Eri mieltä on kuitenkin lähes yhtä moni, 23 %, ja asiasta epävarmojen olevien ryhmä on suurin, 45 %.
Epävarmuutta selittää työttömyysilmiön aktiivisesti sivuutettu mittaluokka: ansiosidonnaisen päivärahan saajia on noin kolmannes työttömistä. Valtaosa, eli kaksi kolmesta, saa joko peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea.
Paljon puhuttu ”työllistymispiikki” ansiosidonnaisen päivärahajakson loppupuolella tarkoittaa käytännössä sitä, että alle kymmenen prosenttia tuosta työttömien armeijan kolmanneksesta työllistyy vasta lähellä päivärahajakson päättymistä. Suurin osa työllistyy huomattavasti aiemmin, ja jakson loppupäässä pitkäaikaistyöttömyys on todennäköisempi vaihtoehto kuin työllistyminen.
Selittämättä jää tässä rautalankamallissa sekin, miten työnhakijan työttömyyskorvauksen taso vaikuttaa yrityksen kannusteisiin palkata työtön työnhakija. Sehän on työllistymisen avain. Ja jollei tarjottu työ kelpaa, tipahtaa sujuvasti ansiosidonnaiselta.
Verotuksen kireys on toinen prosenttilaskuharjoitusten klassikko. Esiin nousee ihan oikea tilastotieto, jonka mukaan suurituloisimmat maksavat valtaosan valtion ansiotuloveroista. Päätelmänä tästä se, että suurituloisimmilla on kohtuuton taakka hyvinvointivaltion rahoittamisessa.
Suurituloisin kymmenys maksaakin reilut 70 prosenttia valtionveroista, mutta niiden osuus on vain kuutisen prosenttia koko verokertymästä. Suurin osa veroista koostuu arvonlisäverosta ja kuntien tuloverosta, jotka ovat prosenteiltaan tasaveroja eli tulotasosta riippumattomia.
Ei kireästä verotuksesta kuitenkaan tarvitse välttämättä loputtomiin kärsiä: kun vain alentaa tulojaan, alenee veroprosenttikin kätevästi. Idea on vaalikeskusteluissa vapaasti käytettävissä ja vieläpä vedenpitävästi tilastollisesti osoitettavissa.
